seuraava »

[VE!]

 

Joo mulle jäi synnytyksestä todella positiiviset muistot, ja uskon että synnytyksen helppouteen oli osaksi syynä hyvä tuuri, mutta myös se että pystyin antautumaan siihen tilanteeseen. Tottakai se oli hurjaa ja kävi kipeää, mutta tunsin silloin todellisen "alkunaiseuden voiman" itsessäni. Mieheni sanoi jälkeenpäin että olin tömistellyt jalkojani vessanovenpielessä kuin "yksi lensi yli käenpesän"-leffan inkkari  .

Sen vaan raskauden aikana jossain vaiheessa tajusi, että minä voin taistella tätä vastaan niin paljon kuin haluan, ja keksiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mutta jossain vaiheessa minun on kuitenkin synnytettävä. Eikä siinä ole miettimisestä kuin haittaa, kehossa on kaikki tieto. Se ymmärrys oli todellinen erävoitto.

[kooky]

Kiitos paljon VE! kokemuksen jakamisesta.
Synnytystä en ole kokenut mutta asia on suuren ihmetyksen sekä pelon aihe. Tosi oivaltava näkemys...niin, kyllähän keho hoitaa hengityksen ja verenpumppaamisenkin itsestään.  Voin myös täysin ymmärtää että mieskehon helpompi osa voi herättää tuntemuksia...
huoh...jotkut jopa synnyttävät yli kymmenen lasta, kuten eräs esiäideistäni :

Yksikin olisi hurja saavutus minulle

[*Alkmene*]

Sen vaan raskauden aikana jossain vaiheessa tajusi, että minä voin taistella tätä vastaan niin paljon kuin haluan, ja keksiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mutta jossain vaiheessa minun on kuitenkin synnytettävä. Eikä siinä ole miettimisestä kuin haittaa, kehossa on kaikki tieto. Se ymmärrys oli todellinen erävoitto.

Ajatella, että itselläni on neljä lasta ja vielä nuorimmaisen synnytyksessä itkin sen voimattomuuden edessä, että en itse kyennyt mitenkään vaikuttamaan siihen kipuun ja tuskaan... jopa yksi kätilö suuttui/loukkaantui minulle, kun ensin ihmeissään kysyi, mitä itket ja kerrottuani hän ei yhtään osannut tuota tuskaani ymmärtää... ja loukkaantui sitten, kun en ollut 'reipas' ja koonnut itseäni ja hän koki itsensä kai myös voimattomaksi, kun ei ymmärtänyt, eikä osannut auttaa.
Olen silti monasti miettinyt, että jotain muuta 'tuskaa' synnytyksissä olen 'irti repinyt' kuin mitä niissä todellisuudessa olisi ollut.
 
Noh, kiitos kuitenkin VE! vielä kun jaoit kokemuksesi.... jospa minä osaisin tuon 'alkuvoimani' tavoittaa jotain muuta kautta joskus... minä kun en enää lapsia 'hanki'... 

[VE!]

Aloin just miettimään että tuo pitäisi osata tuoda muuhunkin elämään, tuo antautuminen. Että tekee ensin voitavansa, ja sitten antaa tapahtumien tapahtua, ei sillä kiukuttelulla ja vastaan pyristelemisellä muuta kuin hankaloita oloaan.

Mutta tuosta synnyttämisestä vielä, se on harmi ettei nykyisin enään synnytetä oman "heimon" (äidin, siskojen, ystävien etc.) tuella, siinä saisi varmasti enemmän sellaista naisvoimaa siihen tilanteeseen. Ja vaikka minua ensin tämä täällä tapana oleva kotisynnytys kauhistutti, olen nyt todella onnellinen että en synnyttänyt koneiden piipityksessä. Opin itsestäni valtavasti, ja sain kovasti luottoa itseeni seuraavaa kertaa varten (Silloin varmaan ollaankin sitten suomessa).

kätilö suuttui/loukkaantui minulle, kun ensin ihmeissään kysyi, mitä itket ja kerrottuani hän ei yhtään osannut tuota tuskaani ymmärtää... ja loukkaantui sitten, kun en ollut 'reipas' ja koonnut itseäni ja hän koki itsensä kai myös voimattomaksi, kun ei ymmärtänyt, eikä osannut auttaa.

Kaipa se arveli että syytät häntä kivusta... Olen muuten kuullut useampia juttuja siitä, että synnyttäjät tuntevat ettei heitä kuunnella, eikä heidän mielipidettään arvosteta tarpeeksi siinä tilanteessa. Hirveä harmi  .

Olen silti monasti miettinyt, että jotain muuta 'tuskaa' synnytyksissä olen 'irti repinyt' kuin mitä niissä todellisuudessa olisi ollut.

