Mulla on jännä elämäntilanne...
Se asia mitä on viimeisen vuoden ajan lähes joka päivä miettinyt ja painanut töitä sen eteen tosi paljon viimeiset puoli vuotta, onkin yhtäkkiä ohi.
Olen huojentunut tottakai, mutta samalla on äärettömän tyhjä olo, on yllättävän vaikea päästää irti, irrottautua sitä paineesta mikä oli...
Nyt on vähän kuin vailla suuntaa, koska ei ole enää mitään minkä vuoksi pitäisi työskennellä niin paljon..
Toisaalta mulla ei vielä ole töitäkään, joten siinä on uusi pähkinä..
Jotenkin luotan että tämäkin asia kyllä järjestyy.
Mutta mitä tehdä tyhjyydelle kun tajuaa, että asun nyt kaupungissa jossa ei ole perheenjäseniä ja osa opiskelukavereista muuttaa pois, osan tiedän jäävän etäisemmiksi nyt kun niilläkin alkaa "uusi elämä"..
Ei ole mitään sidoksia..
Tällaisina muutoksen hetkinä kaipaisi että olisi edes yksi pysyvä ihminen lähellä tukena.
Olen kevään painanut niin kovaa koulujuttujen parissa, ettei siinä olisi ollut oikein voimavarojakaan kehittää mitään uutta suhdetta.. Nyt sillekin olisi sitten tilaa tulla. Mun sydämessä olisi yksi vakipaikka avoinna. Hakemuksia voi lähettää.
Odotan ja katson mitä elämä alkaa piirtämään tähän mun uudelle, tyhjälle sivulleni..
Olen toiveita täynnä ja avoin.