seuraava »

[Rauhan enkeli]

Onni ilman sinua on erillisyyttä.

Mitä tä tarkoittaa? 

 :

Sitä, että henkisintä kokemusta ei ehkäpä olekaan
ellet sinä sisälly siihen.

Läsnäolosi puolestaan tekee henkisimmästä kokemuksesta jakamattoman, täyden ja kokonaisen.

Jolloin
- ainakin minun oletukseni mukaan -
henkisimmässä on hengettömin ja hengettömimmässä henkisin
eli täydessä kokemuksessa ovatten kumpikin läsnä
yhdistyneenä.

Vai...? 

[Kaarina Niro]

Henkisin koekemukseni on varmaankin se, kun tajusin ihmisenä sen, että todellakin jokainen eteeni tuotu ihminen heijasti omaa sisintäni. Ja vieläpä tiesin heidän tekojensa motiivinkin, kun se kerran oli sen oman alitajuntani tuotos sille, että sen näkisin. Eli se aito Ykseyden kokemus kun alkoi. Ja siitähän lähtien se on ollutkin yhtä "kokemusta" tuo elämäni, että koko totuuden näkisin siitä itsestäni,joka oikeasti olen. 

[Vajra]

- ainakin minun oletukseni mukaan -
henkisimmässä on hengettömin ja hengettömimmässä henkisin
eli täydessä kokemuksessa ovatten kumpikin läsnä
yhdistyneenä.

Hain vähän sitä takaa. Että esimerkiksi Lillin kokemus vihasta johti siihen
että hän luopui siitä. Ellei hän olisi kokenut moisia Hulkmaista raivoa
se ei olisi johtanut siihen.

Eli kumpaa tässä nyt pitäisi sitten henkisempänä?

[Intimaria]

Just joo. Hyvä keskustelu itse asiassa!

Minä olen harhaisesti pitänyt henkistä kokemusta jotenkin "henkisenä". Siis sellaisena, että on kokenut yhteyden tuonne ylös tai siihen olevaan, mitä ei näe. Nyt ymmärrän, että te puhutte henkisestä kokemuksesta, joka on kokonaisvaltainen, siis ihmisenä olemisen henkisyys. (Tämä tajuaminen tapahtui jälleen lukemalla Trungpaa, ah!)

Mikä sitten on tuo edellä mainitsemani ns. "henkinen kokemus"? Minä olisin kirjoittanut kuolemanpelon kohtaamisesta. Tai siis lähinnä sen tajuamisesta, että minä EN HALUA kuolla, en vielä.

Ennen väitin, että en pelkää kuolemaa vaan kaipaan sitä, mikä oli täyttä itsensä huijaamista. Kuolemanpelon kohtaamisesta syntyi elämänhalu, joka minulta oli 29 vuotta kadoksissa. Eli "kuolemanpelkoa" en itsessäni tunnistanut ennen tuota em. tapahtumaa ja tajuamista. Itse tapahtuma oli kylläkin niin häkellyttävä (pelastuin luonnonkatastrofista) että juttelin jumalille pari kuukauttakin vielä sen jälkeen ja olen täysin varma siitä, että täysi yhteys minulla jonnekin toiseen ulottuvuuteen oli.

[Ippuska]

Intimaria, Ihanaa kun pelastuit siitä ja voit jakaa ajatuksiasi kanssamme 

Valonkantaja, kun äitini lähti kaksi vuotta sitten, koin jotain vastaavanlaista, tiedän tuon syvän rauhantunteen 

Rauhis, ehkä henkisin kokemukseni oli myös silloin kun äitini lähti ja hyvästeli hengessään 

[Hiisitär]

Vaikeaa sanoa, mikä olisi ollut se kaikkein henkisin kokemus. On ollut paljon auttavia oivalluksia ja valaisevia ahaa-elämyksiä, joista on kummunnut iloa ja ymmärrystä hankaliakin asioita kohtaan. Oikeastaan voisi sanoa, että jokainen uusi kokemus ja oivallus on yksi henkinen kokemus lisää.

