Aloin just miettimään että tuo pitäisi osata tuoda muuhunkin elämään, tuo antautuminen. Että tekee ensin voitavansa, ja sitten antaa tapahtumien tapahtua, ei sillä kiukuttelulla ja vastaan pyristelemisellä muuta kuin hankaloita oloaan.
Mutta tuosta synnyttämisestä vielä, se on harmi ettei nykyisin enään synnytetä oman "heimon" (äidin, siskojen, ystävien etc.) tuella, siinä saisi varmasti enemmän sellaista naisvoimaa siihen tilanteeseen. Ja vaikka minua ensin tämä täällä tapana oleva kotisynnytys kauhistutti, olen nyt todella onnellinen että en synnyttänyt koneiden piipityksessä. Opin itsestäni valtavasti, ja sain kovasti luottoa itseeni seuraavaa kertaa varten (Silloin varmaan ollaankin sitten suomessa).
kätilö suuttui/loukkaantui minulle, kun ensin ihmeissään kysyi, mitä itket ja kerrottuani hän ei yhtään osannut tuota tuskaani ymmärtää... ja loukkaantui sitten, kun en ollut 'reipas' ja koonnut itseäni ja hän koki itsensä kai myös voimattomaksi, kun ei ymmärtänyt, eikä osannut auttaa.
Kaipa se arveli että syytät häntä kivusta... Olen muuten kuullut useampia juttuja siitä, että synnyttäjät tuntevat ettei heitä kuunnella, eikä heidän mielipidettään arvosteta tarpeeksi siinä tilanteessa. Hirveä harmi
.
Olen silti monasti miettinyt, että jotain muuta 'tuskaa' synnytyksissä olen 'irti repinyt' kuin mitä niissä todellisuudessa olisi ollut.
Tuo lienee totta hyvin usein. Onhan se yksi niitä ääritilanteita, joissa syvällinen uusiutuminen on mahdollista.
huoh...jotkut jopa synnyttävät yli kymmenen lasta, kuten eräs esiäideistäni
Yksikin olisi hurja saavutus minulle
Joo minun toisella mummolla oli 11 lasta ja toisella 6. Ja meitäkin on neljä. Mulla on nyt sellainen olo, että nyt kun on pää avattu, niin mikäs tässä on lisääntyessä
... (ei vaiskaan, kyllä se pariin kolmeen jää).
Omasta kokemuksesta voi sanoa, että se on saavutus, josta voi takuulla olla ylpeä. Ja jos se paikka eteen tulee, niin pystyt siihen aivan varmasti. Se ajattelutavan muuttaminen vaan on sellainen egoa vastaan taistelu, jota jokaisen on käytävä ennen synnytystä (paremmalla tai huonommalla menestyksellä).
Oho, menee ohi aiheen! Anteeksi vain!