Onko mestari/valaistunut aina ns. "Vanha sielu"?
Hmm... käsittääkseni molemmat on käsitteellisyyksiä ja mielen ruokaa 'henkisistä'(Itsen) kokemuksista ja inhillisyyden ja 'jumaluuden' syvistä kokemuksellisista kerroksellisuuksista monella tasolla, mitkä eivät sanoina kerro mitään, tai kertovat jotain, mikä ei ole sanoissa kirjamina.
Eli "mestari/valaistunut" ja "vahna sielu" ovat yhtä verrattavissa toisiinsa minun näkökulmastani kuin onko vauva aina syntyessään suomalainen tai vaikka Intialainen tai ylipäätään ihminen?
Onko mestari/valaistunut täysin irti fyysisyydestä ja siihen liittyvistä asioista kuten esim. ruoasta ja seksistä?
On ja ei ole. Tälläinen ns"valaistunut" ei erottele henkistä ja fyysistä toisistaan kuin ainoastaan ehkä puhuessaan, puhumalla fyysisestä/fyysisellä näkökyvyllä havaittavasta 'materialisoituneesta'(silmälle sopivasta energia tiheydestä) koostuneesta osasta/esineestä/asiasta/ilmiöstä sen nimellä, josta se tunnistetaan. Itseasiassa "valaistunut" on tuonut oman itsensä kautta 'hengen materiaan'. Seksuaalisuuskaan ei ole enää mielen jaoteltavissa, vaan ihmisyyteen liittyvää arkipäivää. Ihan miten itse sen haluaa kokea. Hyväksymistä, ihmisyyden hyväksymistä... Ei nousemalla materian yläpuolelle vaan laskeutumalla Itse siihen. Laskemalla Itsen kautta 'jumaluuden' siihen.
Onko mestarilla/valaistuneella enää jäljellä mitään ns. "negatiivisia" tunteita kuten vihaa, pelkoa yms.?
On ja ei ole. Silloinhan ei enää koeta mielen ja emootioiden kautta, vaan koetaan läsnäolon kautta tässä hetkessä. Ei viha ja pelko ole 'negatiivista'... vaan elämää... Ihmisen elämää. Ihmisen elämän 'pyhittämistä' hyväksymisen ja armollisuuden kautta.
Tunnistaako mestarin/valaistuneen kun sellaisen kohtaa?
Jokaisen Itse tunnistaa, mieli ei... mieli hakee pönkitystä, hyvitystä, mielen kautta kohoamista, 'hyviä tekoja', rangaistuksia, jaottelua, ym ym.
Mieli voi kieltää sen minkä 'sydän' tietää/kokee. Oli kyse sitten ulkoisita tekijöistä, teoista tai mistä, mielen arvioinnit, ei koskaan tavoita ja kosketa ja tunnista "valaistunutta".
Onko mestarilla/valaistuneella aina joitain ns. "yliluonnollisia" kykyjä?
Ehkä, jos joku arvioi kykyjä mielen kautta. Mikäänhän ei ole 'yliluonnollista' eikä mikään 'kyky' ole kenekään tavoittamattomissa, ei saavutettavissa mielen kautta, ei pyrkimällä, ei hakeutumalla tietyyn seuraan.....Suurin osa 'henkisistä herkkyystiloista', (joita jotkut pitää kykyinä) ovat ihmisen kokonaisuuden epätasapainotiloja. Liika 'henkisyyden' tavoittelu, voi saada mielen kautta uskoteltua, että jokin ihmisen kerroksellisuudessa tai inhimillisyydessä olisi jotain, minkä kuuluu ohittaa tai jättää vähemmälle huomiolle ja näin helposti ihminen 'herkistyy' aistimaan jotain tavallista enemmän, mikä ei ole oman kokemukseni mukaan missään tapauksessa 'kyky', ennemminkin epätasapainotila.
Tietääkö mestari/valaistunut itse olevansa sellainen?
Ei. Koska vain toinen mieli voi kokea jonkun toisen valaistuneeksi ja jonkun toisen taas ei.