Minulle ei varsinaisesti ole koskaan tapahtunut sellaista silmien auki rävähtämistä, henkisyyden tajuamista tai muuta vastaavaa. Omat kokemukseni tuntuvat hirveän vaatimattomilta, kun lukee teidän kokemuksianne henkisestä heräämisestä! Murrosiässä oli sellainen taantumakausi ja erittäin koetteleva elämänjakso, mutta pohjimmiltani en ole koskaan kadottanut henkistä otettani elämään. Murrosiän koettelemusten jälkeen henkistä tietoutta ja kokemusta on virrannut minuun ties mitä kautta kaikkien niiden taantumavuosien jälkeen!

Sanoisin, että yksi hienoimpia ahaa-elämyksiä oli, kun tapasin arkienkeli Mikaelin erään meditoinnin aikana. Teimme sen ystäväni kanssa silloisen kaverini avuksi. Tunsin kuinka Mikael seisoi takanani ja asetti kätensä olkapäilleni. Se oli ensi kosketus enkeleihin. Silmät säkenöiden kerroin tuosta ystävälle, joka vain hymyili ja vastasi "Niin. Minä näin sen kyllä. Mikael seisoi takanasi". Silloin tiesin, ettei se ollut mielikuvitukseni tepposia, vaan meille on ihan oikeasti olemassa auttajia.

[^^Queen Nefertiti^^]

Enpä itse asiassa itsekään alkaisi ihan helposti lajittelemaan.. äiti Amman tilaisuudet tulee ekana mieleen, ne on niin muuta kuin arki.. hmm.. sitten näistä muista, omat regressioterapiat nimenomaan Anu Wyskielin kanssa joka välittää enkelienergiaa. Ehkä jokin ryhmämeditaatio on ollut sinnepäin. Ja se yleinen kokemus että elämä on unta, tai mielikuvitusta jota luomme koko ajan.

Lillin kokemus oli edelleen jännä, mitähän minulla on edessä kun en ole viime kokemuksista mitään TÄLLAISTA saanut vielä irti! Kerroin kokemuksesi eräälle miehelle joka kokenut naisen kanssa vastaavia tuskia.

"Prosessi alkoi syvästä ja intohimoisesta rakastumisesta, joka päättyi täydelliseen petokseen ja nöyryytykseen. Tämän takia kärvistelin kuukausia helvetin tuskissa, olin kuin laavaa syöksevä tulivuori, mutta nämä tuskat antoivat tietä jollekin uudelle."

Lilli, kokemuksesi jäi askarruttamaan. Olisin toivonut että olisin kokenut jotain noin selkeää vikan jutun loppuessa, nyt on selkeää se etten halua häntä silmiinikään, hän on siis tehnyt jonkun tehtävänsä mutta.. että olisi tullut noin selvästi siinä yhteydessä mieleen elämäntehtävä, niin ei. Pikemmin regressiossa kahdella kerralla, Anulla kevät 2005 ja 2006-. Terapeutin valintakin on jotenkin oleellinen, Witikalla ei niin vahvoja kokemuksia. Anu taitaa olla enkelien suosikki.

Eräillä parilla muulla saattaa olla jotain vielä tarjota ja minulla heille? Mitä se nyt sitten opettaakin.

Jokainen rakastuminen sielunkumppaneihin on ollut henkinen kokemus ja hengissä ollaan jälkeenkinpäin. Minuun on alkanut tulla juuri Lillin kuvaama hyvänolontunne. 

[Rakkauden enkeli]

Henkisin kokemukseni... Hmm... Niitä on niin paljon ja miten ne "luokittelisi"...  :
Kyllä taidan kallistua siihen, kun Jeesus OIKEASTI vieraili unessani ja puhui kristusminästä ja paljosta muusta (kaikkea en edes päivätajunnassa muista) ja auttoi minua tuolla kaikella olemaan kuka MINÄ OLEN. sen jälkeen en ollut aivan "entiseni". Ryhdyin samantien kasvissyöjäksikin. 

[Mika-Matti]

Laittaessani tätä "aiheikkunaa" pystyyn
tiesin, etten itsekään oikein allekirjoittaisi käsitystä
jonkin osakokemuksen nousemisesta muiden kokemusten yläpuolelle.

Eikä varsinkaan arvioitaessa jotakin niin "elämänkattavasti todentavaa"
kuin mitä henkisyys ainakin minulle on merkinnyt.

Siksi ilmoitankin lyhykäisesti,
että henkisin kokemukseni on juuri tämä elämä,
tämä ainutlaatuisessa aika-avaruus-paikannuksessaan
loistava elämä.

