seuraava »

[K-NRJ]

Kuka / mikä on se, joka ohjaa elämäämme? Mikä saa meidät  menemään tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan, jossa kohtaamme meille tärkeän ihmisen, josta tulee vaikka puolisomme?

Mikä ohjaa meidät tiettyyn työpaikkaan? Mikä / kuka panee tiellemme vastoinkäymisiä esim. jonkun vaikean henkilön muodossa?

Itse keskustelin kerran erään selvänäkijän kanssa, ja hän nimitti tuota oppaaksi. "Opas" siis panee meidät ohjautumaan tiettyyn suuntaan elämässämme.

Mutta onko elämän käsikirjoitus valmis jo ennen syntymäämme? Ajatellaan esim. muutama vuosi sitten tapahtunutta Myyrmannin pommiräjähdystä. Juuri sinä päivänä mieheni ja poikani tulivat hakemaan minut töistä ja pistäytyivät matkalla Myyrmanniin, mutta olivat poistuneet jo hyvissä ajoin ennen räjähdystä. Eräs ystäväni taas käväisi ostamassa viinipullon juuri ennen räjähdystä. Mutta miksi "opas" laittoi jotkut sinne juuri räjähdyksen aikaan? Miksi jotkut taas olivat tsunamin kourissa ja jotkut taas kenties peruivat matkansa?

Mikä saa ihmiset tekemään nämä valinnat? Kaikki näkemykset ovat tervetulleita.

[Ippuska]

Olisiko niin, että kaikki eivät Usko oppaisiin, eivät kuuntele sisäistä tunnettaan/opastaan, eivät välitä  :

[valonkantaja]

Mutta ei voi olla sellaista opasta joka opastaisi pois vaaroista, jotka kuuluvat sielunsuunnitelmaan. Ihminen tarvitsee opetuksia kehittyäkseen.

Tai noh... Toisaalta, voi sitä kasvaa henkisesti ilman äkkikuolemia ja vakavia loukkantumisiakin, mutta ihmisten keskimääräinen henkinen taso ei ole vielä niin korkealla, että tajuaisimme kehittää itseämme  ylöspäin ilman näitä "herätyksiä".

Olisihan se kivaa jos elämä olisi pullamössöä ja kaikki kävelisimme käsi kädessä. Kaikki rakastaisivat rauhaa ja päätoimisesti keskittyisivät nostamaan rakkauden värähtelyitä korkeammalle... Not in this world. 

Mitä mää taas höpäjän...

[Jasca]

Ajattelisin niin, että kyse on omasta sielunsuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Oppaat neuvovat meitä itse suunnittelemallemme polulle, jonka olemme tietoisella tasolla unohtaneet syntyessämme tänne.    Jos siihen suunnitelmaan on kuulunut esim. Myyrmannissa räjähtäminen, niin silloinhan siellä räjähtänyt on kuunnellut opastaan ja ollut juuri oikeassa paikassa. Viime hetkellä ulos kävellytkin on varmaan kuunnellut opasta, jos hänen suunnitelmansa on vaikka kupsahtaa rauhallisesti 95-vuotiaana. 

Siispä ensin on se oma suunnitelma tämän elämän kuvioista ja sitten tässä elämässä vielä omat valinnat. Niin se on vissiin rakkaudenkin suhteen, että olemme ehkä sopineet tietyn tyypin kanssa viettävämme tässä elämässä ihanan pitkän rakkaussuhteen kaikilla mausteilla. Joko niin tapahtuukin tai sitten toinen tai molemmat sielut tekevätkin tässä elämässä erilaisen valinnan. Esim. sielut ehkä kohtaavat täällä, mutta ovatkin jo hätäpäissään menneet naimisiin jonkun toisen kanssa eivätkä uskallakaan tässä elämässä ottaa eroa ekasta liitosta toteuttaakseen alkuperäisen suunnitelman.    Tai kaikki sujuu suunnitelman mukaan ja syntyy uusi vuosisadan rakkaustarina. Omia valintoja on hyvä tehdä etenkin näin hyvässä opastuksessa kuin meillä täällä on. 
               

[metsätonttu]

Jotenkin osaksi uskon kohtaloon, olkoonpa se sitten osaltaan sieluni valitsema.

Alan jopa uskomaan enkelien ja henkioppaitteni kuiskauksiin.

Mutta uskon, että kuitenkin valitsen itse suuren osan tiestäni.

Ja olen elämästäni ja tekemisistäni itse myös vastuussa.

[Intimaria]

Siteeraanpa taas Trugpaa:

K: "Mikä ohjaa ihmistä polulla?
V: "Mitään erityistä ohjausta ei itse asiassa näytä olevan. Jos joku ohjaa sinua, se on epäilyttävää, koska tukeudut johonkin ulkopuoliseen. Siitä, että olet täysin sitä, mitä itsessäsi ole, tulee ohajausta, muttei etujoukon mielessä, koska sinulla ei ole opasta jota seuraisit. Sinun ei tarvitse kulkea jonkun kintereillä vaan puhrjehdit yksin. Opas ei toisin sanoen kulje edelläsi vaan seuraa vierelläsi."

