seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Huom tämä on vielä täydellistä loppusilausta vailla. Kysyisin, olenko tullut oikeaan lopputulokseen, kun jotain tällaista on mielessäni muodostumassa.

Kaikkeus ilmenee tarpeemme mukaan.

Jos tarvitsemme jännitystä, saamme sitä. Jos tarvitsemme rauhaa, hakeudumme sitä kohti. Jos haluamme seksiä, sitä löytyy. Rakkaus löytyy ainakin jossain muotoa, esim sisältä. Minä on suurin mysteeri, rajaton ja muuttuvainen. On virhe kahlita itsensä johonkin määriteltyyn olemiseen. Kaikessa on huumoria.

Selviämme joka kokemuksesta, oli se menestys tai velka, kuuluisuus tai tuntemattomuus, valta tai vallan puute, koska kaikki on vain leikkiä.

Voimme leikkiä että vihaamme tai olemme inhottavia, kun kuitenkin korkeimmassa mielessä teemme kaiken Itsellemme, nimittäin kaikki on yhtä vaikka on erillisiä kehoja.

Meidän ei oikeastaan tarvitse vakuuttaa ketään työnantajaa vaan korkeamman minämme, että nyt haluamme ja saamme tämän työn. Se sitten ilmenee, ihmiset ja paikat alkavat järjestäytyä meitä kohti-

Voimme NYT päättää että saamme haluamamme ja janoamamme kokemuksen ja se tapahtuu. Jokainen tilanne on jännittävä ja yllättävä, vaikka videon vuokraus tai yksinkertainen työ.

Jos haluamme esittää hyväntekijää, ilmenee taho jota voimme auttaa. Jos haluamme esittää vammautunutta, sekin on mahdollista. Voimme ottaa rikkaan, keskiluokkaisen tai köyhän kaavun, mutta kaikki on vain rooleja.

Saamme mitä haluamme, sopimuksia, kontakteja, sosiaalisia piirejä, yksityistä rauhaa.

Saamme siis kaiken, koska kaikki on meidän leikkikalujamme että kokisimme erilaisia kokemuksia, elämyksiä ja tuntemuksia. Ei vain pidä luulla että mikään on ihan todellista, varsinkaan menetys.

Saamme vähitellen toiveemme toteen ja siksi elämme. Vaikka toive olisi räjähtäneen puutalon remontoiminen unelmakodiksi tai kriisissä auttaminen tai luova työ tai sairaiden parantaminen tms jne.

Lopulta valaistumme.

Mitä ajattelette.

Saatamme luulla, että olemme perillä ja onnellisia vasta jossain kaukaisessa paikassa, kun voikin olla että lähellä olevat asiat ja ihmiset koskettavat enemmän.

 

(http://www.damtp.cam.ac.uk/user/gr/public/images/gal_M100.gif)

[metsätonttu]

Huom tämä on vielä täydellistä loppusilausta vailla. Kysyisin, olenko tullut oikeaan lopputulokseen, kun jotain tällaista on mielessäni muodostumassa.

Kaikkeus ilmenee tarpeemme mukaan.

Tartunpa nyt sinun haasteeseesi ja haluan sitä vähän kyseenalaistaa.

Jos tarvitsemme jännitystä, saamme sitä. Jos tarvitsemme rauhaa, hakeudumme sitä kohti. Jos haluamme seksiä, sitä löytyy. Rakkaus löytyy ainakin jossain muotoa, esim sisältä. Minä on suurin mysteeri, rajaton ja muuttuvainen. On virhe kahlita itsensä johonkin määriteltyyn olemiseen. Kaikessa on huumoria.

Olen samaa mieltä 'minä suuresta mysteeristä'. Mutta muuten tuntuu pikkuisen oikaisemiselta. Tai mistä tiedämme, ehkä syytä olisikin enemmän yksinkertaistaa näitä halujamme ja saamisiamme. Onkohan saamiset noin itsestään selviä? Kun joskus tuntuu, että se ikuinen kaipaaminen on suurempi saamista. Kunpa saiskin!  :

Selviämme joka kokemuksesta, oli se menestys tai velka, kuuluisuus tai tuntemattomuus, valta tai vallan puute, koska kaikki on vain leikkiä.

