[
Inhoan tyyppejä, joilla ei ole mielipiteitä ja jotka eivät uskalla sanoa niitä vähäisiäänkään.
Miten maailma ikinä kehittyisi, jos joku ei kapinoi vastaan!?!
Suomalainen kulttuuri ei aina helli dramaattisia persoonia. Ulkomailla ilmiö onkin jo yleisempi...
Juu ja mielipiteitä pitää olla, ne rikastuttavat ja opettavatkin jotain toisen näkökulmasta. Minun MIELIPITEENI on se, olen paljon vastaanottavaisempi toisenlaisillekin näkökannoille, kun ne esitetään suht rauhallisesti eikä ruveta vaakkumaan ja raakkumaan.
Pidän tosi paljon väittelyistä, mutta joidenkin dramakoitten kanssa se on jumalattoman rasittavaa. Yritäpä siinä keskustella sitten villasukan oikeasta kutomistavasta, politiikasta tai musiikkimausta
( tai yleensäkin asioista joissa on monta vakaumusta ja suhtautumistapaa) niin yhtäkkiä toinen alkaa iskeä nyrkkiä pöytään ja mennä henkilökohtaisuuksiin. Ja sitten homma kääntyykin niin että dramakkoa pitääkin lepytellä ei jiises..
Omakohtaiset draamattelut ovat melko harvinaisia, mutta yleensä silloin irtoaa kun kärsivällisyys on kertakaikkiaan lopussa. Silloin ei kannata olla maisemissa
