Sivuja: 1 ... 4 5 [6] 7 8 9
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Oma kehosi, sinä ulkoisesti, miten koet itsesi?  (Luettu 64212 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Hurme
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 198


Hurmaan!


Profiili WWW
« Vastaus #75 : 17.09.2006 13:10:59 »

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/enkelitytt.jpg)

Aivan häkellyttävän kauniit silmät ja kasvot! smitten
Näkee, että et pelkää kameraa. Olet tosi kuvauksellinen. Smiley

Tein sinun kuvastasi fanitus-version. Cheesy Smiley


Voi kiitos, tuo kuvanmuokkaus on tosi hieno, haittaako jos laitan sen muuallekin nettiin esille?

Ja kiitos kaikista kohteliaisuuksista.

Niin ja mielestäni Asterix ei ole väittänyt olevansa henkinen mestari missään vaiheessa. Enkä myöskään minä, omat kuvat ovat vain kivoja, ei mielestäni ulkonäössäni ole mitään hävettävää.
« Viimeksi muokattu: 17.09.2006 13:20:05 kirjoittanut Hurma » tallennettu

(http://avatars.jurko.net/uploads/avatar_3440.gif)

http://www.phpbbserver.com/idanfoorumi/
 askendentti  kaksoset  aurinko  kuu  merkurius  neitsyt
valonkantaja
Vieras
« Vastaus #76 : 17.09.2006 13:23:27 »

Kaikki me olemme kauniita omalla tavallamme, eikä tuo kuvien näyttäminen ole yhtään sen ihmeellisempää kuin mielipiteidensä julkilausuminen...

Minäkin voin sitten joskus laittaa tänne jonkun kuvan itsestäni, kun siskoni lähettelisi niitä minulle... Hän on valokuvaaja ja olin hänelle ikäänkuin mallina aina kun hän teki jotain kouluprojektia! Ei ollut kyllä minun hommaani... Olla jossakin puuduttavassa asennossa 15min ja sama ilme päällä... Toinen vaan siinä kommentoi "Ei aina tota samaa tyhmää ilmettä!!!" "Voisitko yrittää näyttää vähemmän läskiltä?!" "Mulla menee hermot noihin sun hiuksiin, tee nyt hyvänen aika niille jotakin!!".. (siskoni on kauris, ylläri! Grin)

Kerran pidimme tunnin kuvaussession ulkona 20 asteen pakkasella, minulla mekko päälläni... Piti vaan koko ajan kuvitella olevansa jossakin tropiikissa, ettei paleleminen näkyisi ilmeessä... Ei kai se muuten niin kamalaa olis ollut, mutta tosiaan jos kuvaaja on epäkiitollinen, eikä maksa mitään palkkaa siitä, että saan kuunnella hänen solvauksiaan kerrallaan jopa 5 tuntia putkeen, niin.....  crazy2
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #77 : 17.09.2006 14:19:13 »


Voi kiitos, tuo kuvanmuokkaus on tosi hieno, haittaako jos laitan sen muuallekin nettiin esille?

Ja kiitos kaikista kohteliaisuuksista.

Niin ja mielestäni Asterix ei ole väittänyt olevansa henkinen mestari missään vaiheessa. Enkä myöskään minä, omat kuvat ovat vain kivoja, ei mielestäni ulkonäössäni ole mitään hävettävää.

Laita vain! Sinun kuvasihan se on ja kaunis onkin. smitten

En nyt hirveästi muokannut mitään, kunhan otin sinut esille. Smiley

Minulla kävi aivan mahdoton kiusaus laittaa sinulle Enkelin siivet selkään,
mutta minulla on harmikseni tässä läppärissä niin karvalakki-mallia
oleva PhotoShop. Smiley


tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #78 : 17.09.2006 14:20:06 »

 2funny 2funny 2funny
tallennettu
kooky
Vieras
« Vastaus #79 : 17.09.2006 15:54:48 »

Minulla herätti fiilikset se tyttö mistä Metsätonttu kerroit.Luulen että pystyisin hyvin ymmärtämään häntä. Tulee mieleen se Kore arkkityyppi (hyviä esimerkkejä Niemi-Mattilan kirjassa).Toivonpa kaikkea hyvää tälle tuntemattomalle.

