Rauhan enkeli
Vieras
|
|
« : 26.08.2006 21:26:00 » |
|
Mitä muistelo tuottaa? Oliko elämäsi henkisin kokemus yksin, kaksin vaiko ryhmässä koettua ja minkälaista? Jos et osaa päättää, mikä niistä... oli henkisin kokemuksesi, niin mikä niistä oli ratkaisevimman/mullistavimman tuntuinen? Mikä muuten tekee, jos tekee, kokemuksesta erityisesti "henkisen"? Kiitos luottamuksestasi.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #1 : 26.08.2006 21:47:50 » |
|
Minä, aina liiankin avoin puhumaan omista jutuistani, tulen tänne tietenkin höpisemään. :
Isä saa kohtauksen pihassa. Sisko huutaa mulle "mene pihalle" ja minä juoksen. Isä kouristelee. Tiedän mitä pitää tehdä. Pidän hänen päätä paikallaan kunnes liike loppuu. Kylkiasentoon. Ei hengitä. Takaisin selälleen. Neuvon äitiä miten puhalletaan ja alan sitten itse painelemaan. Sisko tuo kännykän ja käskee minua soittamaan ambulanssin. Soitan ja sisko jatkaa painelua.
Menen tiehaaraan taskulampun kanssa, verkkarit jalassa ja t-paita päällä, ei pipoa eikä hanskoja. 15 astetta pakkasta eikä yhtään kylmä.
Tuijotan tähtiä ja tunnen syvän rauhan. Tiedän että kaikki on turhaa, se että elvytetään ja että soitetaan ambulanssi, hänen on aika lähteä, minä tiedän sen sisimmässäni ja olen onnellinen. Taivaalta tähdet ja enkelit hymyilevät ja laulavat. Ymmärrän että show must go on, elämme nyt draamasarjassa ja se on näyteltävä loppuun, koska käsikirjoituksesta ei saa luistaa.
Se viisi minuuttia kun odotin ambulansseja tiehaarassa, kesti yhtä kauan kuin koko elämäni oli siihen asti kestänyt. Elin uudelleen jokaisen hetken, jonka olin isän kanssa elänyt ja tunsin, että isä oli minun lähelläni ja muisteli kanssani. Syvän tummansininen taivas ja tähdet. Loputon avaruus, jota isän kanssa aina tuijotettiin. Hengitimme yhdessä sitä avaruutta. Koin jonkinlaisen valaistuksen sillä hetkellä. Olin kiitollinen ja ymmärsin miksi kaikki tapahtuu. Kanssamme oli paljon valo-olentoja, jotka säteilivät rauhaa ja rakkautta. Huutelin välillä pihalle jaksavatko sisko ja äiti elvyttää. Olin huoleton ja vapaa. Kun ambulanssit tulivat, seurasin vierestä heidän toimenpiteitään täysin tyynenä. Tiesin sen olevan turhaa.
En ole varmaan ikinä missään tilanteessa ollut niin rauhallinen. Sitä ihmeellistä olotilaa kesti neljä päivää. Vasta viidentenä tunsin ensimmäisen kerran surua ja tuskaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rauhan enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 26.08.2006 22:14:37 » |
|
Ah, valonkantaja! : Kiitos mykistävän koskettavasta muistelosta - niin henkevää, niin riipaisevaa, niin elämää suurempaa...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Vajra
|
|
« Vastaus #3 : 26.08.2006 22:18:02 » |
|
Näen asian jokseenkin... Mihin vertaamme kokemusta? Mikä on henkisyyden mitta?
|
|
|
tallennettu
|
Some are tortured with initiation rites, others say 'hum', 'phat' and always count their rosary, others eat shit, piss, blood, semen and meat, others meditate the yoga of channels and winds, but all are deluded - Virupa
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 26.08.2006 22:22:01 » |
|
Puma, eikai mikään ole sen henkisempää kuin mikään. Mutta tarvitseeko kaikkea ajatella "siltä kannalta", kun tiedät kuitenkin, mitä kysymyksellä haetaan? Ei mikään ole sen ylhäämpänä kuin alhaalla, eikä mikään sen oikeammin kuin väärin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Minä
Kohtuuastroilija
Viestejä: 55
|
|
« Vastaus #5 : 26.08.2006 22:29:37 » |
|
Valonkantaja ..Hieno kuvaus..Olemme vaikka "emme olisikaan".
