Mistä tuntee mestarin, minkälainen on ns. valaistunut ihminen?
Tuntisiko mestarin siitä että hän on onnellinen. Perhe, työ ja harrastukset kunnossa tehden sitä mitä haluaa, ilman väkinäistä tastelua.
Hmm...
Onnellinen, kenen näkökulmasta? Voiko 'ei valaistunut' ihminen edes nähdä
todellista onnellisuutta omista kokemuksistaan käsin itsensä ulkopuolella, siellä missä sitä todellisuudessa on, ilman käsitteellisyyksiä ja ulkoistettua minuuden kokemista
Entä samoin 'kunnossa olevat harrastukset
tai miten 'ei valaistunut' erottaa mikä on väkinäistä taistelua ja mikä ei :
Sitähän lopun viimeksi ei ole edes olemassa.. :
Aina naurattaa ja hymyilyttää jakaen rakkautta kaikkialle. Antaen turvallisen, kantavan olkapään kaikille jotka siihen haluavat nojata.
Hmm... tjaa... minusta tuo kuulostaa ihan jonkun muun kuvaukselta kuin valaistuneen'... :
'Valaistunutta' ei voi nähdä ulkopuolellaan .... käsittellisesti... jos näkee... hmm... :
'Valaistunut' on aika 'vanhanaikainen' sana... ja se ei ole edes päätepysäkki... vain yksi porras muiden joukossa.
Oman elämänsä mestari, voisi olla paljon lähempänä tätä aikaa....