Mirjam, minäkin olen tullut ajattelleeksi tuota samaa, että se olisi hyvä liike-idea valokuvaajalle. Monikin varmasti haluaisi luoda itsestään fantasiahahmon ja ikuistaa sen Smiley
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #80 : 17.09.2006 17:27:14 »

Niin, puhuin varmaankin siitä miten itse esiintyisin julkisesti tai miten henkiset mestarit esiintyvät ja vertaan sitä sitten siihen toiseen ääripäähän eli paljastelukuvat, mutta vanha aihe. Fantasiakuvat on hyvä idea. Oma eka exäni oli kuvauksellinen, kuvasin häntä b+w kuviin ja minua sitten sen jälkeinen on kuvannut. Myönnän, mustavalkokuvaus on kiinnostava laji, mutta..  angel coolsmiley

Nytkin istun aika tiukassa punaisessa mekossa täällä ja vartaloani sai eräskin mies ihan vahingossa ihailla tänään, mutta en laita kuvia. Eräs syy on se kun aion olla incognito. Ehkä aurinkolaseissa heh.  coolsmiley Tänään olikin hauskaa kuunnella discomusaa pitkin sunnuntaita ja tanssia..(siitä voikin sitten siirtyä hartaaseen elektromusiikkiin tms)  Cheesy lapset muuten ihailevat itseään aika estotta, ellei heitä ole "lytätty"; onhan se hyvä jos tämä hyvä itsetunto säilyy aikuiseksi asti.
« Viimeksi muokattu: 17.09.2006 17:35:57 kirjoittanut ^^Golden Sphinx^^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #81 : 17.09.2006 18:53:20 »

Minä tunsin kerran erään miehen, joka kertoi minulle salahalunsa.  coolsmiley

Nyt sen paljastan.

Hän halusi, että joku joskus maalaisi koko hänen alastoman kehonsa, tekisi siihin kuvia ja maisemia. Heh! Ehkä olisin tehnytkin sen, mutta kun ei ollut aikaa ja asui niin kaukana.

Mutta jäin miettimään sitä itsekin hymysuin. Se voisi tuntua ihan hyvältä!  Wink

Tätähän on harrastettu aika monissa kulttuureissa. Me tytöt vain meikkaamme kasvojamme. Sekin on erilaista, kun toinen meikkaa.
tallennettu
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #82 : 18.09.2006 09:17:38 »

Ajatuksillamme sekä toiminnallamme luomme sielumme kehollista ilmennystä sen tarkoituksenmukaisten puitteiden rajoissa.
Jokainen, tiedostamattomallakin kutsulla vatsaan otettu RAvinto muokkaa olemustamme vastaamaan kokemuksellisiin tarpeisiin.
Kehon välityksellä kommunikoimme materian muotojen kanssa; sovimme vaatteisiin tiettyjä itsemme puolia korostaaksemme, jotta kokemuksemme olemisesta täydellistyisi.

Siis oivallinen avaruuspukumme muotoutuu tarpeen mukaan, olosuhteisiin sopeutuen.

Minulla on ollut upea, ihailtu kostyymi.
Olen kokenut myös miten paastot, raskaudet, eri lajien treenaamiset, onnettomuudet, sairaudet ja stressi ovat sitä koetelleet.
Se on havaittu käytännölliseksi ja kulutusta kestäväksi.
Olen kiitollinen, että se on kuljettanut ja suojannut minua kaikki nämä vuodet. Ja tunnen luottamusta, että se palvelee minun tarkoitustani koko tarpeideni mukaisen ajan.

Ps. Vaatteiden räätälöinti parantaa istuvuutta ja näyttävyyttä, muttei vaikuta niiden sisällä olijan valitsemaan rooliin.
tallennettu
Elektra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1558



Profiili
« Vastaus #83 : 18.09.2006 09:21:32 »

Kauniisti kirjoitettu Ikitosi smitten

Useimmiten rooli heijastuu rooliasuun, mutta kun rooliasu alkaa määrittää roolia, niin onko niin, että sekin voi olla tarpeen silloiseen rooliin eläytymisen kannalta?
tallennettu
monikakson
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 259


Look thru' the light


Profiili
« Vastaus #84 : 18.09.2006 09:53:53 »

Onhan noita fiiliksiä tullut peilin edessä, että kummallisessa muodossapa sitä nyt on... Ja on myös ajatuksia siitä kuinka rajoittunut tässä kehossa on. Tulee juuri sellainen olo, että on ruumiinsa/kehonsa vanki. Käteeni sattui juuri kivikirja ja olen aina ollut ametistista kiinnostunut ja tottakai piti lukea, että mitä tuo kirja siitä kivestä kertoo. Siinähän sanottiin, että ametisti auttaa sopeutumaan omaan kehoon ja fyysiseen olemukseen. Toki monia muitakin juttuja, joita tunsin, että tarvitsisin kovasti.

