Hm. Tulin runolliseksi tai teki mieli herättää jotakin sellaista.
Jotakin sellaista missä kuljemmekaan, millä vauhdilla, mitä rannalla näkyy?
Onko koskia, suvantoja, saastetta, kirkasta lähdevettä, usvaa, kaatosadetta, kuivuutta, rapistumista....?
Kun katson kauas taakseni, vielä kerran, voin sanoa, että elin ja kuljin kuin sumujen saarilla tiettyinä ikävuosina. Sellanen usvainen harso kulki edessäni pitkän aikaa. En kuitenkaan kerro sen tarkemmin, koska tarina on aivan liian henkkohtainen. Usvaa se todellakin oli!
Nykyään voin sanoa, että pidän ja rakastan elämääni ja siihen ajanmyötä virranneita ihmisiä. Osa näistä ihmisistä on kuin olleet odottamassa minua polkuni varrella. Polku mitä kuljen ja sitä myötäilevät rannat ovat kovistakin mutkista aika paljon suoristuneet. Kun katson vettä; puron, joen lorinaa, nään sen valtavan kauniin kirkkauden, mitä en silloin sumuverhon takaa jaksanut nähdä. Nautin siitä valtavasti, voisin vaikka rannan pehmeässä hietikossa kieriä ympäriinsä, vain nauttien kirkkaan veden äärellä.
Nään elämäni kosteampana kuin silloin kauan, kauan sitten. Uuden alkua(ko)