seuraava »

[Keiju71]

Vaikee alottaa... ei tätä varmaan kukaan edes ymmärrä...

Olin tänä iltana saunassa ihan yksikseni ja mietin syntyjäkin syvempiä. Olen jo pitkään ymmärtänyt, että kaikki tässä maailmassa ilmenevät vastakohtaisuudet (hyvä-paha, yö-päivä, taivas-helvetti, mies-nainen...) ovat vain YHDEN eri ilmenemismuotoja, kaikkihan on lopulta vain YHDESTÄ lähtöisin.

Jokainen ihminenkin on oikeasti ilman sukupuolta, siis syvällä sisimmässään, pohjimmiltaan emme ole naisia emmekä miehiä, me vain ilmennämme tosi-itseä jomman kumman kautta, pitäähän uusille inkarnaatioillekin olla sekä isä että äiti 

Minäkin olen ihminen, joka ilmennän tosi-itseä naisen ruumiin kautta. En ole koskaan tuntenut itseäni naiseksi, niinkuin yleensä ihmiset naisen mieltävät, joskun jopa tunnen olevani kuin mies. (En kuitenkaan ole tunnistanut itsessäni minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta toisiin naisiin)

Mutta jos minä olen ihminen naisen kehossa olematta nainen, niin miten voin kuvitellakaan, että kukaan mies haluaisi minut puolisokseen??  Eipä tähän mennessä sellaista ole löytynytkään. Ei taida olla ihmistä miehen kehossa vastaavanlaista kuin minä ihmisenä naisen kehossa.

Miten joku voisi tätä ymmärtää, kun itselläkin on prosessi kesken...

[Ippuska]

Aivan mainiosti voin ymmärtää tuon pohdintasi 
Ilmiasuna (suvunjatkamisen tähden) täytyy olla jompsin/kumpsin - ei tämä leikki/evoluutio muuten jatkuisi  :

[enska]

Öh..voi olla että ymmärsin väärin (tänään ollut vähän pallo hukassa) eli tarkoitatko sitä, kun esim nainen tiedostaa maskuliinisen puolensa ja mies feminiinisen? Siis näitä ns. yin yang-juttuja?

Periaatteeessa nuo hyväpaha-jaottelut toimivat mielestäni hieman samalla lailla, että hyvyydestä voi löytää pahuutta ja toisinpäin. Harva asia on mustavalkoista..(tästä aiheesta oli joku topic, muistaakseni "mitä on hyvä ja paha?")

Mutta niin asiaan..elämä fyysisenä käsitteenä tarvitsee konkreettisia ilmenemismuotoja, ihan siitä lähtien että meillä on aivot joissa vilisee ilmpulsseja kertomassa milloin on nälkä tahi jokin muu tarve tahi vietti. Lisääntymistarvetta/eloonjäämisviettiä varten on sitten tämä sukupuolinen ilmentymä. Periaatteessa sen sukupuolisuuden voi ymmärtää noinkin, ihan paljaana ytimenään.

( Voisiko sitten samalla ajattelutavalla hyvä ja paha olla jonkin saman asian erilaisia ilmentymiä jostakin suuremmasta motiivista.. hmmm?)

Uskon kyllä, että ihminen on meidän jokaisen sisässä, toiset vaan ovat valinneet (tietoisesti/tiedostamattaan?) elävänsä sukupuolensa ilmentyminä. Toiset ovat selkeämmin es. miehiä (tai miehisyyteen  liitettävien ominaisuuksien ilmentäjiä) kuin ihmisiä, mutta on myös toisinpäin.
 
Ja itse ainakin yritän ilmentää ihmisyyttäni enemmän kuin naiseuttani. Jos tapaan samankaltaisia, mutta siis sukupuoleltaan miehiä, huomaan että löydän heidän kanssaan vaikkapa ns.ihmisen aaltopituuden, eikä väliin tulekaan mitään muuta jännitettä. (Eikä siis johdu siitä että ko. henkilö olisi mieheksi jotenkin "vääränlainen")

Että Keiju71, seuraileppas vähän eri kantilta ympäristöäsi, aloita vaikka siitä että
ketkä miehet ilmentävät miehisyyttään,
keiden käytös/ajatusmallit voisivat kuulua kummalle sukupuolelle tahansa..

