seuraava »

[Lez]

Minä en ole koskaan näyttänyt siltä miltä näytän päässä. Myös se naama peilissä on ihan outo minulle. 

Tää oli jotenkin mielenkiintonen...esitän tyhmän kysymyksen...onko sulla selkeä mielikuva miltä näytät oikeasti ja oletko esim ikinä törmännyt ihmiseen, joka näyttää enemmän sinulta kuin sinä itse? oisko tääkin niitä entiset elämät tyyppisiä juttuja...?

LOL. : Mutta olen siis tosissani tän kysymyksen kanssa.

Juu en ole tavannut ketään, joka näyttäisi omasta mielestäni enemmän minulta kuin minä itse. 
Kun opiskelin kampaajaksi ja koulussa sitten sattuneista syistä oli paljon peilejä, ja aina välillä sitä vaan pysähty katsomaan omaa naamaansa, koska jollain tapaa se oli hyvinkin tuttu ja samalla hyvinkin vieras. 

[kooky]

hih, no ehkä parempi niin, ettei tarvitsis tuijottaa vihamielisenä jotain ventovierasta ja ajatella, että "sä oot vienyt mun naaman, mitenkä kehtasitkin..."   

[Kotkansilmä]

                             

                      Peili, perhana valehtelee!!

                         Mutta mitä tekee

                            VALOKUVA?


                             

[Lion paradoxal]

Kauniita kuvia olitte laittaneet esille
Ihanaa, että teillä on rohkeutta tehdä niin!
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/thstar3ga2jw.gif)

[metsätonttu]

Hm. Foorumilaiset ovat kaunista kansaa!

[Julietta]

Tuli mieleen, että oma ulkonäkö ei ole ollut mulle mikään ainoa 'vieras' asia. Etenkin lapsena vähän kaikki, kasvit, eläimet ja koneet olivat oudon oloisia. Luontoon kuuluvat asiat tuntuivat karkeilta, keksinnöt alkeellisilta. Taivaskin oli väärän värinen (ei, en tiennyt/muistanut, miltä sen olisi kuulunut näyttää). Ja värejä oli liian vähän, kaipasin joitakin kummia värejä, mitä ei tässä maailmassa ole.

Muuten tämä materian ja hengen (pakko)liitto on jännä asia. Ruumiillisuudessa mulle on nykyään ulkonäköä tärkeämpää, mitä kehoni pystyy suorittamaan. Tämä olisi tosiaan toisenkin topicin paikka, ja kun en viikkoon ole ollut netissä, tähän olisi paljon kommentoitavaa, mutta heitänpä pari ajatusta.

Tanssi ei ole mielestäni pelkkää nautintoa, vaan jollakin tasolla melkoista suorittamista. Ja siinä on aika napakasti vastakkain omien puutteidensa ja ominaisuuksiensa kanssa. Venytkö spagaattiin? Entäs yli? Kestävätkö polvet? Osaatko laskea musiikin oikein? Siedätkö kritiikkiä? Entä sitä, että joku toinen on aina parempi.

Ratsastus (mitä olen harrastanut ylivoimaisesti eniten) on tavallaan armollisempi, mutta siinä on ainaisena epävarmuustekijänä hevosten (eli luonnon) arvaamattomuus. Vanhemmiten olen vähentänyt (turhien?) riskien ottoa. Hirvittää jo ajatuksenakin, miten kauheita asioita hevosten kanssa voi sattua - juuri silloin kun niitä vähiten odottaa.
Toisaalta osaan lukea hevosia pikkuisen paremmin kuin nuorena ja huimapäisenä.

Äitiys on ollut mulle myönteistä, mutta raskausajasta en mitenkään nauttinut. Olin viikkokaupalla aika pahoinvoipa ja voimaton, synnytys oli siihen verrattuna pikkujuttu. Se on taas ollut yllätys, että imettäminen on sujunut hyvin (tosin en ennen edes tiennyt, että siinäkin asiassa voisi olla ongelmia). Jotkut hommat kehoni hoitaa hyvin.

Kovin korkeaa arvosanaa en keholleni kuitenkaan suorituspuolesta antaisi. Se on aamu-uninen, iskee herätyskelloa kiinni, sopeutuu nahkeasti työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Ei taivu kovin mielellään sporttiin, joogaan tms., on oikeastaan omiaan vain johonkin kevyeen hytkymiseen. Ei sopeudu kylmään, kuumaan eikä kosteaan ilmanalaan. Usein huimaa ja heikottaa. Nauttisi mielellään järjettömiä määriä alkoholia ja vähän liikaa ruokaakin. Joskus on ollut turhankin kiinnostunut seksistä, nykyään ei innostu siitäkään.

Toivoa sopii, että henki olisi sitten jotenkin jalompi.

[Kotkansilmä]

                       :

                   EN, nähnyt,

                   koneeni oli

                   huppelissa!

                     

[metsätonttu]

Julietta  

tuleepa ensimmäiseksi mieleen, kuinka ylpeä voit olla kehosi suorituksista.

Raskaus ja synnytys sekä imettäminen on se, mikä yleensä saa naisen tuntemaan tarkoitusta ja ylevää voimaa. Tai näin ainakin minä sen koin.

Taipuminen on minullekin ollut kauhean vaikeaa. Siksi mieluummin itämainen tanssi kuin jokin voimistelu ihmetaivutuksineen.