Minulla on myös tunne, että olen edellisissä elämissäni ollut aika kauan aikaa mies (jo senkin takia, että soturitulkinnassakin minun kerrotaan olleen aikamoinen seikkailija...).

Eilen nukkumaanmennessäkin katselin käsiäni. Moni on sanonut niitä hyvin kauniiksi ja nyt kynnetkin ovat kasvaneet aika pitkiksi. Tuumasin itselleni, että onhan ne aika jännät ja kauniit.  Grin

Viime aikoina on oma kehollisuus kyllä ollut aika lailla esillä, kun sairastuin niin, että jouduin sairaalassakin olemaan. Kuvitella, että joka puolella vaanii vaaroja, jotka voivat satuttaa ruumista. Jos oma puolustusjärjestelmä hellittää hetkeksikään, niin se on menoa. Saa jotenkin arvostamaan omaa kehoaan paljon enemmän ja ajattelemaan, että siitä pitää oikeasti pitää huolta. Sehän on sielun koti täällä vaeltaessamme. Kun vain useampi ihminen ymmärtäisi pitää huolta omasta terveydestään, niin sillä saisi jo paljon parannettua maailmaa. coolsmiley
tallennettu

Feel the life in you and you want to live
kooky
Vieras
« Vastaus #85 : 18.09.2006 22:49:35 »

Lainaus
Ps. Vaatteiden räätälöinti parantaa istuvuutta ja näyttävyyttä, muttei vaikuta niiden sisällä olijan valitsemaan rooliin.

Hyvä kirjoitus, ja pisti ihan miettimään... Smiley

Onko rooli vasta sitten valittu, kun se on tiedostettu rooliksi? eli ennenkuin tiedostaa valinneensa roolin, sitä vaan on ja saattaa kokea, että muut laittavat leimoja ja tyrkyttävät jotain roolia mihin pitäisi mahtua.

Itselleni pukeutuminen on kai alkutilassa ollut jotenkin vaistonvarainen juttu, epä-tiedostettu...eli vaan tulee pukeuduttua tietyllä tavalla (joskus jopa erikoisesti...muiden silmissä) ja se on ollut itselle luonnollista, ei suunniteltua, aitoa, olemisensa ilmentymistä...tämä on kuitenkin ulkoapäin tulkittu siten, että "mitä tuo yrittää olla, miten tuo yrittää vaikuttaa ulkoasullaan...VAIKKA ei itsellä ole ollut mitään tietoista yrittämistä, motiivia saada aikaan joku vaikutus katsojassa...vai oliko vika siinä itseä ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa (siis tälläinen mielistelemättömyys osoittaa "kunnioituksen" ja "nöyryyden" puutetta toisten mielipiteitä kohtaan) millä tavalla pukeutumistani tulkitaan.

kuitenkin, siis ulkoasun valinta oli puhtaasti vaistomainen teko, ja en kokenut että se liittyisi mihinkään muuhun...siis siihen mitä ajattelen, mihin kuulun ja millainen ihminen olen sisäisesti. Koen vaan niin, että vaatteista ja hiuksista ei voi vielä sanoa, että mitä niiden takana oleva ihminen ajattelee, ja ennustaa miten hän toimii.

No kuitenkin, pukeutumisellani en yrittänyt koskaan saavuttaa vaikutusta toisiin, vaan odotin että teot on se jonka perusteella arvosteltaisiin. Mutta näytti, että se toimi enemmän toisinpäin...

aihe vaan kiinnostaa, en koitakaan antaa ymmärtää tietäväni totuutta tästä Smiley En vain aina ymmärrä/ole ymmärtänyt logiikkaa millä sosiaalinen maailma toimii, ja se on kai ollut yksi kompastuskiveni.

siis eikö voisi olla niin mahdollista, että sitä nyt tänään valitsisi tälläiset vaatteet, ja huomenna tollaiset...mut se olis vain leikkiä tai elämää, eikä niin että nyt tällä kannanotolla liityn porvareihin/hippeihin/lesboihin/maailmanparantajiin...mihin vaan...siis itsestäänselvästi VAIN sen habituksen perusteella...
« Viimeksi muokattu: 18.09.2006 22:55:36 kirjoittanut sign? » tallennettu
Elektra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1558



Profiili
« Vastaus #86 : 19.09.2006 08:22:11 »

Käsitin Ikitoden kirjoituksellaan tarkoittaneen sitä, että tämä näkyvä osa meitä on ikäänkuin vaatekappale, jolla verhoamme itsemme, eli todellisen sielumme.