Mutta enpä tästä enempää, jos tosiaan satuin vaikka tulkitsemaan tuon pohdinnan ihan pieleen..

[Aniara]

Meillä on täällä maan päällä pääasiassa kahdenlaisia kehoja joita valita.
Sisimmältämme sen sijaan olemme hyvin eri tavoilla jaoteltuja maskuliinisiin tai feminiinisiin ominaisuuksiin.On hyvin maskuliinisia miehiä, feminiinisiä naisia, feminiinisiä miehiä, maskuliinisia naisia, neutreja, sisimmältään itsensä naiseksi tuntevia miehiä sekä itsensä mieheksi tuntevia naisia jne. jne.

Minusta ei kannattaisi takertua kehonsa ilmenemismuotoon vaan olennaista olisi se, että jokaiselle on annettu keho, josta meidän tulisi nauttia. Ja jos hyvin käy, sopiva kumppanikin löytyy.

Minä itse kohtaan tapaamani ihmiset lähinnä sieluina, en miehinä tai naisina. Mutta muiden ihmisten on joskus hankala käsittää tätä ja he saattavat tulkita suhtautumiseni vastakkaisen sukupuolen edustajiin väärin. On monia miehiä ja naisia joita tunnen rakastavani suunnattoman paljon sielullisina olentoina. Mutta rakkauden ilmaisemista häiritsee vielä omat ja muiden keskeneräiset suhtautumiset maalliseen kehoon ja miesten ja naisten väliseen ystävyyteen. Mutta kuljemme eteenpäin yksilöinä ja ihmiskuntana tässäkin asiassa.

Keijun kirjoitusta kommentoiden voisin vielä lisätä, että sitä mukaa kun ikää tulee lisää, koen yhä enemmän toisaalta olevani nainen ja nauttivani naisena olemisesta, vaikka samalla tiedostan sisäisesti pääseväni koko ajan kohti parempaa tasapainoa maskuliinisen ja feminiinisen puoleni sisäisyydessä.

Kun katson asiaa korkeammasta tietoisuudestani käsin, näen selkeästi että mitä korkeammalle menemme, sitä enemmän meistä karisee matkalla pois. Se mitä lopulta jää jäljelle ei ole mitään sukupuolta vaan jonkinlainen värähtely, sointu, olemassaolon kipene.
Silti maailmankaikkeus perustuu vastavoimien väliseen tasapainoon, maskuliinisen ja feminiinisen väliseen eräänlaiseen tanssiin, joka ilmenee niin ihmisyksilöiden sisällä, ulkopuolella kuin galakseissa ja maailmankaikkeuksissakin.

[Lion paradoxal]

Tommy Tabermann on joskus sanonut, että ihmisiä pitää käsitellä ennenkaikkea ihmisinä, eikä vain miehinä ja naisina. Tuo on niin ihanasti sanottu.
Joskus mietin, että onko minussa jotain vikaa, kun lähes kaikki ystäväni ovat poikia tai poikamaisia.
Näytän kyllä naiselta, mutta jotenkin... en tiedä.
Olen androgyyni luonteeltani. Se sopii minulle.  

SuPi

[Rauhan enkeli]

Itse asiassa maailmankaikkeus perustuu energiatasapainoon,
jolle ei ole olemassa vastakohtaa
tai joka jo itsessään sisältää vastakohta-asettelun monet kuviot.

Siten nainen ja mies yhdistyvät kokonaisuudeksi,
joka on enemmän kuin osiensa summa.

Polariteetit ynnä niitä toisiinsa välittävä voimatekijä
- eikö niistä punoutuva tripla paljastukin esiin tässä sukupuolten välisessä
kuin myös sukupuolten sisäisessä keskustelussa.

Niin että mies tunnistaa itsessään naista ja nainen tunnistaa itsessään miestä
jonkin kolmannen, yhdistävyyden, työskennellessä heissä ja heidän välillään.

