Tämän opuksen sivulla 34 (pdf-sivu 42) on selitetty miksi
ihminen tuntee itsensä aamulla useimmiten ainakin lyhyen aikaa melko onnelliseksi hyvin nukutun
yön jälkeen.*
Käsitimme tuon siten että syvässä (unennäöttömässä) unessa (suSupti) olemme miltei
brahma(ni)n/aatmanin autuutta (aananda) vastaavassa tilassa, kuitenkin kykenemättöminä kokemaan sitä,
mutta heräämisen jälkeen siitä jää ainakin joksikin aikaa kalpea muisto??
*SS:n mukaan
vedaanta-saara (essence of vedaanta) on tuon intialaisen filosofian huippusuuntauksen
alkeisopuksia!