Sielullamme on oma roolinsa tässä maailmankolkassa, ja se valitsee ennen inkarnoitumistaan tänne kulloistakin rooliansa tukevat teemat: ulkonäkö ja kehonrakenne; näyttämö, jossa roolisuoritus on helpompi vetää läpi siis ulkoiset puitteet kuten syntymämaa, -perhe/heimo jne.

Fyysinen kehomme on näkyvin osa, joten se on kuin päällysvaatteet, sitten nämä tunne-, mentaali-, astraali- yms. kehot ovat kuin alusvaatteita. Nehän ovat lähempänä itseä.

Siksi moni meistä on niiiin tyytymätön omaan kroppaansa ja ulkonäköönsä, koska se on hyvä tilaisuus oppia hyväksymään itsensä ja siten myös muutkin.

Ai niin - ja sitten on hyvä tilaisuus kuitata vanhoja juttuja. Kiinassa aikoinaan yritin sitoa jalkojani ja sipsutella liian pienissä kengissä, koska minulla ei ollut siroja liljajalkoja. Häpesin suuria jalkojani. Tämän inkarnaation aikana pikkulapsena muistan tutkineeni tietokirjasta, kuinka jalat sidotaan oikeaoppisesti, ja äitini ei edes ymmärtänyt minua, kun aloin vakavissani selittämään, mitä minun jaloilleni pitäisi tehdä.  Undecided

Nyt minulla on mahdollisuus hyväksyä rakastaa suuret jalat, kun vetäisen 41 tai 42 kengät jalkaani ja alan hiihtelemään niillä. Eikä sidontaleikit voisi vähempää kiinnostaa Cheesy
tallennettu
kooky
Vieras
« Vastaus #87 : 19.09.2006 16:35:21 »

Lainaus
Sielullamme on oma roolinsa tässä maailmankolkassa, ja se valitsee ennen inkarnoitumistaan tänne kulloistakin rooliansa tukevat teemat: ulkonäkö ja kehonrakenne; näyttämö, jossa roolisuoritus on helpompi vetää läpi siis ulkoiset puitteet kuten syntymämaa, -perhe/heimo jne.

hih...tai jossain tapauksissa tuntuu siltä, että on valinnut sillä perusteella, että roolisuoritus olisi vaikeampi vetää Grin

Lainaus
Siksi moni meistä on niiiin tyytymätön omaan kroppaansa ja ulkonäköönsä, koska se on hyvä tilaisuus oppia hyväksymään itsensä ja siten myös muutkin.


hyvä tapa lähestyä asiaa, jota en tullut ajatelleeksi. hyväksyntää tarvitaan...

Lainaus
Ai niin - ja sitten on hyvä tilaisuus kuitata vanhoja juttuja. Kiinassa aikoinaan yritin sitoa jalkojani ja sipsutella liian pienissä kengissä, koska minulla ei ollut siroja liljajalkoja. Häpesin suuria jalkojani. Tämän inkarnaation aikana pikkulapsena muistan tutkineeni tietokirjasta, kuinka jalat sidotaan oikeaoppisesti, ja äitini ei edes ymmärtänyt minua, kun aloin vakavissani selittämään, mitä minun jaloilleni pitäisi tehdä.  Undecided

 Cheesy Mulla ei ole mitään omakohtaisia visioita entisistä elämistäni...mutta kyllä tuollaisia selittymättömiä viehätyksiä varsinkin juuri lapsuudessa oli. Olisi kyllä kiva saada joku vahvemmalta tuntuva visio itselle, että voisi saada omakohtaisen näkökannan tähän entiset elämät juttuun. Mulla kait oli siihen aikaan vahvasti tunne siitä että mun ois pitänyt olla musta tai ainakin puoliverinen, ja olin surullinen kalpeasta ihostani ja silloisista vaaleista hiuksistani ja sinisilmistäni.