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rauhan enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 26.08.2006 22:34:16 » |
|
En anna mitään ohjeita ja suosituksia siitä, mihin verrata kokemuksiaan taikka mitä pitää henkisyyden mittana. Sen sijaan iloitsen siitä, millä tavalla kukin meistä arvioi ja esittelee omia kokemuksiaan. Oikeastaan olisi peräti haastavaa ja silmiä aukaisevaa lukea kokemuksista, joita itse ei välttämättä pidä henkisinä. - Vai kuinka? Saas nährä!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 26.08.2006 22:41:09 » |
|
Hehheh... Niinpä. Yksi näki valaistuneen mestarin ilmestyksenä ja sai tältä henkilökohtaisen viestin, toinen kävi paskalla ja luki samalla Seiskaa. Kumpikin hienoja ja henkisiä kokemuksia. En voi kiistää! Pitääkö aina saivarrella??
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Intimaria
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 26.08.2006 22:46:37 » |
|
Näen asian jokseenkin... Mihin vertaamme kokemusta? Mikä on henkisyyden mitta? OMA KOKEMUS, HALOO?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Oikku67
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 26.08.2006 23:16:02 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Vajra
|
|
« Vastaus #10 : 26.08.2006 23:50:46 » |
|
OMA KOKEMUS, HALOO? Äidinkielen taivutusmuodot haloo? henkinen, henkisempi, henkisin. on aivan yhtä henkinen kokemus vaikka olisi ennen tehnyt mitä tahansa, olemme kuitenkin vain tässä hetkessä ja se ratkaisee miten toimimme tästä eteenpäin. En usko että yksikään niistä on sen henkisempi kuin toinenkaan. Millaisena sen sitten käsittää. Toisaalta on turha väittää että subjektiivinen katsantokanta muuttaisi sitä mitä asiat ovat objektiivisesti ja miten niiden syy ja seuraussuhteet muuttuvat sitä mukaa miten niitä kohtaan toimii. Kuitenkin tällä toiminnalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisena sen näkee, vai näkeekö sitä ollenkaan. Se johtaa tietynlaisiin lopputuloksiin. Oikeastaan olisi peräti haastavaa ja silmiä aukaisevaa lukea kokemuksista, joita itse ei välttämättä pidä henkisinä. Puhut itsestäsi vai jostain toisesta? Mikäli jostain toisesta, mistä tiedät mitä hän pitää henkisenä? Mikäli puhut itsestäsi, toivotan hyvää onnea
|
|
« Viimeksi muokattu: 26.08.2006 23:52:38 kirjoittanut Puma »
|
tallennettu
|
Some are tortured with initiation rites, others say 'hum', 'phat' and always count their rosary, others eat shit, piss, blood, semen and meat, others meditate the yoga of channels and winds, but all are deluded - Virupa
|
|
|
Astrobug
Kohtuuastroilija
Viestejä: 161
|
|
« Vastaus #11 : 27.08.2006 09:10:35 » |
|
Enkelin näkeminen.
|
|
|
tallennettu
|
(http://animalscrazysmiles.pcdingo.net/images/budgerigar.gif) (http://animalscrazysmiles.pcdingo.net/images/bird3.gif) (http://animalscrazysmiles.pcdingo.net/images/budgerigar.gif)
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #12 : 27.08.2006 10:03:11 » |
|
Ehdottomasti henkisin ja voimallisin kokemukseni ikinä oli itseni löytäminen, siihen liittyvä valtava henkinen kasvu ja egon kuolema.
Prosessi alkoi syvästä ja intohimoisesta rakastumisesta, joka päättyi täydelliseen petokseen ja nöyryytykseen. Tämän takia kärvistelin kuukausia helvetin tuskissa, olin kuin laavaa syöksevä tulivuori, mutta nämä tuskat antoivat tietä jollekin uudelle. Olen kirjoittanut tästä prosessista pienen jutunkin, jonka nimi on Feenix. Tässä ote kohdasta "Uudelleensyntymä":
Osa 4. Uudelleensyntymä.