Älä ota minua liian vakavasti, mutta mitähän on selviäminen? Usein luulemme, että selvisimme. Mutte miten? Rimaa alittamalla, elämättä sitä todellisinta, huomaamatta tärkeintä? Tätä luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka. Entä, hänkö ei selvinnyt, jonka elämä ei jatku tässä tilassa? Minäkin nimitän itseäni selviytyjäksi. Kukas sen muu mittaa kuin oma kehu. 

Voimme leikkiä että vihaamme tai olemme inhottavia, kun kuitenkin korkeimmassa mielessä teemme kaiken Itsellemme, nimittäin kaikki on yhtä vaikka on erillisiä kehoja.

Tähän yhdyn 

Meidän ei oikeastaan tarvitse vakuuttaa ketään työnantajaa vaan korkeamman minämme, että nyt haluamme ja saamme tämän työn. Se sitten ilmenee, ihmiset ja paikat alkavat järjestäytyä meitä kohti-

Voimme NYT päättää että saamme haluamamme ja janoamamme kokemuksen ja se tapahtuu. Jokainen tilanne on jännittävä ja yllättävä, vaikka videon vuokraus tai yksinkertainen työ.

Että hokkus pokkus ja simpsalapim!

Jos haluamme esittää hyväntekijää, ilmenee taho jota voimme auttaa. Jos haluamme esittää vammautunutta, sekin on mahdollista. Voimme ottaa rikkaan, keskiluokkaisen tai köyhän kaavun, mutta kaikki on vain rooleja.

Noh, mitähän tarkoittaa 'hyväntekijanä oleminen', mitä 'auttaminen', mitä 'vammautuminen'? Näemme nämä roolit kuitenkin vain omalla navallamme, toinen näkeekin toisella.

Saamme mitä haluamme, sopimuksia, kontakteja, sosiaalisia piirejä, yksityistä rauhaa.

Juu, juu, sopii uskoa! 

Saamme siis kaiken, koska kaikki on meidän leikkikalujamme että kokisimme erilaisia kokemuksia, elämyksiä ja tuntemuksia. Ei vain pidä luulla että mikään on ihan todellista, varsinkaan menetys.

Saamme vähitellen toiveemme toteen ja siksi elämme. Vaikka toive olisi räjähtäneen puutalon remontoiminen unelmakodiksi tai kriisissä auttaminen tai luova työ tai sairaiden parantaminen tms jne.

Kun vain tietäisimme, millä tasolla tai miltä tasolta nuo toiveemme ovat kotoisin. Ritari Mielihyvä, kuten myös Itseriittoisuus, alemman mielen Halut ja Suuret Luulot siellä ainakin liian usein mellastavat!


Lopulta valaistumme.

Jos se onkin neonvalo!

Näin lonkalta ei synny syvällisyyttä, mutta ei liioin hyvää huumoriaa. Mutta teki mieli leikitellä.
Mitä ajattelette.

Saatamme luulla, että olemme perillä ja onnellisia vasta jossain kaukaisessa paikassa, kun voikin olla että lähellä olevat asiat ja ihmiset koskettavat enemmän.

Näin kai se on. Pienet arkiasiat silloin, kun suupieli kaartuu.

 

(http://www.damtp.cam.ac.uk/user/gr/public/images/gal_M100.gif)

[Ikitosi]

Kaikkeus ilmenee tarpeemme mukaan
Sielumme kokemustarpeen mukaan, joka mielen halajaman todellisuudenkuvan kautta luo täyttymystään.

[Kotkansilmä]

     


          Eiköhän se näin ole, ja jos ei, niin silloinhan me käymme
     
            sitä " Jaakopin painia " Itsemme kanssa! 


                     

[Riitta]

Mielestani elamamme tarkoitus on unelmiemme toteuttaminen 

[härkä-69]

I have a dream 

Unelmani ovat sekä maallisia että henkisiä.

[Riitta]

Luo unelma ja sen jalkeen ala toteuttamaan sita 

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin, liike kai lakkaisi, asioita ei tavoiteltaisi, Eiffel torneja ei rakennettaisi jos ei olisi unelmia.

