seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Koska teillä ei ole kokemusta siitä, vai onko joku tähän ketjuun vastannut valaistunut mestari?

Entäpä jos onkin...  :

Varmaan valaistunut voi olla ihan millainen vain, vaikka syödä suklaata ja pitää punaista pipoa.

Tottahan toki. Eikös tässä ole pointtina juuri ollut se, että voi olla monenlainen. Ei ole yhtä ja ainutta muottia.

Jos valaistuminen on kokemus, niin tuskin siitä voi tietää, jos ei sitä ole kokenut.

Mitä jos sanoisin, että olen kokenut? Onko se sinulle silloin vain egomaista "itsensä korottamista"?

Kai itsekin ymmärrät, että tämä keskustelu on sama asia kuin joukko ihmisiä, joista kukaan ei ole uinut, puhumassa siitä kuinka niiden ihmisten jotka ovat uineet tulisi olla tietynlaisia.

Minä olen uinut. 

[uusihurmuri]

Ihanaa, että olet valaistunut mestari 
Tuntuu mahtavalta, että olet opastamassa meitä 

[*Alkmene*]

Onko mestari/valaistunut aina ns. "Vanha sielu"?

Hmm... käsittääkseni molemmat on käsitteellisyyksiä ja mielen ruokaa 'henkisistä'(Itsen) kokemuksista ja inhillisyyden ja 'jumaluuden' syvistä kokemuksellisista kerroksellisuuksista monella tasolla, mitkä eivät sanoina kerro mitään, tai kertovat jotain, mikä ei ole sanoissa kirjamina.
Eli "mestari/valaistunut" ja "vahna sielu" ovat yhtä verrattavissa toisiinsa minun näkökulmastani kuin onko vauva aina syntyessään suomalainen tai vaikka Intialainen tai ylipäätään ihminen? 

Onko mestari/valaistunut täysin irti fyysisyydestä ja siihen liittyvistä asioista kuten esim. ruoasta ja seksistä?

On ja ei ole. Tälläinen ns"valaistunut" ei erottele henkistä ja fyysistä toisistaan kuin ainoastaan ehkä puhuessaan, puhumalla fyysisestä/fyysisellä näkökyvyllä havaittavasta 'materialisoituneesta'(silmälle sopivasta energia tiheydestä) koostuneesta osasta/esineestä/asiasta/ilmiöstä sen nimellä, josta se tunnistetaan. Itseasiassa "valaistunut" on tuonut oman itsensä kautta 'hengen materiaan'. Seksuaalisuuskaan ei ole enää mielen jaoteltavissa, vaan ihmisyyteen liittyvää arkipäivää. Ihan miten itse sen haluaa kokea. Hyväksymistä, ihmisyyden hyväksymistä... Ei nousemalla materian yläpuolelle vaan laskeutumalla Itse siihen. Laskemalla Itsen kautta 'jumaluuden' siihen.

Onko mestarilla/valaistuneella enää jäljellä mitään ns. "negatiivisia" tunteita kuten vihaa, pelkoa yms.?

On ja ei ole. Silloinhan ei enää koeta mielen ja emootioiden kautta, vaan koetaan läsnäolon kautta tässä hetkessä. Ei viha ja pelko ole 'negatiivista'... vaan elämää... Ihmisen elämää. Ihmisen elämän 'pyhittämistä' hyväksymisen ja armollisuuden kautta.

Tunnistaako mestarin/valaistuneen kun sellaisen kohtaa?

Jokaisen Itse tunnistaa, mieli ei... mieli hakee pönkitystä, hyvitystä, mielen kautta kohoamista, 'hyviä tekoja', rangaistuksia, jaottelua, ym ym.
Mieli voi kieltää sen minkä 'sydän' tietää/kokee. Oli kyse sitten ulkoisita tekijöistä, teoista tai mistä, mielen arvioinnit, ei koskaan tavoita ja kosketa ja tunnista "valaistunutta".

Onko mestarilla/valaistuneella aina joitain ns. "yliluonnollisia" kykyjä?

Ehkä, jos joku arvioi kykyjä mielen kautta. Mikäänhän ei ole 'yliluonnollista' eikä mikään 'kyky' ole kenekään tavoittamattomissa, ei saavutettavissa mielen kautta, ei pyrkimällä, ei hakeutumalla tietyyn seuraan.....Suurin osa 'henkisistä herkkyystiloista', (joita jotkut pitää kykyinä) ovat ihmisen kokonaisuuden epätasapainotiloja. Liika 'henkisyyden' tavoittelu, voi saada mielen kautta uskoteltua, että jokin ihmisen kerroksellisuudessa tai inhimillisyydessä olisi jotain, minkä kuuluu ohittaa tai jättää vähemmälle huomiolle ja näin helposti ihminen 'herkistyy' aistimaan jotain tavallista enemmän, mikä ei ole oman kokemukseni mukaan missään tapauksessa 'kyky', ennemminkin epätasapainotila.