Tuo lienee totta hyvin usein. Onhan se yksi niitä ääritilanteita, joissa syvällinen uusiutuminen on mahdollista.

huoh...jotkut jopa synnyttävät yli kymmenen lasta, kuten eräs esiäideistäni

Yksikin olisi hurja saavutus minulle

Joo minun toisella mummolla oli 11 lasta ja toisella 6. Ja meitäkin on neljä. Mulla on nyt sellainen olo, että nyt kun on pää avattu, niin mikäs tässä on lisääntyessä  ... (ei vaiskaan, kyllä se pariin kolmeen jää).
Omasta kokemuksesta voi sanoa, että se on saavutus, josta voi takuulla olla ylpeä. Ja jos se paikka eteen tulee, niin pystyt siihen aivan varmasti. Se ajattelutavan muuttaminen vaan on sellainen egoa vastaan taistelu, jota jokaisen on käytävä ennen synnytystä (paremmalla tai huonommalla menestyksellä).

Oho, menee ohi aiheen! Anteeksi vain!

[kooky]

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että se on saavutus, josta voi takuulla olla ylpeä. Ja jos se paikka eteen tulee, niin pystyt siihen aivan varmasti. Se ajattelutavan muuttaminen vaan on sellainen egoa vastaan taistelu, jota jokaisen on käytävä ennen synnytystä (paremmalla tai huonommalla menestyksellä).

Kiitos rohkaisevista ajatuksista. moni vanhoista esim. koulukavereista synnytti jo n. 20 v...

voin aistia sen egotaistelun, mut kyllähän sitä joutuu muutenkin käymään, mut tuossa tapauksessa ehkä varmaan syvimpiä mahdollisia kokemuksia.

Näin äskettäin "painajaisen", jossa mulla oli söpö ja suloinen vauva, ja jouduin imettämään häntä. se tuntui kuitenkin ahdistavalta unessa ja välillä muka unohdin että olin synnyttänyt lapsen ja laiminlöin sitä...vaikka vauva itsessään oli mitä herttaisin.

no,lie ihan yleinen uniteema, olen muiltakin kuullut.

[Rakkauden enkeli]

Sen vaan raskauden aikana jossain vaiheessa tajusi, että minä voin taistella tätä vastaan niin paljon kuin haluan, ja keksiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mutta jossain vaiheessa minun on kuitenkin synnytettävä. Eikä siinä ole miettimisestä kuin haittaa, kehossa on kaikki tieto. Se ymmärrys oli todellinen erävoitto.

Aivan samankaltaisesti tajusin itsekin esikoistani odottaessa. 

[Elektra]

Sielullamme on oma roolinsa tässä maailmankolkassa, ja se valitsee ennen inkarnoitumistaan tänne kulloistakin rooliansa tukevat teemat: ulkonäkö ja kehonrakenne; näyttämö, jossa roolisuoritus on helpompi vetää läpi siis ulkoiset puitteet kuten syntymämaa, -perhe/heimo jne.

hih...tai jossain tapauksissa tuntuu siltä, että on valinnut sillä perusteella, että roolisuoritus olisi vaikeampi vetää

Eikös vaan  Sitä kun haluaa, että on oppimisessa jotain haastetta ja kasvua, eikä vaan käy eskaria uudestaan ja uudestaan...

[kooky]

http://www.youtube.com/watch?v=aU6ojtBW0Qo

Oli ihan pakko laittaa 9 kuukautta 20 sekunnissa

[Lez]

Minä en ole koskaan näyttänyt siltä miltä näytän päässä. Omassa mielessäni olen joko lihavampi tai laihempi kuin oikeasti olen.  Myös se naama peilissä on ihan outo minulle. 

Suhde kroppaani on tällä hetkellä viha/rakkaussuhde.
Olin parisen kuukautta raskaana, joka sinänsä oli ihme ja joka sitten päättyi kesken menoon ja ensinmäiset ajatukset kropastani olivat, että jos voisi elää tyydyttävää elämää ilman, että pitää raahata tätä toimimatonta päänkantotelinettä mukanaan, niin eliminoisin sen heti. 
Ehkä siitä oppii tykkäämäänkin joskus.

[kooky]

Minä en ole koskaan näyttänyt siltä miltä näytän päässä. Myös se naama peilissä on ihan outo minulle. 

Tää oli jotenkin mielenkiintonen...esitän tyhmän kysymyksen...onko sulla selkeä mielikuva miltä näytät oikeasti ja oletko esim ikinä törmännyt ihmiseen, joka näyttää enemmän sinulta kuin sinä itse? oisko tääkin niitä entiset elämät tyyppisiä juttuja...?

LOL. : Mutta olen siis tosissani tän kysymyksen kanssa.

olen kai hieman väsynyt.Sulla oli niin sana hallussa tuon mustan huumorin kanssa. :

Toivon että selviät yli pettymyksestä ja se lapsi vielä tulee maailmaan.

[Elektra]

... aivot pienenisivät 6% (fakta!)..

Niin - tuo pitää paikkaansa. Raskaana olevat äidit eivät yleensä ole tietoisia siitä, että heidän aivonsa koostuvat rasvasta. Vauva ottaa tarvitsemansa rakennusaineet soluaineenvaihduntaansa sieltä, jos ravinnosta se puuttuu.

