seuraava »

[valonkantaja]

Anteeksi nyt tämä hölmö juttu, mutta olen oikeasti pähkäillyt tätä... Kyllä sen nyt on huomannutkin, miten vähitellen ajatusenergia todellakin muuttuu konkreettiseksi. Mitä kauniimmat siivet luo unelmalleen ja päästää sen vapaana ilmaan - sitä nopeammin se toteutuu. Pääsin aikoinaan inssistä läpi ajatuksen voimalla..

Niin - se hölmö juttu...

Jos oikein keskityn ja meditoin joka päivä, koko ajan, vaikkapa siihen että "minä olen appelsiini" ja alan uskomaan siihen, luotan siihen... Niin tuleeko minusta appelsiini?? Kyllähän sitä ihmiset levitoi ja kaikkea... Niin miksi minä en voisi muuttua appelsiiniksi? Pääsisin helpolla tästä elämästä..

[metsätonttu]

Ei... tuntuu vaan että aina kun esitän ihmisille tätä "kaikki on mahdollista" teemaa niin jollain tavalla on vedettävä lokaan, ikäänkuin olisin tehnyt jotain väärää.. hmm.. täytyy miettiä..2600 viestiä.. miksi haluan vaikuttaa niin paljon? Olisiko jo aika vetäytyä sivuun.

Pöh! Anteeksi ensinnäikin, että olen näääin vanha astroilija enkä osaa edes vielä tuota lainaamista kunnolla. Sitten kirjoitin sinulle muka niin tosi hienosti ja se katosikin taivaan tuuliin.

Tuota, hienosti ja hienosti, en nyt sentään. Mutta tarkoitin sinulle kertoa, että samassa sopassa ollaan, samanlaisia esittäjiä ainakin.

Minusta sinun aihe on juuri sellainen, joka herättää, siksipä minäkin tässä pähkäilen. Ja unelmoitsijoita riittää maailmassa, niitä jotka eivät uskalla toimia. Kyllä he herättämistä tarvitsevat ja pukkijoita! Ei unelmilla paljoa mitään tee, jos ei joku joskus niitä ala toteuttamaan!

Viestinviejiä/tuojia ollaan! Vetäytyäkö? Ei sentään, pankoot eläkkeelle! 

[Kotkansilmä]

   

   

      Voimakas pelko nyt luulisi ainakin luovan tilanteita,

        joita emme haluaisi.      


                 

[metsätonttu]

Todellisuuden luomisesta?

Ensinnäkin aistit auki!! Mistä tiedämme osaammeko edes aistia kaikella sillä kapasiteetillä mitä meille on suotu?

Ensin pitäisi nähdä mitä on jo olemassa fyysisesti, mitä kaikkea on mahdollisuus aistia fyysisesti.

Hm. Voiko tällaisesta aloittaa? Vai mistä? Mistä aloittaa?!

[Intimaria]

OHO, ei näköjään tarvitse lukea ensimmäistä viestiä kun voin todeta GS:n viimeisen viestin pohjalta, että uskon täysin oman todellisuuden luomiseen. Kyse on asenteesta ja totaalisesta uskosta. Mutta siitä pitää erottaa toiveet ja pelot pois, jos haluaa että ns. positiiviset asiat toteutuu. Muutoin toteutuu se, mitä pelkää.

Minä teen niin, että jos tarvitsen lisää rahaa totean, että "lisää rahaa kiitos" eikä se ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen saanut jostain mielenkiintoisen työprojektin muutaman päivän sisällä.

[metsätonttu]

Ehkä tongimme suurempaa asiaa kuin 'näemmekään'.

Tuli mieleen, kun eräässä ryhmässä keskustelimme. Ryhmä jonka jäsenet luulen tuntevani aika hyvin. Kun eräs pyysi, niin puhuttiin TODELLISUUDESTA.

Kuinkas kävikään. Puhuttiin arkipäivän asioista, fyysisestä tilastamme, terveydestä, työstä, rahasta, elämäntilanteesta. Mutta se, mikä kyti pinnan alla, oli tunteet, sillä tiesin, että jokainen on elämänsä vaikeassa tilanteessa.

Tunteet! Eikö ne ole sitten todellisuutta? Niistä ei hiiskahdettukaan.
Sinnehän uppoutuu ne kaikki mitä tässäkin on esillä ollut; odotukset, unelmat, toiveet ja ne pettymykset.

Kuinka monikerroksellista siis todellisuus voi olla!

Kun lukee elämänfilosofiaa, todellisuus on siellä aivan toista. Siellä peräänkuulutetaan sielun tilaa, henkistä kulkuamme.

Elämänkatsomuksemme? Sehän tulee esille jokaisesta sanastamme, ajatuksestamme, topicista jonka avaamme ja johon liitymme. Sana voi olla jopa paljastavampi kuin eleet millä liikumme tai se arkipäivämme. Vai kuinkahan se olisi?    Puhunkohan ihan palturia...

[*Alkmene*]

Minä koen niin, että todellisuuden luominen voi 'loppua' ja jossain vaihessa voi olla itse se 'todellisuus' ja se mitä milläkin hetkellä ympärillä on siinä juuri nyt.
Kaikki nämä miljoonat(ehkä liioittelen hieman)kerroksellisuudet, joita monin erin keinoin yritämme käsitellä, eheyttää, kehittää, parantaa yms on sitä, mikä ehkä joskus loppuu... niistä luovutaan ja antaudutaan totaalisesti elämän virtaan... tähän hetkeen.

