Tuntuuko sinusta joskus että näytät erilaiselta kuin sinusta tuntuu? Ikäänkuin kroppasi ei olisi "mielesi" näköinen. Itsellä on välillä hassuja tuntemuksia, kun katson peiliin näen erinäköisen tyypin kuin se miltä minusta tuntuu
mulla meni ihan aivot solmuun kun yritin miettiä tätä asiaa
sillä kun kirjoitan vaikka koneella, unohdan kokonaan kehoni ja minusta ei "tunnu minkään näköiseltä"
peiliin katsoessa tuo tunne voi todellakin iskeä. ehkäpä olen jo niin tottunut siihen. yleensä katselenkin peiliin ikään kuin tutkien että mikäs toi tyyppi on...jaa että miltä se nyt näyttää. ehkäpä siis olen tottunut siihen että se näyttää joltakin mutta minusta voi tuntua vaikka miltä, myöskin siltä miltä se ei näytä. kyllä tuntuu että peilikuva on ikäänkuin "joku tyyppi" joku toinen...ikäänkuin "nukke" (mutta MINUN nukkeni
)jolle voin päättää että mitä laitetaan päälle....mutta sitten taas, kun en katso peiliin, niin keho unohtuu ja olen pelkkä mieli joka juoksee vapaana. silloin kai tärkeimmäksi nousee se miltä kehosta tuntuu.
kyllä joskus aamuisin kun pitää lähteä, peiliin katsoessaan törmää siihen kuvajaiseen ikäänkuin sillä fiiliksellä, että ok, tänään lähden "pelaamaan tuolla hahmolla", ikäänkuin lähtisin esittämään tällä keholla arkielämää, kadulle, kulkuvälineisiin...mutta kun mieli aktivoituu ja silmät näkee jotain, vaikkapa vihreän puun tai toisen ihmisen, niin oma keho unohtuu...tai sen liikuttaminen tulee tärkeämmäksi kuin kuvitelma ulkonäöstä, esim että säilytän kohteliaan etäisyyden enkä töni yms...
*muoksis*
Minua myös välillä häiritsee se miten uskon näyttäväni muiden silmissä, sillä luulen heidän näkevän minut ulkoisesti tietynlaisena ja tekevän siitä johtopäätökset siitä mitä oikeasti olen.
tää on asia jota vastaan en jaksa enää taistella, vaan olen jo alistunut siihen että ainakin osittain näin tulee näköjään "aina" (no sen lyhyen fyysisen elinajan" olemaan... :