Ja kun unelman saavuttaa, pitää aina rakentaa uusia, eli on varmaan hyvä että en ole unelmassani vielä. Olin melkein mutta tuli Pluto neliö Pluto joka sanoi, että tämä ei nyt ole se juttu (asumusero, luovan yhteiselon lopetus). Olin itse asiassa aika lähellä unelmaani, mutta ulkomaat vain puuttui. Elämä on ihmeellistä.  Se oli vähän kuin koevedos unelmalle tuo 2003/2004. Yhdessä asuminen hauskassa talossa, rakkautta, yhteistyötä, matkoja.  Mut draamaakin. 

[Riitta]

Mielikuvutuksemme on rajaton, mutta kokemus antaa vahvat perusteet unelmiemme toteutumiselle.
GS-ei mitaan niin pahaa, ettei siita tulisi hyvia hedelmia lopuksi 

[Riitta]

Ihana kuva, tasta pitaa luoda tulevaisuus 

[valonkantaja]

Suurin haaveeni on, että kirjottaisin kirjan. Sellaisen "hullun päiväkirjan"... Jos vain alan nyt kirjoittaa, niin ehkäpä saan sen vielä joskus valmiiksi! Se sisältäisi sekä konkreettisia tapahtumia, että ajatuksen virtaa... En usko, että kukaan pystyisi lukemaan sitä turhautumatta, mutta olisi vain kauhean terapeuttista kirjoittaa!

[Holly Fruit Cake]

Suurin haaveeni on, että kirjottaisin kirjan. Sellaisen "hullun päiväkirjan"... Jos vain alan nyt kirjoittaa, niin ehkäpä saan sen vielä joskus valmiiksi! Se sisältäisi sekä konkreettisia tapahtumia, että ajatuksen virtaa... En usko, että kukaan pystyisi lukemaan sitä turhautumatta, mutta olisi vain kauhean terapeuttista kirjoittaa!

Suosittelen! Itse aloitin kirjoittamisen noin kuukausi sitten; paikat kuvitteellisia, tunteet omakohtaisia. Ihanaa puuhaa, varsinkin kun en yritä suorittaa kuten esim. saada kirjaa valmiiksi. Kunhan kirjoittelen kun siltä tuntuu. 

[valonkantaja]

En oikeastaan pidä itseäni hulluna, minulla on vain mielettömän ääretön mielikuvitus... Jos on kerran sellainen "lahja" suotu, pitäähän sitä käyttää! Voi, ailahtelevainenkin saatan olla, mutta sitä en liitä hulluuteen.... Se on vain henkinen häiriö!

[metsätonttu]

Moni ei edes halua elää täyttä kapasiteettiaan, vaan haluaa lähteä täältä tekemättä juurikaan mitään. Sekin on valinta.

Kuuluisuuskin voi olla eri tasoilla. Joku voi olla kuuluisa negatiivisesti tai positiivisesti vaikkapa omalla kylällään, joku toinen jossakin maassa tai jopa maailmassa. Se miten sen kokee, voi olla hyvin moninaista. Kuuluisuutta voi saada haluamatta kuten myös haluamalla. Lahjoja siihen tarvitaan kuitenkin! Uskon että sinulla sellaisia on. 

Mutta tuo kapasiteettijuttu varmaan pitää paikkansa. Liian monet ovat vain unelmoitsijoita, eivät toteuttajia!

[/quote]

[/quote]
Niin ja tietysti henkisillä ihmisillä on aina nämä kritiikkitarpeet, että mitään aineellista ei saisi haluta ja luoda vaan olla henkimaailmassa kiltisti vaan toivomatta mitään suurempaa.
[/quote]

[/quote]
Tuota en oikein ymmärrä. Jaatko ihmiset henkisiin tarpeisiin ja aineelliseen tarpeisiin hakeutuviin? Tai että unelmat koskevat henkistä tai aineellista?
Eikö kaikki aineellinenkin ole jollakin tavalla henkisen symbolia?

Onneksi meitä on kuin on värejä räsymatossa. Jokainen toinen väri korostaa toisen olemista ja kirkastuu! 

[Oikku67]

miksi haluan vaikuttaa niin paljon?

Tuotapa tiedä en,
mutta saat ainakin minut ajattelemaan asioita eri suunnilta kuin yleinsä ajattelen...
Vaikka en juurikaan kommentoi, niin pääkoppani työskentelee..