Ihanaa, että joku muukin on havahtunut tähän suomalaisten kummalliseen juomakulttuurin korostukseen. Itse olen kasvanut absolutistiperheessä (kun puoli sukua on muuten juoppoja ja linnakundeja), nykyisin nautin drinkin tai mikserin hyvässä seurassa. Haluaisin harrastaa viskejä ja viinejä, mutta herkkä vatsani ei kestä kumpaakaan.
Muistan, kun exäni serkkutyttö, 15v. käski exäni siskoa ostamaan tälle kossupullon, kun serkku tulee kylään. Tuumasin vain sohvalta, että "siitä se sitten alkaa..." Sain hirveät moittet päälleni ja minua haukuttiin vanhoilliseksi. Tuumasin vain, että ihan sama jos joku juo, mutten koskaan ole ymmärtänyt tätä kännimeininkiä. Itse aloitin alkoholin käytön 22-vuotiaana enkä näe mitään itua kännäämisessä. Nuoretsä sanovat, että he hakevat sillä muistoja ja kokemuksia, mutta mitäs ne sellaiset muistot ovat, joita ei itse muista?
Olemme myös huomanneet erään ystäväni kanssa, että Suomessa saa kännissä tehdä ihan mtä vaan eikä se häiritse muita, mutta auta armias jos teet sen saman selvinpäin - vaikkapa naurat junassa! Sehän se vasta häiritseekin, hyvänen aika! Tulee tappavia katseita ja ihmiset katoavat vaunusta muualle, kun eivät kestä kuunnella iloista naurua. Jos sen sijaan örveltäisimme ja oksentaisimme tuoleille ja lattialle, kukaan ei vaivautuisi edes vilkaisemaan meihin päin, koska se on täysin normaalia.
Vielä täyabsolutistiaikoinani sain olla selittämässä perinpohjin, miksen nyt ihan oikeasti ota olutta tai siideriä ja miksi ei ihan oikeasti ole stressaava katsoa vierestä, kun muut alkavat olla päissään? Kun selvinpäin ei kestä niiden seurassa, jotka juovat. Eikä baarissa voi missään nimessä viihtyä pelkän limpparin vomimin!
Sus siunatkoon!
Toisen ystäväni ystävä oli Intiassa käymässä miesystävänsä luona. Aina, kun joku kuuli, että hän on Suomesta ensimmäinen lause oli "Ai Suomesta - mutta ethän sinä edes ole kännissä!"