Chögyam Trungpa: Henkisen materialismin ylittäminen

[*Alkmene*]

Siteeraanpa taas Trugpaa:
Chögyam Trungpa: Henkisen materialismin ylittäminen

Heräsi kiinnostus 'lukaista' tuo kirja, kun olen jo muutamaan otteeseen 'törmännyt' siteerauksiin siitä... 

[Rauhan enkeli]

Se mitä tapahtuu, on kohdantoa - molemminpuolista kohdantoa. 

Toisin sanoen lähestyn sitä kaikkiulotteisuuteni havaintopistettä,
jossa minua vastaan astelee tulevaisuuden mahdollinen tapahtuminen.

Suunnitelma - suunnaksi johonkin, muttei lineaarisena,
kuten aivomme sen mieltävät taikka mielemme sen aivoittaa.

Minkälainen suunta on suunnitelmalla, joka kehkeytyy esiin?

Onko se "seuraavaksi sitä, seuraavaksi tota, seuraavaksi tätä" - ?

Vai onko se "mahdollisesti sitä, mahdollisesti tota, mahdollisesti tätä" - ?

Jos todellisuutta havainnoidaan "seuraavaksi tapahtumisena",
tuntuu mielekkäältä kokea "minulle tapahtuvan jotakin".

Kun sen sijaan todellisuutta läpieletään "mahdollisen kohdantona",
tuntuu sielukkaalta kokea "tapahtumisen etenevän kauttani".

Mihin tällä vertailulla oikein tähtään?

Siihen, että tapahtumisen ei tarvitsekaan merkitä
suunnitelman täytääntöönpanoa tyyliin:

"Sen pitää tapahtua niin kuin on kirjoitettu (= suunniteltu),
jotta se tulisi menneeksi niin kuin on kirjoitettu
(= suunnitelmissa kaavaillun toteutumiseksi)."

Vaan tapahtuminen suunnitelmallisena etenemisenä kauttani
ja milloinkin minkäkin välityksellä eli myötävaikutuksella
ilmenee sellaisen mahdollistumisena,
minkä ennakoitavuutta ei edes "taivas" arvaa
- joskin pitää sitä merkkinä todenmukaisesta eli täydellisestä tapahtumisesta.

Sillä kaiken valikoitavissa olevan tapahtumisen potentiaali - mahdollinen tapahtuminen - on totuudenmukaisuudessaan asettuva kohdalleen siihen kudelmaan, jota tapahtuminen kaiken kautta punoo.

Todellisuus on täyteyttä.  :

Tulemme "punaiseen lankaan", joka syöttyy sinä tulevana mahdollistumisena,
josta menneisyyden rakenteellistuminen käy ilmi.

Vaikka jotakin on jo käynyt ilmi,
sen ei silti tarvitse olla "koko totuus" tapahtumisesta,
vaan yhdensorttinen juonne tapahtumisessa ilmennettävien mahdollisuuksien hyödyntämisestä.

Kuka/mikä sitten ohjaa elämäämme?

Kuten edellä kävi ilmi, "minua ei käytetä tapahtumisessa"
kuten yläkerranisännän talutushihnaan kytkettyä lemmikkiä... 




Vaan - jälleen kerran - minä olen se, joka saa kaiken tapahtumaan.

On kyse todellisuutensa luomisesta - ja kokonaistodellisuutemme luonnista.

Ei kukaan toinen ole se, joka minua ohjailee luomaan todellisuuttani.

Silti minä olen se, joka vaikuttaa tuenantona kenen hyvänsä itselleen teettämiseen
- sen kutsumiseen esiin, mitä kehkeytyy tapahtumisen liikkeestä.

Elämä on - jatkuvaa liikettä ilman suuntaa.

Miksi?

Siksi, koska suuntaus on "suun taus"
- eli se, mistä syntyy "seuraavaksi mahdollinen".

Elämä synnyttää elämää - elämä ohjastaa itseään.

"Olemisen Suun" kautta ammentaen.

Keskiöstä.

Itsestään, joka ei mene jonnekin pois vaan pyörii eli kehäytyy paikallaan.

 

[täysikuu]

Olen aikalailla Marsinin kanssa samaa mieltä sielunsopimuksesta. Siihen suureen kirjaan olen kirjoittanut kaiken mitä aion ahnehtia tässä elossani täällä. Täällä sen nyt näkee miten tuli ahnehdittua

Elämäni ohjaus on paljon kiinni itseni syövereistä, siitä mitä ajattelen, siitä mitä toivon, siitä mitä kykenen. Se kuka ohjaa olen minä itse ja se suurempi isä tuolla yläkerrassa.
Kohtalosta puhutaan, mutta kun aatellaan mikä on se kohtalo
Koen niin, että kohtalo on juuri se sopimus, se sanaton yhteys yläkertaan.