Mutta että osaat ratsastaa! Minusta se vaatii paljon mukautumista ja rytmiä sekä lihasvoimia. Aivan ihanaa! Minä vain en koskaan oppinut, mutta sain vasta vanhempana kiivetä hevosen selkään.

Siis tottakai puntarissa on aina toisella puolella ne kehon ja aivojen vuorovaikutus, kuinka keho pelaa, ja mitä keholla pitäisi voida osata suorittaa.

Mutta elkäämme unohtako sitä, että on yleensä liikkuva terve keho. Iloitkaamme silloin jokaisesta jutusta, jonka sillä opimme tekemään. Oh, ja kyllä se seksikin on yksi sellainen!

Olen joskus työskennellyt vammaisten ja kuntoutettavien kanssa. Voi sitä riemua ja ylpeyttä, jonka he tuntevat ensimmäisesta askeleesta, uudesta liikkeestä, johon pystyvät.

Silloin ajattelin, että samalla lailla meidän terveimpienkin pitäisi pystyä olemaan onnellinen ja ylpeä kaikesta siitä mitä osaamme keholla tehdä. Ainahan sivullinen, joka ei jotain esim. tanssiaskeleita tai ratsastusta osaa, katsoo halveksien. Mutta on lupa olla iloinen!

[Kotkansilmä]

                           

                 Kyllä imettäminen on

                  raskasta miehellekin,

                   sehän on häneltä pois!!

                           

[metsätonttu]

                           

                 Kyllä imettäminen on

                  raskasta miehellekin,

                   sehän on häneltä pois!!

                           

Voi tavaton, ollaan samaa mieltä!

[Aion]

Olen joskus yllättänyt itseni
katsomasta peiliin
ylpeänä itsestäni.

Samalla olen katsonut kuvajaistani
kuin vieras
tuomiten ja arvostellen
ylpeyttäni

Mutta jos todella
tuntee olevansa
henki kehossa,
lihaa ja verta,
täydellisessä tasapainossa,
ei ole tarvetta tuomita
maallista kehoaan,
muotoaan,
näköään
eikä niihin liittyviä
ajatuksiaan tai tunteitaan.

Olen se mikä olen

Ja nautin siitä!

[Kotkansilmä]

                             :

             Kannattaa tutustua paremmin siihen

               tyyppiin, joka katsoo sieltä

                  peilistäsi! Eiköwaan.

                           

[Aion]

Ja matka jatkuu...

- peileinä toinen toisillemme. :

[Jasca]

Tuli mieleen, että oma ulkonäkö ei ole ollut mulle mikään ainoa 'vieras' asia. Etenkin lapsena vähän kaikki, kasvit, eläimet ja koneet olivat oudon oloisia. Luontoon kuuluvat asiat tuntuivat karkeilta, keksinnöt alkeellisilta. Taivaskin oli väärän värinen (ei, en tiennyt/muistanut, miltä sen olisi kuulunut näyttää). Ja värejä oli liian vähän, kaipasin joitakin kummia värejä, mitä ei tässä maailmassa ole.

Muuten tämä materian ja hengen (pakko)liitto on jännä asia. Ruumiillisuudessa mulle on nykyään ulkonäköä tärkeämpää, mitä kehoni pystyy suorittamaan. Tämä olisi tosiaan toisenkin topicin paikka, ja kun en viikkoon ole ollut netissä, tähän olisi paljon kommentoitavaa, mutta heitänpä pari ajatusta.

Tanssi ei ole mielestäni pelkkää nautintoa, vaan jollakin tasolla melkoista suorittamista. Ja siinä on aika napakasti vastakkain omien puutteidensa ja ominaisuuksiensa kanssa. Venytkö spagaattiin? Entäs yli? Kestävätkö polvet? Osaatko laskea musiikin oikein? Siedätkö kritiikkiä? Entä sitä, että joku toinen on aina parempi.

Kovin korkeaa arvosanaa en keholleni kuitenkaan suorituspuolesta antaisi. Se on aamu-uninen, iskee herätyskelloa kiinni, sopeutuu nahkeasti työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Ei taivu kovin mielellään sporttiin, joogaan tms., on oikeastaan omiaan vain johonkin kevyeen hytkymiseen. Ei sopeudu kylmään, kuumaan eikä kosteaan ilmanalaan. Usein huimaa ja heikottaa. Nauttisi mielellään järjettömiä määriä alkoholia ja vähän liikaa ruokaakin. Joskus on ollut turhankin kiinnostunut seksistä, nykyään ei innostu siitäkään.

Toivoa sopii, että henki olisi sitten jotenkin jalompi.

Julietta hei! Taidamme kuulua samaan heimoon! Mukavaa tavata hengenheimolaisia vaikka näin foorumilla!              

[Asterix]

Pirun hyvä kirjoitus Julietalta, eikä vain siksi että sanoit sen,
mitä itse ajattelen kehostani, lukuun ottamatta tuota lapsen saantiin
liittyviä asioita, koska siitä minulla ei ole vielä kokemusta.

Minä mietin enemmän mihin oma kehoni pystyy
kuin sitä miltä se muiden mielestä näyttää.

Ihmiset saavat olla ulkoisesta olemuksestani ihan mitä mieltä mielivät.