Kaiken tämän vihan alla kyti jotain ihmeellistä. Se oli yhtä aikaa lämpöistä, kirkasta, raikasta ja ennen kaikkea todella voimallista. Vaistoni sanoivat, että tämän piinan läpikäyminen tuo mukanaan jotain hyvää. Sitä mukaa kun viha alkoi helpottaa, ytimestä alkoi pulputa tuota lämmintä raikkautta ensin rintakehään, ja tästä laajeten kaikkialle kehoon, joka soluun. Sydämeni oli muuttunut tulivuoresta suihkulähteeksi. Ilo alkoi palata elämään sitä mukaa, kun Valon virta valtasi kehoani. Miksei kukaan ollut kertonut, että ihmisen sielu on näin ihmeellinen? Sehän on täynnä voimaa! Tämä voima alkoi pyyhkiä pois viimeisiäkin vihan rippeitä, kipeitä kohtia ja tukkeutumia. Kaikki korvautui valolla. Kaikkinainen psyyken lokeroisuus alkoi hävitä. Järki ja tunne muodostivat sulautuneen kokonaisuuden, samoin feminiinen ja maskuliininen puoli. Tämä oli juuri sitä, mihin alkemistit pyrkivät metafyysisessä mielessä. Eikä kyseessä ole pelkkä yhdentyminen, valo toi mukanaan valtavan laajentumisen tunteen. Olin osittain sama kuin ennenkin, mutta toisaalta en ollut enää lainkaan sama. Ammottava tyhjyys oli muuttunut vastakohdakseen, valoisaksi täyttymykseksi.
Huhtikuun 23. päivän aamutunteina vuonna 2000 näin unta. Siinä ajoin lopulta demonini sinne minne ne kuuluivatkin, nimittäin helvettiin. Uni jatkui kuitenkin vielä. Näin ympärilläni kolmenlaisia ihmisiä: turmeltuneita pukinsorkkaisia, valoa hehkuvia ja näiden kahden välillä horjuvia. Näin myös, että minulla on tehtävä näiden viimeksi mainittujen ihmisten parissa. Kahteen ensimmäiseen ryhmään minun ei tarvitse puuttua. Tehtäväni oli opastaa tiellään horjuvat valon pariin. Olin nähnyt elämäntehtäväni. Myöhemmin tämä tehtävä on kiteytynyt käytännössä vielä selkeämmäksi.
Herätessäni kaikki viha oli poissa. Jäljellä oli vain Valo ja Rakkaus, täysin puhdistunut ja uudelleensyntynyt minä. Menin ulos ja maailma näytti ihmeelliseltä. Olin selvänäköinenkin tuon päivän, näin ihmiset samoin kuin edellisen yön unessani. Olin täydellisesti yhteydessä kaikkeuteen. Olin niin täynnä elinvoimaa, että sitä pulppuili yli äyräiden aivan kuin höyryä painekattilasta. Sielustani oli tullut suurempi kuin ruumiistani.
Kaikki oli muuttunut, eikä mikään olisi enää tämän jälkeen samanlaista kuin ennen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rauhan enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 27.08.2006 11:06:19 » |
|
Puhut itsestäsi vai jostain toisesta? Tuolla edellä... puhuin itsestäni ja ihmisistä yleensä. Minulla näet on taipumusta heijastella muita itseeni. Olenko ainoa? Mikäli jostain toisesta, mistä tiedät mitä hän pitää henkisenä? - Tuota olen itsekin ajatellut; hyvä kun toit sen esiin. : "Toinen hän" valaiskoon pitämisiään kirjoittamalla niistä meille. Siltikin... päätin laittaa meneillään olevan keskustelun otsikoksi superlatiivin sisältävän ilmauksen, jotta se helpottaisi valitsemista kokemuslaarista eli jotta syntyisi muille ilmaistavia tulkintoja elämästä. Mikäli puhut itsestäsi, toivotan hyvää onnea. Onni ilman sinua on erillisyyttä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Vajra
|
|
« Vastaus #14 : 27.08.2006 12:37:44 » |
|
Onni ilman sinua on erillisyyttä. Mitä tä tarkoittaa?
|
|
|
tallennettu
|
Some are tortured with initiation rites, others say 'hum', 'phat' and always count their rosary, others eat shit, piss, blood, semen and meat, others meditate the yoga of channels and winds, but all are deluded - Virupa
|
|
|
|