Itse koen, että kaikki mitkä viittaavat menneseen tai tulevaisuuteen ja kaikkiin niihin mihin 'nojautuu' milloin minkin teorian kautta, kaikki ne todellakin pitää meitä tässä 'ns todellisuuden luonnissa' persoona tasolla...
Mielen tasolla...

Jotenkin tuntuu, että vain isännät on taloista vaihtumassa, ei sen suurempaa, vaikka se on todella suurta jokaisen omassa sisimmissä ja värittää ja dramatisoi tätä polkua...
 
Ja voipi olla, että sitten alkaa taas uusi kierros... uudenlainen todellisuuden luominen... lieneekö tämä ikuinen kehä, spiraali jota kierrämme.......
 

[metsätonttu]

Spiraali...

Se minunkin mielestäni kuvaa hyvin sitä katsomusta, jonka hyvin monet meistä ovat ottaneet omaksensa.

Eräs pappi, oliko se nyt 1800-luvun lopulta, tämä filosofi Berkeley intti näin todellisuudesta: Kaikki mitä aistein havaitsemme, on vain mielemme luomaa kuvaa. Vain henki on todellisuutta.

[valonkantaja]

Mietin tänään asiaa "paeta todellisuutta"... Sehän on järjetön lause, koska kaikki todellisuudet ovat todellista!

Jos joku vetää kännit, on humalatila todellinen todellisuus. Ei se ole mitään epätodellisuutta. Miten voi paeta todellisuutta matkustelemalla, nälkälakolla, seksihurjasteluilla? Ei sitten mitenkään, koska ei kukaan ole määrännyt jonkun tietyn todellisuuden olevan se ainoa.

[Intimaria]

Mietin tänään asiaa "paeta todellisuutta"... Sehän on järjetön lause, koska kaikki todellisuudet ovat todellista!

Jos joku vetää kännit, on humalatila todellinen todellisuus. Ei se ole mitään epätodellisuutta. Miten voi paeta todellisuutta matkustelemalla, nälkälakolla, seksihurjasteluilla? Ei sitten mitenkään, koska ei kukaan ole määrännyt jonkun tietyn todellisuuden olevan se ainoa.

Paeta todellisuutta... onhan se pakenemista, jos ei katso totuutta silmiin siinä mielessä, että peittoaa vaikka tunteensa alkoholilla. Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta ymmärrätkö sinä mitä minä tarkoitan?

Todellisuuspako on lentämistä fantasiamaailmaan, mikä ei ole totta muille kuin sinulle. Onhan se sikäli todellisuutta, mutta sitä todellisuutta eivät välttämättä tunnusta ne, keitä luulet sen koskettavan.

[Kotkansilmä]

     

       

           Entä jos " luominen " on periksi antamista,

           sille, joka " JO ON LUOTU " toteutumiselle!

                   

[Riitta]

Siinapa olikin kysymys 

[härkä-69]

Tuossa tilanteessa nimittäin yksi onnistuu tekemään kiusaa useammalle, joista eräs nainen ei edes ymmärrä poistua tilanteesta.

Miten tällaista tilannetta autetaan? Kertokaas niin kerron eteenpäin.
Eli tietysti tässä tämän nuoren naisen täytyy käyttää kaikki voimat ja energia, että oman alan töistä saisi hyvin rahaa ja hyvän elintason, edes kohtuullisen, hän kun ei ole erityisen joustava töissä. Mutta se asia jää edelleen ratkomatta, että joku miespuolinen henkilö voi mielijohteidensa mukaan kiusata muita.

Onnistuuko tässä että visualisoidaan toinen paremmaksi? Ainakin sitä voinee yrittää. Ainakin tätä konstia neuvotaan hyvin sotkuisissa tilanteissa. Tuo sukulaistyttö ei todella tunne esimerkiksi regressioterapiaa ja sen mahdollisuutta auttaa ratkomaan jostain tulevia vihoja ja velkoja.

Voisit kokeilla violettiliekkiä ja sen parantavaa voimaa karmisiin suhteisiin. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on, monethan käyttävät sitä koko maapallon parantamiseenkin. Violettiliekin voi laittaa myös suojaamaan, läpi ei pääse edes auranlukijat, näkevät vain violettia valoa. 

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-violettiliekki.html

[Mio]

Kuka sen on päättänyt, että juuri tämä on todellisuutta? Ajatelkaa, jos me oikeasti ollaankin vain Jumalan kirjan henkilöitä, ja Hän lukee tätä meidän tarinaamme jollekin porukalle, joka vain nauraa iloisesti?

 

Joo oltaisiin niinkuin vapaasti luettavissa olevia kuvajaishahmoja elon näytelmän tarinoissa...

[härkä-69]

Eihän se poikkea aiheesta, jos se liittyy oman todellisuutensa luomiseen, menneiden elämien neutralisoimiseen ja karmisista olosuhteista vapautumiseen. Ennen kuin voi luoda uutta, on vanhasta päästävä eroon.

Ehkä hän todella tarvitsee apuasi tai ehkä he kaikki tarvitsevat. Ei voi tietää miten laaja vaikutus voi pienelläkin asialla olla. Tieto tuo vastuuta.