seuraava »

[Elwyn]

Minä ajattelen sillä lailla, että kuolleet elävät meissä ja heidän elämäntarinansa yms. Näytän itse omalta mummoltani isän puolelta ja varmaan kuulostankin kun luonne periytynyt. Meitä tällaisena kuin nyt ollaan ei olisi ilman heitä jotka ovat joskus eläneet, oli se sitten biologista tai vaikkapa sosiaalista.

Maa on niin kaunis-virressä lauletaan kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan mikä on aina herkistyttänyt. Se on se fiilis mikä tulee kun katsoo niitä sammaleisia hautakivia hautausmaalla ja kivissä on outoja nimiä mitä kukaan ei välttämättä enää muista. Silti se kaikki elää jossain ja jollain tavalla vaikkei sillä ole enää nimeä mutta elää kuitenkin.

[Kuuhilda]

Kauniita ja kiehtovia ajatuksia taas meillä täällä.

Minä taas tulen nollakulmasta tähän... kun on merkittävillä paikoilla ihmisiä, joista ei ole muistoja, tai jos on, nii ei haluaisi muistella niitä/heitä.

Edesmennyt isäni, jota en koskaan tavannut, oli murhamies.
Ajatus, että hän elää minussa ja lapsissani.... eh, öh. Hienoa?

Ehkä siinä mielessä, että meissä tuokin mies on saanut mahdollisuuden parempaan, eikä hänen elämästään seurannut lopulta kuitenkaan vain synkkiä asioita.

[nikki]

Murhamiehiä, uhreja, elämäntarinoita, kyllä, elävät meissä.
Äidin serkku, parikymppinen kaunis nuori nainen kuoli puukotuksen uhrina mustasukkaisen miesystävän toimesta.
Oli isän ensirakkaus, näin oletan, ja niinpä isä piti huolen, että hänen muistonsa elää minussa toisen nimen muodossa.
Olen kunnostuttanut noita vanhoja suvun hautakiviä ja istuttanut kukat keväisin haudoille, eli jatkan siitä mihin äiti jäi.
Usein pysähtynyt miettimään karmaakin kivien äärellä, onko se karmaa, kohtaloa..miksi?

Tyttären tytär kantaa nimessään äitini muistoa,
eli ne edesmenneet ovat hyvinkin lähellä ja läsnä.
Lapsenlapsissa miettii jotenkin enämpi suvun geenejä, perimää,
jatkumoa, seuraa ja havannoi, ja yllättyykin välillä.

--
Syysmyrsky katkoi täällä sähköjä,
nyt tuuli on laantunut ja vettä tihuuttaa.
Kostean kalsean kylmä.
Ystävä vinkkas Astrologisen seuran 60-vuotisjuhlista 19.10.
mutta en taida jaksaa..joka jaksaa ja kiinnostui, menkää ihmeellä.

kasvava  16 

[Elwyn]

  28 

Vastustaa nyt jotenkin ihan sikana jotkut ihan älyttömät (tekniset) jutut mitkä liittyy töihin, joten ajattelin että mikähän tuolla taivaalla on ns viturallaan just nyt. Ei voi muuta kuin TGIF ja jatketaan maanantaina

[nikki]

https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/3pgLfmQM8IVv1dG7rjMUOn
aurinkomyrskyä, revontulia, geomagneettista säteilyä, voi häiritä sähköverkkojen toimintaa..
Exä pruukas sanua, jotta kaikki johtuu auringonpilkuista..ja nyt vois johtuakin
Tanhua yhdisti tähän hetkeen myös väsymyksen, jonka allekirjoitan.

[nikki]

  22      22 
Johtavien neliö,
ainakin kakarat olivat levottomia eilen ja tänään,
nahistelua ja äänekästä menoa,
no, tavanomaista ehkä kuitenkin 
Päivään kuului antoisa musiikkiesitys hiphopin merkeissä,
  29    rx 27 
  siellä musiikin parissa 
nyt    jo 29  ,
vaihtuu kohtsillään  :seen.

Eilen oli joku tarmonpuuska hoitaa viherkasveja, vaihtaa multia ja suihkuttaa,
ja laittaa pelakuut talvisäilöön,
tänään taas laiskanletkeetä.

Sää on sateisen kostea, kalsea, tuntuu kylmältä.
Tuoksukynttilät palamaan.
Pyrstötähti jäi näkemättä.

öitä

[meryem]

Ihan kohta on täysikuu   24     21  

Onko toi täysikuu, kun tuntuu, että nyt on ollu vähän levoton tunnelma. Levottomat yöunet. Niska ja hartiat ihan jumissa ja päätä särkee. Just luin uutisista, että henkirikosten määrä nelinkertaistui heinä-syyskuu välillä tänä vuonna viime vuoteen verrattuna. Jotain sellaista agressiivista tässä syksyssä on huomannut. Ja kiinalaisen astrologian mukaan nyt on vielä Koiran kuukausi ja se on törmäyksessä viereisen Lohikäärmeen vuosipilarin kanssa. On ollut kotonakin jotenkin kireämpi tunnelma, vaikka yleensä ei ole miehen kanssa minkäänlaista riitaa koskaan. Toivon, että marraskuun alussa vähän helpottaa, kun vaihtuu Sian kuukausi.

Varmaan oma surukin vaikuttaa. Välillä on helpompaa, mutta sitten tulee vaikeita hetkiä. Tätini soitti eilen osanotot ja muisteli äitiä niin äiti tuli tietysti taas heti uniin.

Raskasta syksyä, mutta eilen illalla oli niin upean väristä, kun aurinko paistoi matalalta ja puut näytti aivan kultaisilta. Ja illalla se  mollotti kirkkaana ja erityisen isona taivaalla.