Ja kuinka tämä Aniaran mainitsema karkelo sitten yhdentyy
- yhdistyy ja yhtyy -
saumattomaksi vuorovaikutukseksi ilmanalassa,
joka on se maailmankaikkeudet läpäisevä kosminen nelinäisyys:
tajunta, olenta, halunta ja todenta.


  :

[Keiju71]

Itse asiassa maailmankaikkeus perustuu energiatasapainoon,
jolle ei ole olemassa vastakohtaa
tai joka jo itsessään sisältää vastakohta-asettelun monet kuviot.

Tällaista juuri minä tarkoitin, kiitos asian pukemisesta sanoihin, Rauhan enkeli.

Ei minulle ole mikään elämän suuri asia se miehen 'löytäminen', olisihan sellaisen nallekarhun kainalossa kyllä kiva asioita pohdiskella  Olen vain ihmetellyt lähinnä itseäni ja omia näkemyksiä asioihin, onneksi on olemassa samoin ajattelevia immeisiä.

Jokunen mies on käynyt kääntymässä mun elämässä, mutta en kait ole ollut heidän mielestään tarpeeksi naisellinen nainen. En voi sille mitään, jos en toiselle kelpaa tällaisena kuin olen. Millainen sitten olenkaan, en ole vielä saanut sitä selville, vaikka kohta ikää jo 35 vuotta, mutta tällainen kuitenkin olen.

Yhden tyttären (nyt 13-v) olen saanut kasvatettavaksi ja sen kanssa teen parhaani. Mielelläni olisin saattanut tähän maailmaan useammankin uuden immeisen, mutta se on minulta näköjään kiellettyä.  Se tuottaa mulle suunnatonta tuskaa, mutta kukaan ei ole tähän mennessä sitäkään ymmärtänyt.

[Ippuska]

Älähän sure  vielähän tuota kerkiät 
Itse sain ainokaiseni yksinhuoltajana vasta sinun iässäsi (hän on nyt 12v). Oma äitini aliotti lasten "hankkimisen" 40v ja teki kolme "putkeen"
Minulle vain se "babyboom" tuli niin myöhään - jääden päälle - mutta mulla se ON liian myöhäistä nyt,vaikka se Oikea nallekarhukin astuisi kehiin 
Jos yhtään lohduttaa, niin minä ainakin Ymmärrän tuskasi

[Keiju71]

Eipä taida keretä, joulukuussa seuraava gyne aika, jolloin lähtee rattaat pyörimään kohdun poiston takia. Siinä on sellaista hyvä laatuista kasvainta, jota ei voi itseään poistaa, vaan koko kohtu kerralla. Ja sinne menee se ainoa asia, josta olen koskaan tuntenut itseäni naiseksi.

Sitä ennen kuitenkaan mistään löydy sellaista miestä, josta olisi poikani isäksi.

Pakko ottaa ja käyttää skorpparin taitoja ja siirtää energian käyttö ihan muihin asioihin kuin tähän tuskalliseen piiri-pieni-pyörii. Vaikka noiden kanavointien lukemiseen.

[taria]

Luulenpa, että meidän kaikkien tulisi löytää tuo "mies ja nainen" omasta kehostamme, sisältämme.. huolimatta siitä mitä fyysistä kehoa ilmennämme.. löytää oma sisäinen tasapaino..  :
 
    

[Hiisitär]

Täällä on myös naisen ruumiissa asusteleva sielu, joka on vasta viime vuosina alkanut pikku hiljaa hyvöksyä sen tosiasian, että fyysisesti olen nainen, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

Lapsesta lähtien olen mieluummin halunnut olla poika. Naisten seurassa koen itseni mieheksi ja miesten seurassa yhdeksi heistä. Silti tiedostan olevani nainen... tai ehkä enemmänkin neito. Nainen kalskahtaa korvaani vähän ikävästi. Osaansa tähän naisena olemisen kamppailuun on tuonut se, että oikeastaan 95% elämistäni naisena menneinä aikoina ovat olleet erittäin raskaita. Ihan suoraan sieltä ja syvältä! Miehenä puolestaan kokemani elämät ovat olleet positiivisia ja hyvin antoisia.