Sellaisena, että sen rinnalla ja kuin yhteen "loistuen"
havaitsen minkä hyvänsä elollisen elämän ilmaukseksi
suurenmoisimmasta nykyhetkessä mahdollisesta versiostaan.

Ollen jokaiselle meistä totta itsensäkaltaisena elämänä juuri nyt.

Jonkin ollessa itsessään totta... mikä voisikaan olla sen henkisempää,
koska kaikki ilmennyt on omanlaisensa vedos Ilmennettävästä.

Ja silti itsensäkaltaista - johtuen meneillään olevasta mutta paikallaan etenevästä kuvauksesta.

Uniikki taideteos Näkijän silmän ympäröimänä ja läpäisemänä.

 

[Rakkauden enkeli]

Niin, elämä itsessään on yhtä suurta henkistä kokemusta, kera fyysisyyden. 

[Aya Nuit]

Keväällä koin voimakkaan henkisen heräämisen.. ikäänkuin jokin olisi uinunut sisälläni vuosikausia ja halusi välttämättä tulla esiin.. muistan kuinka lapsena uskonto oli suosikkiaineeni koulussa, ja kuinka jossain vaiheessa ajattelin sen opiskelemista, ehkä papiksi asti, tai uskontotieteitä.. mutta jotenkin ulkoapäin tulevat paineet/ihmissuhteet/kaikki mahdollinen muuttivat tuolloin elämäni suuntaa ja ajauduin erilleen henkisistä asioista joksikin aikaa.. mutta nyt tiedän että tämät puoli elämästä on hyvin lähellä sydäntäni ja uskallan myöntää sen itselleni ja muille 

Henkisistä kokemuksista minun on silti edelleen pakko korostaa nimenomaan OMIA FYYSISELLÄKIN TASOLLA TAPAHTUVIA VALINTOJA.. eli tee mitä sydämesi sanoo, toteuta se KÄYTÄNNÖSSÄ.  Muuta ajatuksissasi oleva onni tapahtumiksi ja kokemuksiksi.. se jos mikä tuo RAUHAN sydämeen ja mieleen. Ja nyt puhutaan ihan pienistä ja yksinkertaisistakin asioista, samoin kuin suurista linjoista.. itselläni voin sanoa että esim. flamencon aloittaminen monen vuoden epäröinnin ("se on liian kallista, ei minulla ole varaa..") jälkeen oli minulle aikalailla "henkinen kokemus" -se on todellakin lisännyt onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta arkielämässä

[metsätonttu]

Kauniita kokemuksia! Ihmettelin ensin, että mikä on sitä henkistä.

Mutta hyvin tutulla lailla te sitä koette. Monesta löydän omaani. Kyllä se toisen ihmisen syvä kohtaaminen on niitä upeita kokemuksia.

Ja se kun sain olla isäni luona hänen viimeiset hetkensä. Se kun isä päivä päivältä opetti minulle omalla olemuksellaan, että 'ei tämä tähän lopu'. Opin uskomaan kuolemattomaan elämään.

[Ippuska]

 

[IN]

Tämä menee taas ehkä vähän uniosastolle, mutta koin sen tosi henkisenä kokemuksena...

En osaa sitä tarkasti selittää, mutta näin kaksi kertaa seuraavanlaista unta; kävelin jossain ja kun käännyin katsomaan taakseni, näin taivaan hehkuvan oranssia ja punaista. Samalla käteni ojentuivat kohti sitä liekkimerta ja tunsin älyttömän voimakkaan energian tai voiman virtaavan lävitseni, samalla hieman vetäen puoleensa. Ihan kuin todella voimakas puhuri olisi iskeytynyt muhun, ja mennen vielä lävitsenikin. Siinä tunsin jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Tunsin, että jokin yritti sanoa mulle jotain. Samalla mua pelotti, mutta ei sitten kuitenkaan. Muistan ajatelleeni, että "olen aina  tiennyt tämän joskus tapahtuvan/tulevan". En osaa paremmin kuvailla, mutta se oli ihan mielettömän henkinen kokemus.

Oletteko nähneet elokuvan Jeanne D´Arcista (sorry, en tiedä miten toi kirjotetaan!)? Siinä se saa "viestin" samantyyppisesti, kuin mistä mä näin unta.

En muista tiesinkö jo unta nähdessäni olevani raskaana

[metsätonttu]

 

Kaikkea hyvää teille, In!