Elämää voi ohjata myös toinen ihminen siinä tapauksessa kun oma tahto tai voima on kadoksissa.  Voimme elää toisen ihmisen kautta, ollessamme sinisilmäisiä tai liian luottavaisia (hmm sama asia, vai onko....).
Elämää voi ohjata jopa omat vanhemmat......silloin kun olen aivan pieni ja kykenemätön itse toimimaan.
Tuolloin mielestäni voi siis aatella vanhempien ohjaavan, mutta kyllä silläkin on suunnitelma :

Aina se päätyy mielessäni siihen sielunsuunnitelmaan, pyöritttelempä vaikka miten

[Kotkansilmä]

     

         


               

        Sattumageneraattoripa tietenkin, se toimii niin,

         että herätessämme aivankuin vetäisisimme, yksi-

          kätisen rosvon kahvasta ja saamme joitakin

           hedelmäsymbooleja päiväksi käyttöömme.

              Koittaen toimitella askareitamme

                 noissa " puitteissa".


                         

[*Alkmene*]

Haluako mieli luoda järjestystä kokemaansa kaaokseen, kun ei todellisuudessa voi hallita elämää....mitä moninnaisin uskomuksin...  :

[ametist]

Luulisin, että opas, kohtalo, sattuma ja sinä itse päätät. Sinulla on jossakin tapauksissa ihan oma valta ja joihinkin vaan et pysty vaikuttamaan. Tärkeimmät tapahtumat on kirjoitettu ja niitä ei voi muuttaa. Ihmisellä on valta, mutta se ei ole ylin. Minä ainakin uskon näin  :

[K-NRJ]

Kiitoksia vastauksista.  (ja täysikuulle kiitos yv:stä, sulattelen sitä juuri...)

Taas mietiskelin tätä asiaa kun lueskelin erästä lehteä, jonka lääkäripalstalla lapsuuden paras kaveri antoi vastauksia. Erikoistunutkin vielä. Naama oli sama kuin lapsena, vanhentunut tietysti pikkasen mutta hyvin säilynyt.

Tämä ystäväni sanoi jo hiekkalaatikolla että hänestä tulee lääkäri ja niin sitten tuli. Suoraa lukiosta lääkikseen ja kaikki hienosti läpi ja nyttemmin vielä tuo erikoistuminen.

Miksi se joillekin on noin pirun helppoa?

Sitten vielä huonona päivänä äiti soittaa ja kysyy että huomasitko kun ystäväsi on erikoislääkäri. Olisit kuunnellut minua ja lukenut lääkäriksi niin sinäkin olisit... (lässyn lässyn)

Ei minulla huonosti mene. Se vaan että en ajele Mersulla enkä ole erikoislääkäri. Olen käynyt sen Saturnus-polun eli pitkän tien, ja periaatteessa minulla pyyhkii hyvin. Mutta aina kun töissä menee hienosti, niin joku perhanan törppö ilmestyy panemaan kapuloita rattaisiin.   

Äh. Perheestäni olen kyllä kiitollinen. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Voin kuvitella että kauris ottaa tuollaisen asian todesta. Minä olen jo siirtynyt vaiheeseen kaksi, eli vaihdan pintatyöpaikasta toiseen, teen omia proggiksia viikonloppuna ja vielä muutakin. Eli vähän niinkuin just sitä mihin tällä hetkellä pystyn. Voisin palata tiukkapipoiseen uraputkeen vaikka ens vuonna, mutta tällä hetkellä, miksi vaivautua. Uskon että saan mitä haluan.

Ja lääketiede ei ainakaan ole erityisesti minulle. En edes ihaile lääkäreitä, kuivaa. Luova työ on erikseen. Pystyn olemaan kade hetkellisesti vain niille jotka on saaneet luotua jotain, mutta välillä ote herpaantuu ja tuntee saaneensa jo niin paljon että mitähän tässä vielä kiristää?

Sielunsuunnitelmaani jos sitä nyt siksi kutsutaan, kuuluu edelleen luova työ ja sillehän revin aikaa.

Voisin minäkin väitää että rahoitusalalla olevat sukulaiset tienaa enemmän mutta he ovat valinneet sen. Loppupeleissä luulen että olen ihan tyytyväinen, nyt on vielä asiat kesken. Eli toteutan haluamiani asioita vähitellen. Olen saanut jo toistaiseksi uskomattomia sopimuksia ja kontakteja, joille aion rakentaa lisää.

Kaurisenergiaa, onko jotain mitä voisit muuttaa tai tehdä toisin?

[K-NRJ]

Kaurisenergiaa, onko jotain mitä voisit muuttaa tai tehdä toisin?

Hmm. Ainahan sitä voi parantaa tekemisiään... Kyllä olen kuitenkin kokonaisuutena aika tyytyväinen elämääni. Mitä enemmän näitä juttuja mietin, niin huomaan olevani harvinaisen perhekeskeinen Kauris. Eli jos pitää nimetä tärkein asian elämässä, niin minulla se on ehdottomasti pojat (miksei myös mieskin). Heistä pidän kiinni!

Työelämässä voi tietysti kiristää, mutta onko se Kauriin "urapolku" sitten minua varten? Ehkäpä voisin opetella ottamaan rennosti...