Tiamatin ja Mardukin tarina
Käsiini sattui muinainen tarina jumalten taistelusta esihistoriallisena aikana. Tarinaa kerrotaan savitauluihin kirjoitetussa babylonialaisessa eepoksessa noin vuonna 1750 eaa. Taulut löydettiin vasta vuonna 1848 jaa. Tässä tarinassa nuorella auringon ja tuulen jumala Mardukilla on aseenaan voittamaton salama, jolla hän aikoo lyödä Tiamatin, aikojen alun äitijumalattaren hengiltä. Ensimmäinen merkillinen seikka on, että Tiamat on hänen oma äitinsä. Toinen merkillinen asia on Mardukin epätavallinen tapa, jolla hän tuhoaa tämän. Taistelusta kerrotaan tauluissa näin:
Ja luoja levitti verkkonsa ympäröidäkseen hänet,
ja Pahan Tuulen, joka seurasi hänen takanaan, hän päästi irralleen
jumalattaren kasvoille.
Kun Tiamat avasi suunsa syödäkseen hänet,
luoja sukelsi Pahaan Tuuleen, jotta jumalatar ei voisi sulkea huuliaan,
samalla kun raivoisat tuulet täyttivät jumalattaren vatsaa.
Jumalattaren keho laajeni ja hänen suunsa oli apposen ammollaan.
Luoja päästi irti nuolen, joka repi jumalattaren vatsan,
se leikkasi hänen sisintään, jakaen hänen sydämensä kahtia.
Nujerrettuaan näin hänet, hävitti hän jumalattaren elämän.
Hänen raatonsa hän heitti alas seistäkseen sillä.
Luoja tallasi Tiamatin jalkojen päällä,
ja säästämättä nuijaansa mursi hän jumalattaren kallon.
Revittyään irti hänen verensä valtasuonet,
kantoi Pohjoinen Tuuli ne salaiseen paikkaan.
Tämän nähdessään hänen esi-isänsä iloitsivat ja riemuitsivat,
ja kunnianosoituksena toivat hänelle lahjoja.
Sitten luoja seisahtui ja silmäili jumalattaren kuollutta kehoa,
ja mietti jakaako hirvitys osiin ja tehdäkö se taidokkaasti.
Hän jakoi jumalattaren kahteen osaan kuten simpukan:
puolet hänestä hän nosti ylös taivaankatoksi- -.
http://www.ruusuristi.net/?page=Artikkelit/Uskontojen_nousu_ja_rappio_Jumalattaren_näkökulmasta__X_Henryk_Skolimowski