seuraava »

[*Alkmene*]

Kyllä minä aina olen tuntenut olevani ainakin kehoni sisällä ja kehon olevan minua. Mutta onhan tämä aika erikoinen tämä keho kokonaisuudessaan.
Lapsena kyllä muistan ihmetelleeni, että on hassua, että tiedän olevani minä, enkä joku toinen ja pohdin mistä se tunne tulee, että olen juuri minä tämä tässä kehossa. 

Ja toisaalta minusta on jännää katsoa itseä tai muita silmiin, kun syntyy ajatus; "Kukahan tuolta katsoo" tai "Kukkuu, sinäkö siellä" !  :

[helen]

Olen sinut sekä ulkoisesti että sisäisesti tää on aika vaikea kysymys jos alkaa ihan oikeesti miettimään
Äitini sanoi kesällä että "helen" on meidän lapsista se joka on edelleenkin
ulkoisesti sama kuin 16 vuotiaana että ei ne vuodet, sisäistä kasvua
saa kuitenkin kiittää luojalle kiitos
Valitettavasti vieraat jotka eivät sisäistä minääni tunne näkevät luonnollisestikin sen ulkoisen helenin , pinnalliset ihmiset eivät ole minua
varten saavat pitää oman näkemyksensä.

[Artemis]

Minun on joskus hankala käsittää pienikokoisuuttani, koska tunnen olevani isompi ja kömpelömpi joskus, hassu mielikuva. Ehkä kuvittelen itsestäni liikoja 
Ikäänkuin tuntisin olevani pidempi, jäntevämpi. Oikeasti olen tälläinen kukkakeppi  :

[*Alkmene*]

Tuli tuosta Artemiksen tekstistä mieleeni, että se on kumma ilmiö (en nyt tiedä liittyykö varsinaisesti aiheeseen), että kasvan pituutta ihmissuhteen aikana. Tai sitten toinen osapuoli menee kokoon. 
Minulla on ihan jokaisessa (mies)suhteessa käynyt niin, että mitattuna olen miestä 5-15cm lyhyempi ja se myös näyttää siltä. Muutaman vuoden päästä huomaan, että voin katsoa hänen päänsä yli... ja todellakin toinen näyttää lyhyemmältä. En kyllä ole tullut mitanneeksi vielä koskaan senteissä, että onko se niissäkin todellista.
Mahdanko olla niin 'jyräävä', että miehet menee 'matalaksi' 

[KalaMatti]

Kyllä näin on, että kokemukset ovat välillä kummallisia, kun numerologiassa ulkoinen minuus (tms) on numero 11. En millään meinaa uskoa todeksi tuntemuksia, kun eräissäkin tilanteissa näen, että muut ottavat minut aivan erilailla kuin mitä itse ko. hetkellä vaistoan tilanteesta.

Itse olen iso, mutta koen monissa tilanteissa olevani paljon pienempi. Monissa tilanteissa toiminkin paljon pienemmän ihmisen lailla ja ketteryydellä.

[enska]

OHO ALKMENE!!!
Mulla on tuo sama kokemus. Parin suhteen lähtiessä menemään alaspäin, olen huomannut, että tulee katsottua miestä ylhäältä alaspäin, vaika mittanauhan mukaan tilanteen pitäisi olla päinvastoin.

Joskus tuo näkökyky pettää, ilman että kyseessä olisi mikään intiimi suhde. Aivan neutraali suhde esim. työkaveriin tai johonkin, ja tunnen olevani vähintään samalla silmien korkeudella, vaikka mies sanoisi olevansa  yli 180 senttinen. (Itse olen n.160 cm) Oikeastaan vasta sitten tajuan miten asia on, mikäli tyyppi seisoo ihan vieressä ja ylettyy johonkin mihin en itse ilman tuolia pääsis.

Toisaalta muutama tapaus on ollut niinkin päin, että joku mies tuntuu olevan vähintään kaksimetrinen. (Juu en suinkaan ole ollut aivan pähkinöinä kyseisissä tapauksissa ihmiseen..) Muutenkin kyllä tykkään että mies on pitkä.

[kooky]

Kirjoittanut: Alkmene
Minulla on ihan jokaisessa (mies)suhteessa käynyt niin, että mitattuna olen miestä 5-15cm lyhyempi ja se myös näyttää siltä. Muutaman vuoden päästä huomaan, että voin katsoa hänen päänsä yli... ja todellakin toinen näyttää lyhyemmältä. En kyllä ole tullut mitanneeksi vielä koskaan senteissä, että onko se niissäkin todellista.

tämä kuulosti hassulta enpä ole kuullut moisesta aikaisemmin.

Kirjoittanut: MattiK  
Kyllä näin on, että kokemukset ovat välillä kummallisia, kun numerologiassa ulkoinen minuus (tms) on numero 11.  

Kuinka ulkoinen minuus lasketaan numerologiassa?


Mulla menee niin että ongelmanani on sisäinen pikkuvanhuus, eli jotenkin kummalla tavalla "vanha" olo sisällä vaikka haluisi osata olla jotenkin kevyempi ja "nuorekkaampi" sisäisesti...tätä on vaikea selittää, enkä edes itse pidä sitä kovin ihanteellisena olotilana itselleni. Sitten kuitenkin portsarien  ja bussikuskien usein esittämä kysymys on "paperit" tai "lasten vai aikuisten lippu?" vaikka fyysinen ikä on lähempänä kolmea kuin kahtakymppiä.