Muistan millaista on ollut elää miehen kehossa ja loppupelissä se ei ole ollut sen kummempaa kuin naiskehossakaan eläminen Sukupuolen mukana on tietysti tullut erilaisia sääntöjä, rajoja ja vapauksia vähän aikakaudesta, maasta ja statuksesta riippuen, mutta pohjimmiltaan se olen aina ollut vain MINÄ. Ruumiistani huolimatta.

Koen nykyisinkin olevani ensin sielu ja sitten ruumis. Jos et voi voittaa sitä, ota se ystäksesi!

Mietiskelen itsekin samoja parisuhdemietteitä - miten sopeutua parisuhteeseen, kun ei ole mikään perusnainen. No, en siis ole mitenkään äijämäinenkään. Ajattelen kuitekin, että ne sielut,joiden täyty elämääni tulla myös tulevat - olivatpa he miehiä tai naisia. Ystäväpiiristäni löytyy myös muita naispuolisia ihmisiä, jotka tuskastelevat saman asian kanssa. Kahta heistä ei saa missään nimessä kutsua naiseksi, he loukkaantuvat siitä. Toinen on enemmän mies (ropaa autoja jne) ja toinen luokittelee itsensä androgyyniksi. Ystävien kanssa elämää ja naiseutta voi pohtia henkisen näkökulman kautta. Tsemppaamme toinen toisiamme olemaan rohkeammin naisia!

Androgyynejähän me kaikki ollaan ^____^

[enkelitär]

Minusta tässä ei ole nyt mitään ongelmaa. Sanoit itsekin, että me emme pohjimmiltamme ole miehiä emmekä naisia. Tunnet vetoa niitä kohtaan joilla on miehen ulkokuori, mutta muista, heissäkin on sisällä naista ja miestä (miehet vain eivät tahdo tuoda sitä esille), niinkuin sinussa. Jokaisessa miehessä (vai pitäisikö sanoa, miehen ruumiissa olevassa hengessä?) on siis sitä mitä kaipaat, jotkut vain tuovat sen esille toiset eivät. Siitä vaan valkkaamaan   .

[Keiju71]

Kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että kyllä aikuinen ihminen kaipaa sitä toista aikuista siihen vierelle. Mutta kun eihän niitä ihmisiä puissa kasva tai kaupan hyllyillä ole, että valitsehan tästä sellainen haluamasi.

Olen kyllä tässä vuosien varrella vierestäkin katsellen tullut tulokseen, että kyllä jokaisessa miehessä on sitä, mikä miellyttää mun silmää, ja kyllä varmaan osaisin tykätä suurimmasta osasta ihmisiä. Muttku mehän ollaan kaikki niitä androgyynejä sisimmässä, siellä syvällä sisimmässä... Tätä ajatusta miettien saa oikeastaan nämä seksuaaliset vähemmistöt uudenlaisen merkityksen ainakin mun silmissä...

Me vain ilmennämme itseämme (sitä joka on siellä syvällä ja on se Luojan henkäys joka tuo elämän tähän kehoon) ja Luojaamme sekä miehen että naisen kehon kautta. Onkohan olemassa miestä, joka ymmärtäisi asian... Tai ainakin ymmärtäisi minua... Noh, jos sellainen on olemassa minua varten, niin kyllä se vastaan tulee. Onhan tässä odotettavissa olevaa ikää vielä jonkinverran jäljellä.

On minullakin tuolla edellisissä elämissä onnellisia mies-elämiä ja epäonnellisia nais-elämiä. Viimeisimmät ainakin ovat olleet näin päin. Onkohan tämä elämien kierto nopeutunut siten, että kun vaihdamme sukupuolta seuraavaan elämään, niin emme ehdi valmistautua siihen, vaan viimeisimmän elämän miehisyys puskee nyt naisen kehossa vielä esille??

Jaahas, taas tuli ihan uusia asioita...