Tietääkö mestari/valaistunut itse olevansa sellainen?

Ei. Koska vain toinen mieli voi kokea jonkun toisen valaistuneeksi ja jonkun toisen taas ei. 

[uusihurmuri]

Alkmene sai kauniisti puettua sanoiksi omia ajatuksiani tästä aiheesta.
Noin minäkin koen tuon asian.

Olen myös kokenut tämän asia näin-

"Ehkä, jos joku arvioi kykyjä mielen kautta. Mikäänhän ei ole 'yliluonnollista' eikä mikään 'kyky' ole kenekään tavoittamattomissa, ei saavutettavissa mielen kautta, ei pyrkimällä, ei hakeutumalla tietyyn seuraan.....Suurin osa 'henkisistä herkkyystiloista', (joita jotkut pitää kykyinä) ovat ihmisen kokonaisuuden epätasapainotiloja. Liika 'henkisyyden' tavoittelu, voi saada mielen kautta uskoteltua, että jokin ihmisen kerroksellisuudessa tai inhimillisyydessä olisi jotain, minkä kuuluu ohittaa tai jättää vähemmälle huomiolle ja näin helposti ihminen 'herkistyy' aistimaan jotain tavallista enemmän, mikä ei ole oman kokemukseni mukaan missään tapauksessa 'kyky', ennemminkin epätasapainotila."

[*Alkmene*]

" Seksuaalisuuskaan ei ole enää mielen jaoteltavissa, vaan ihmisyyteen liittyvää arkipäivää."
Fyysinen seksuaalisuus katoaa..(tarve)

" Ei nousemalla materian yläpuolelle vaan laskeutumalla Itse siihen. Laskemalla Itsen kautta 'jumaluuden' siihen."

Irrotaan materiasta kokonaan..

  Irraallaan ollaan oltu jo aivan liian kauan ja annettu mielemme uskotella, että 'pyhyys' asuu korkealla erikseen ja sinne mielemme on noustava ja hyljättävä tämä maallinen elämämme... siellä se voi pöyhistellä 'henkisellä kehityksellään' irrallaan materiasta.
"Irrotaan materiasta kokonaan"
Aivan päinvastoin koen minä.
Tietysti, jos kokee minuuttaan mielen kautta, voi kokea, että meidän 'Itsen'(<-tässä tapauksessa siis todellisuudessa mielen, kuvitellun Itsen) on irrotauduttava materiasta... mielen on irrottauduttuva 'taivaiden tavoittelusta'... mielen on hyväksyttävä, että sen tehtävä on olla tässä materiaalisessakin(muka) maailmassa.
Mielen on nöyrryttävä Itsen edessä omaan osaansa, ja annettava 'hengen'laskeutua materiaan.

" Ei viha ja pelko ole 'negatiivista'... vaan elämää... Ihmisen elämää. Ihmisen elämän 'pyhittämistä' hyväksymisen ja armollisuuden kautta."

Negatiiviisuus tai negaatiot ovat vain mielen tuote.

   pelko ja viha on myös(ym)todellisuutta, negatiivisuuteen näidenkin jaottelu on todella mielen ja emootioiden tuote. Mites voisi vielä vääntää, että vaikuttaisi ymmärtävän vähintään yhtä paljon tai enemmän...   

"Oli kyse sitten ulkoisita tekijöistä, teoista tai mistä, mielen arvioinnit, ei koskaan tavoita ja kosketa ja tunnista "valaistunutta"."

Mikään ei pysy salassa enää..

  Eikai nyt ihan näin 'teatraalista' sentään...? 



 




 

[uusihurmuri]

Tuli mieleen, että Osho sanoi valaistumisen, tietoisuuden olevan paluu syvälle sisälle, fyysisyyteen jne...
Suurin osa ihmisistä on irrallaan omasta ruumiistaan ja meditaatio tai jooga, tai chi yms palauttaa ihmisen takaisin ruumiiseen.

Mä pidän Oshoa valaistuneena.

[Vajra]

Mä pidän Oshoa valaistuneena.

Mitkä ovat ne asiat jotka saavat sinut pitämään häntä valaistuneena?

Tapa toimia? Tunteet joita hän ilmentää? Sanojen sisältö
vai sanat?

[IN]

Rakkauden enkeli...Mielenkiintoista pohdintaa!   

On se vaan kumma, että jotkut oikein ehdoin tahdoin lukevat toisten tekstejä kuin piru raamattua ja sitten kommentoivat negatiivisesti asiaan kuin asiaan. Nimenomaan ihmetyttää, että mistä se kettuilun tarve kumpuaa...Omat aavistukseni mulla kyllä on 

Rakkauden enkeli, hyvä kun et provosoidu  Mun mielestäni valaistunut ihminen ei provosoidu, mutta hänellä ei myöskään ole tarvetta provosoitua    

[Rauhan enkeli]

 :

Kokemista olen asettamatta ehdoksi oman valaistuneisuutensa tietämiselle.