No tää varmaan korjautuu joskus, ehykä jostain kohtaa aikajanasta löytyy piste jossa ulkoinen olemus alkaa kuvastaa hyvin sisäistä. Tai sitten ei...olen nähnyt myös "lapsekkaan" näköisiä vanhuksia :

[*Alkmene*]

tämä kuulosti hassulta enpä ole kuullut moisesta aikaisemmin.

     No itseasiassa ei tuollaisesta paljon tule ääneen puhuttua... vasta nyt muutama kuukausi sitten puhuin siskoni kanssa asiasta ja hän on kokenut samoin... lienee jokin sukuvika 
Ja kyllä sen esim lapsetkin huomaa, nykyään jos seisomme likikkäin miesystäväni kanssa, joku lapsista saattaa kysyä/sanoa; "Hei äiti, sähän oot pidempi kun *----*"! 

[*Alkmene*]

OHO ALKMENE!!!
Mulla on tuo sama kokemus. Parin suhteen lähtiessä menemään alaspäin, olen huomannut, että tulee katsottua miestä ylhäältä alaspäin, vaika mittanauhan mukaan tilanteen pitäisi olla päinvastoin.

Joskus tuo näkökyky pettää, ilman että kyseessä olisi mikään intiimi suhde. Aivan neutraali suhde esim. työkaveriin tai johonkin, ja tunnen olevani vähintään samalla silmien korkeudella, vaikka mies sanoisi olevansa  yli 180 senttinen. (Itse olen n.160 cm) Oikeastaan vasta sitten tajuan miten asia on, mikäli tyyppi seisoo ihan vieressä ja ylettyy johonkin mihin en itse ilman tuolia pääsis.

*huoh* siis on muitakin... kyllä minulla myös tuota samaa on ihan neutraaleissakin ihmissuhteissa.... Mistähän moinen johtuu

[Hiisitär]

Oh, ihanaa huomata, että joku muukaan ei tunnista itse itseään. Inhoan valokuuvaamista, koska kuvista minua katsoo aina väärä henkilö. Tunnen näyttäväni sisäisesti aivan erilaiselta, mitä peili minulle kertoo. Tämä ilmiö tuli esille jo lapsena, jolloin jo oma nimikin kuulosti ihan väärälle. Olenko minä ihan oikeasti tämänniminen?

Kyse ei ole kauneusihanteesta. Olen miettinyt mahtaisiko kyseessä olla Astraali Minä. Osa meistähän on jatkuvasti töissä tuolla Toisella Tasolla. Näytän meditoidessani, siirtyessäni Toiselle Tasolle, aivan erilaiselta kuin nykyisin. Yhteinen piirre on lyhyytemme (huimat 153cm, Astraali Minä tuntuu vieläkin pienemmältä, mutta ehkä enkelit vain ovat isoja ).

Värjäsin hiukseni keväällä oranssiksi ja sen jälkeen olen tuntenut näyttäväni edes vähän siltä, miltä minusta tuntuukin. Se näemmä johtuu siitä, että Astraali Minälläni on oranssi tukka (tajusin vasta äsken tämän yhteyden!).

[Artemis]

Kiva kuulla että on muitakin AthaMaarit 
Joskus kun joku ihminen ihmettelee pienuuttani niin ajatukseni on heti " enhän minä pieni ole". Vaikka ilmeisesti olen kuitenkin. Pieni koko myös saa aikaan sen että tuntuu ettei kukaan tunnista oikeaa minääni, hankala selittää 

[Myria]

Hei Artemis, taas ihan samoilla linjoilla
Minullekin kun ihmetellään kuinka pieni minä olen, tulee just sellainen olo, että ai kenestä puhutkaan? Minäkö pieni?

Ehkä sitä kuitenkin on itse niin sinut pienen fyysisen koon ja suuren henkisen koon kanssa, ettei siinä koe mitään ihmeellistä ristiriitaa tai kummallisuutta.
Ja sen oman fyysisen kokonsa tyystin unohtaa sitten aina siihen asti, kunnes ulkomaailma muistuttaa. Että ei yletäkään keittiön yläkaappeihin. Että bussissa istuessa jalat ei ulotukaan maahan. Että ei jaksakaan nostella painavia tavaroita. Ja sitten sitä taas ihmettelee, kuinka tässä näin kävi

[helen]

Alkmene asiaa kirjoitat ex-mieheni oli tavatessamme minua päätä pidempi
nyt raukka päätä lyhyempi  reppana

[Artemis]

Aivan Myria  Hassuja ajatuksia vaan välillä päähän pälkähtää, tai ehkä ajattelen liikaa 

[Amerest]

Oho, tämäpäs hienoa että muillakin on samankaltaisia ajatuksia päässä pyörinyt. Olen kuvitellut olevani vähän omituinen, kun tuota olen itsekin miettinyt peilin edessä 

Aika ajoin iskee tosiaan sellainen tunne, että eihän tuo peilissä näkyvä tyyppi voi olla minä. En minä OIKEASTI tuolta näytä. Tosin nyt pikkuhiljaa sitä on alkanut paremmin hyväksyä sen naaman, joka sieltä peilistä heijastuu. Mutta yhä se jännä tunne silloin tällöin mieleen pompsahtaa. AthaMaarit tuossa kirjoitti aiemmin, että hiusten värjäys oli auttanut tässä asiassa ja itse huomasin saman jutun, kun värjäsin tukkani mustaksi.

Keho on sielun koti ja voihan sitäkin koristella haluamanlaisekseen, että siinä paremmin viihtyy