seuraava »

[Esmiralda]

Hyvää sunnuntain sinistä hetkeä!

Pengoin ja poimin täältä tällaisia vanhoja virtoja.

Nyt on luonnossakin virrat usein pelkässä jääriitteessä osaksi vapaana soljuen ja raksuen jäiden kanssa.

Minua virta meinaa viedä liian lujaa! En tiedä voinko luottaa uintitaitooni elämän hyökyissä ja voimassa ottaa valtaansa. Kun tunnistaisi ne voimat, tietäisi mihin tarttua. Pikkuisen kaipaan jotakin vanhaa, jopa löyhkäävää suvantoani, jossa pitkään pyöriskelin. En pääse enää takaisin.

Mikähän vauhti muilla onkaan?

[maarita]

Voi jukra!

Juuri taannoin ajattelin minäkin tätä topicia.

Uranus-transiitit kun ovat pistäneet elämääni sellaista pyörrettä, ettei tahdo tajuta.
Niin paljon uutta, jopa alkuun pelottavaa.

Ei turhaan sanota, että Uranus pistää ihmisen elämän kouluun.
Mutta mielestäni vain ihmiselle itselleen positiivisessa mielessä.

Vai suvantoasi kaipaat, Esmiralda.
En minä ainakaan, antaa mennä vaan!!

Kyllä siellä jossain tyventäkin vielä on...


     maarita         

[Riitta]

Minustakin tuntuu etta autoni ajaa kaasu pohjassa, pysyykohan ratti ohjuksissa,
elama muutuu joskus silmanrapayksessa...

[Irish]

Mitäs se Herakleitos sanoikaan.. Panta rei.. 

Minusta tuntuu että virralla voi olla monta suuntaa.. Siinä voi mennä mukana miten sattuu.. Aina valinta ei ole lopullinen ja useinmiten suuntaa on helppo vaihtaa tarvittaessa..

Ei kukaan meistä ole seppä syntyessään, eikä Roomaa rakennettu päivässä. On ihan hyvä muistuttaa itselleen, että on ihan normaalia ja inhimillistä vain "ajelehtia" väliin pitkiäkin aikoja, kun ei oikein tiedä suuntaa. Kyllä se hyökyaalto joskus tulee ja vie pakottaen johonkin suuntaan mennessään, kun on liian kauan jahkaillut. 

[Kotkansilmä]

Mitäs se Herakleitos sanoikaan.. Panta rei.. 

     

                         

         Oliko tuo savoksi : KAIKKI  SATTUU . ?


                       

[T-H]

Hm. Tulin runolliseksi tai teki mieli herättää jotakin sellaista.

Jotakin sellaista missä kuljemmekaan, millä vauhdilla, mitä rannalla näkyy?
Onko koskia, suvantoja, saastetta, kirkasta lähdevettä, usvaa, kaatosadetta, kuivuutta, rapistumista....?

Kun katson kauas taakseni, vielä kerran, voin sanoa, että elin ja kuljin kuin sumujen saarilla tiettyinä ikävuosina. Sellanen usvainen harso kulki edessäni pitkän aikaa. En kuitenkaan kerro sen tarkemmin, koska tarina on aivan liian henkkohtainen. Usvaa se todellakin oli!

Nykyään voin sanoa, että pidän ja rakastan elämääni ja siihen ajanmyötä virranneita ihmisiä. Osa näistä ihmisistä on kuin olleet odottamassa minua polkuni varrella. Polku mitä kuljen ja sitä myötäilevät rannat ovat kovistakin mutkista aika paljon suoristuneet. Kun katson vettä; puron, joen lorinaa, nään sen valtavan kauniin kirkkauden, mitä en silloin sumuverhon takaa jaksanut nähdä. Nautin siitä valtavasti, voisin vaikka rannan pehmeässä hietikossa kieriä ympäriinsä, vain nauttien kirkkaan veden äärellä.

Nään elämäni kosteampana kuin silloin kauan, kauan sitten. Uuden alkua(ko)

[Esmiralda]

Tämä elämänvirta kulkee juuri nyt hyvin hitaasti. Se on varjoinen, tumma ja usvainen. Linnut eivät laula ympärillä, luonto odottaa. Puut vierellä kasvultaan tiheitä. En tiedä paistaako jossain aurinko vai onko pilvistä.
Ei sitä ole paha kulkea. Siinä on jotakin lohduttavan rauhallista.

Virta on myös tehnyt uusia uomia jotka tiedostan, mutta tiedän että tätä pitää vielä kulkea...loppuun saakka. 

[T-H]

Esmi, saanko kysyä, että onko askeleesi raskaat tuona aikana?

[Rakkauden enkeli]

Virta soljuu mukavasti ja sutjakkaasti, vaikka välillä karille kapsahdetaankin, kuitenkin vain hetkeksi. 

Mitä Esmin luonto odottaa?  :

[monikakson]

NIAGARAN PUTOUS NIAGARAN PUTOUS

    

[Esmiralda]

Voi hyvät ystävät!

Olette varmaan viettäneet luonnossa joskus hetkiä, kun kaikki on hiljaa ja ikään kuin odottaa. Ja jotakin raskastakin voi tuntua.

Sellaista on elämäkin välistä. Ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ja joskus odottaa, että jotakin ratkaisua löytyy. Se löytyy usein ikävälläkin tavalla. Monenlaista muutosta. Vanhuus (ei vielä itsellä) on odottavaa aikaa kokonaisuudessaan.

Joten kumman työläältä tuntuvat askeleet tai melan veto virrassa. Odotan siis auringon valoa kaikkinensa.

[eppana]

Aika voimakasta muutospainetta tuntuu olevan.
Mutta kuka/mitkä/mikä muutuu, en tiedä. Suhteessa on jo joku muutos tapahtunut, vaikken osaa sen kummemmin sitä määritellä, sen vain tuntee.

Tavallaan pelottaa, tavallaan ei, sillä aina on hengissä selvitty 

[T-H]

Raskaimpina vuosina tuntui, että ei saanut luonnostakaan virtaa. Kevät oli sinä aikana kuin yks paholainen; kaiken uuden alku siellä siis. Nyt kun olen nuo ajat voittanut, niin nautin kuulkaa tytöt ihan täysi rinnoin luonnosta. Että mikä voima se voikaan olla

Nyt tämä elämänvirta soljuu ihan mukavalla pikkukuohunnalla

[Esmiralda]

Kasvunvoima kaikessa! Valon määrä jossakin muuallakin kasvaa...

[T-H]

I-ha-naa! Puron solina. Se on jotain niin terapiaa mielelle