Valaistuminen on näet riippumatonta kokemuksista,
mutta koettavissa uudelleenkin ja toisinkin tavoin.

Valaistumassa ihminen on täysi - kaikkine vastakohtaisuuksineen eli
voimankäyttönsä vaihteluväleineen.

Siten valaistunut mestari minussa tunnettakoon tavallisuudestaan,
eikä jostakin yli-inhimillisyydestään.

On ollut aikoja, jolloin yli-inhimillisyys on liitetty valaistumisensa kokemiseen
- kuvitellen, että nousemalla muiden kuin oman negatiivisuutensa yläpuolelle
voitaisiin todella tietää.

Tietäminen valaistumisesta on ja säilyy,
mutta muutos ohjaa sitä kokemuksellisesti uuteen kuosiin.

Mestarin tuntee siitä, että hän on kykenevä olemaan jokainen toinen ihminen ja mikä hyvänsä elollinen.

Jollakin tasolla jokainen edustaa sitä. 

Eikä tämä vaadi erillisyyttä - kokemuksia - jotta tietäisimme jo sen,
minkä voimme uudelleen palauttaa mieliimme
ja muistettuamme tietää tietävämme.

Yritys kokea tietämistään on mielen pähkäilyä.

Sen sijaan tietämisen entäminen on sen abstraktiona arvaamista,
mitä on valaistuminen koettuna.

Koettu valaistuminen on hetken näkökulma Iäiseen, so. todelliseen.

Tietäminen on johdonmukaista silloin, kun pitäytyy hetkessä.

Todellinen on se... aurinkosuoja minussa.

 

[astraali]

Minä olen huomannut, että korkeasti kehittyneet sielut -olivatpa he mestareita tai ei..., eivät pidä kamalasti melua itsestään. He ovat jotenkin tyyniä tasapainoisia itsensä/henkisyytensä ja fyysisen ihmisyytensä kanssa. He tekevät pyyteettömiä rakkauden tekoja koko ajan tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. He osaavat nauttia myös fyysisyydestään, koska tietävät sen olevan ainutlaatuista. He eivät tuomitse ja antavat ihmisten olla sellaisia kuin he ovat yrittämättä muuttaa heitä mutta aina tarpeen tullen ovat aina tarjoamassa auttavan kätensä, jos sitä osaa vaan pyytää.
Toki heidän elämäntapansa riippuu ihan siitä elämäntehtävästäkin, mikä heillä täällä on; joidenkin on vähän pidettävä melua itsestään herätelläkseen ihmisiä .

Ja toki heillä on ollut ihan normaali kasvuvaihe heräämisineen ja oppivuosineen, eihän me muuten oltaisi ihmisiä...

Ja sitten noista lahjoista. Kyllä heillä on kykyjä ja lahjoja vaikka millä mitalla; heistä ne ei vaan ole mitenkään erikoinen juttu... Ihan normaalia. Haastavampaa olisi elää ilman niitä kuin niiden kanssa.

Ja minulla on ilo ja kunnia tuntea tällaisia ihmisiä.
 

[Kotkansilmä]

 

   Jospa ne mestarit ovat tuolla takavasemmalla, ei eturivissä,

    eikä varsinkaan puhujan korokkeella julistamassa, mitä

      milloinkin, asiaa tai sitten ei, mutta eleet ovat

       suuremmoiset ja sanoma uskottavaa, niin kauan

         kun on vaikutuskentässä läsnä. 


                               

[Ippuska]

..........

Mä pidän Oshoa valaistuneena.

Niin minäkin  ja vaik'ei olisikaan, niin ainakin Hän on valaissut minun pimeyttäni TODELLA paljon 

[VE!]

Hei Alkmene, HIENOSTI KIRJOITETTU!!! Tuosta paistaa läpi todellinen ymmärtäminen Taidat olla viisas   

Olen täysin samalla kannalla. Meikäläinen vain ei osaisi pukea sitä lauseiksi!

[Ippuska]

Minäkin yhdyn Alkmenen ihailijakerhoon 

[kirsimarita]

Todella vaikeeta. Mietin itseäni ja kohtaamiani ihmisiä.Minusta ei ole puhujan eikä kanavoijan korokkeelle. Työni on pienemmissä puitteissa. Kuitenkin arvostan suuresti ihmisiä, jotka sille paikalle "uhrautuvat", ihan totta se tie ei  ole kadehdittava. Jotenkin kysymys siitä, kuka on valaistunut, ja kuka ei, tuntuu jotenkin haetulta. Joskus kehitysvammainen henkilökin tuntuu valaistuneemmalta kuin me, niin sanotusti normaalit.(?) Me kahinoimme välillä turhanpäiväisesti. Jotenkin kuitenkin koen, että jokaisella meillä on paikkansa, valaistuminen, kuten me sitä kutsumme ei ole mikään kilpailu. Ei ajattomuudessa kilpailla. Jokainen on yhtä rakas tärkeä ja kantaa jumaluutta sisällään.  : Nyt en oo varma tuliko kaikki?