Siis vielä kerran: Omega 3 kehiin!

http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/060904_01.html

"Raskaus- ja imetysaika:
Lapsen aivot alkavat kehittyä jo varhain sikiökaudella. Kehittyäkseen ne tarvitsevat päivittäin välttämättömiä rasvahappoja, joita ne saavat äidin verestä. Tutkimusten mukaan GLA:n puute lisää riskiä, että lapsi syntyy alipainoisena, pienipäisenä ja että hänellä on häiriöitä aivotoiminnassa. ABC-EPA (tai E-EPA 500 mg) on suositeltava lisäravinne kaikille raskaana oleville, sillä sen avulla turvataan kehittyvän sikiön aivojen riittävä välttämättömien rasvahappojen saanti.

Odottavien äitien aivojen magneettikuvista näkyy, että äidin aivot kutistuvat tilapäisesti raskauden aikana. Syynä on se, että sikiön kehittyvät aivot vievät välttämättömiä rasvahappoja äidin aivoista, samaan tapaan kuin sikiön luusto verottaa äidin luustosta kalkkia. Odottavan äidin kannattaa siis syödä runsaasti rasvaista kalaa tai ottaa kalaöljyä ruuan lisänä."

Lähde: http://www.biovita.fi/suomi/tuotteet/abc-epa.html

[VE!]

HA! Tuo oli myös se oma päätelmäni, siksipä Omegaa vedinkin!
(taputtaa itseään olkapäälle  )

[Artemis]

Nauttimalla omega kolmosia voidaan äidin "tyhmentyminen" estää ja nuo rasvahapot auttavat myös vauvaa aivojen ja hermoston rakentumisessa 

[Rohana]

Minä tajuan aloittajan viestin täydellisesti, ihanaa että joku MUUKIN tuntee näin!
Jotenkin olen pikkuhiljaa ymmärtänyt tämän "näytän erilaiselta kuin millaiseksi itseni tunnen"- jutun olevan ehkä ei kuitenkaan reinkarnaatiosta kysymys ainakaan minun kohdallani vaan enemmänkin siitä, että tunnen ITSENI hyvin, siis henkisen minäni ja kuorihan on se fyysinen keho, millainen nyt sitten sattuu kullakin olemaan. Konkkanokka ja harittavat hampaat sekä länkisääret eivät ehkä käy aina yksiin "oman puhtoisen minäni" kokemuksen kautta
Olenkin jotenkin pettynyt imisiin jotka näkevät minut jostain syystä pelottavana ja ankaran oloisena, mukamas ylpeänä ulkoisesta olemuksestani. Niin väärä luulo, niin väärä......
Sitten aiheesta ihan muuhun, jälleensyntymään. Muistan lapsesta asti kokeneeni outoa vastenmielistä pelkoa panssarivaunuja ja etenkin niitten telaketjuja kohtaan, sekä junan "pyöriä" (vai mitkä ne on nimeltään???) kohtaan myöskin. Lisäksi muistan kyselleeni äidiltäni taivaalla matalalla lentävistä pienkoneista vesitasoineen, että onko niillä pommeja kyydissä? Pelkäsin että ne tiputtaa niitä niskaamme! Ne vesitasot kun saattoivat lapsen mielessä näyttää pommeilta....
En ole keksinyt tälle mitään selitystä, ehkä muistoja sota-ajalta jostain edellisestä elämästä!
Missä te muut olette selvitelleet edellisiä elämiänne? Katsooko joku selvännäkijä niitä? Mistä tietää ettei kyseessä ole huijari,onko joku hyväksi havaittu näkijä tiedossa???
Loppukaneetti sitten aiheesta synnyttäminen: itse taidan olla vähän outo kun en kokenut synnyttämistä minään ylimaallisen avartavana kokemuksena tai että olisin yhtään enempi äiti synnytyspöydällä maattuani.  

[^^Queen Nefertiti^^]

Minusta lapsen syntymä tuntui siltä että uusi universumi alkoi hengittää ja silloin se rakkaus olikin melkein voimakkaimmillaan. Ihan hienoa. Yksi ainoita paikkoja missä äidille ja lapselle on edes aikaa nykyisessä suoritemaailmassa; siis tuo sairaala ja äitiysaika. No joo. Miehet ei asiasta paljon ymmärrä varsinkaan miestyönantajat. Miehet^siitos, kilpailu - naiset^synnytys, hoiva ??

Itsen laittoi silloin sivuun kun oppi kiinnittämään huomiota toiseen. Kuulin muuten hassun jutun yhdeltä mieheltä; kun hän on ollut 3 v poissa töistä lasten kanssa, on vaikea palata (siis pomojen asenne). Itse kai koetan paahtaa minkä jaksan nyt, mutta keväällä rauhallisemmin. Onneksi ei sentään ihan pärstäkertoimilla oteta töihin, mut melkeen.  :