Lainaus
Nyt minulla on mahdollisuus hyväksyä rakastaa suuret jalat, kun vetäisen 41 tai 42 kengät jalkaani ja alan hiihtelemään niillä. Eikä sidontaleikit voisi vähempää kiinnostaa Cheesy

minulla on pieni jalka ja kapea nilkka surkean lyhyellä akillesjänteellä. Kirosin sitä koska rakastin tanssimista ja olin varma siitä että suurehko jalka, voimakas nilkka ja pitkä akillesjänne olisi ollut eduksi. Itse asiassa säälittävä pikkujalkani ja nilkkani oikeasti oli esteenä edistymiselleni siinä. Monilla tanssijoilla on tukeva ja suurehko jalkapöytä, joka tarjoaa hyvän kosketuspinnan maahan, ja varsinkin balettitanssijat tarvitsevat voimakkaita nilkkoja, joita ei minulta löytynyt Tongue
« Viimeksi muokattu: 19.09.2006 16:39:11 kirjoittanut sign? » tallennettu
VE!
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 312


Profiili
« Vastaus #88 : 19.09.2006 18:47:21 »

Tuli vaan tuosta Ikitoden viestistä mieleen, että raskaus&synnyttäminen on tosiaan varmaan se eniten naisen kehosuhdetta muuttava tapahtuma.

Kun tulin raskaaksi, olin suunnattoman kiukkuinen siitä, että MINUN kroppa tulisi nyt rupsahtamaan, kun taas mieheni pysyisi hehkeänä. Menisi tissit, menisi vatsa ja persuus, kropan viiruttaisivat raskausarvet, joutuisin kantamaan kilojen koripalloa selkä vääränä, aivot pienenisivät 6% (fakta!), naama läikittyis jnejne. Olin oikeasti vihainen, minusta tuntui kuin minua olisi jotenkin pahasti kusetettu. Ja kyllähän siinä osittain niin kävikin. Ylikiloja on vieläkin jäljellä neljä, rinnat eivät ole yhtä terhakat ja maha röllöttää (inhoan vatsalihasliikkeitä).

Toisaalta oli aivan mieletöntä nähdä, millaiseen voimannäytökseen kehoni pystyy. Kävin raskausajan joogassa, ja pystyin kantamaan kehoni kunnialla. Pyöräilin useita kilometrejä vielä paria päivää ennen synnytystä, ja olin muutenkin fyysisesti loistokunnossa.

Alkuraskauden podin synnytyspelkoa. Jossain vaiheessa kuitenkin koin valaistumisen ja ymmärsin tosissaan, että en minä päälläni synnytä, sen tekee kehoni - ja se kyllä tietää mitä sen kuuluu tehdä. Päästin täysin irti siitä konrollipakosta, jota pää yritti pitää yllä, ja sanoin keholleni että OK, hoida sinä tämä homma. Hoitihan se, oikein kunnialla. Synnytin kotona, se kesti 6h, joista ponnistusvaihe 11min... Pääsin nk. synnytystranssiin, jossa keho teki mitä sen tarvitsi ja liikkui kuten halusi, ja ajatukset olivat täysin pysähtyneet. Olin oikeastaan yksin ponnistusvaiheeseen saakka, mies seuraili tilannetta vähän kauempaa ja kantoi jäävettä kun käskin (kätilö tuli tuntia ennen vauvaa).

Tällä hetkellä olen välillä tyytymätön turhan möyheään ulkomuotooni, välillä hirveän ylpeä siitä mihin se pystyy. The jury is out...

 
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #89 : 19.09.2006 19:13:01 »

Saman tyyppisesti minäkin olen tuntenut ja kokenut raskaudesta kuin VE! tuossa kirjoitti, en kuitenkaan ole kokenut mitään noin 'taivaalliselta' kuulostavaa, mitä kirjoitit synnytyksestäsi ! Kunpa minäkin olisin tuon oivaltanut silloin joskus, ja minulla kun olisi siihen ollut monen monta mahdollisuutta.  Cheesy
Aika upea juttu...
Lainaus
Päästin täysin irti siitä konrollipakosta, jota pää yritti pitää yllä, ja sanoin keholleni että OK, hoida sinä tämä homma.

 Smiley
tallennettu
Sivuja: 1 ... 4 5 [6] 7 8 9
  Tulostusversio  
 
Siirry: