seuraava »

[Tiigris]

eppana, puhdistusta!  Voimia sen läpi käymiseen!

[Esmiralda]

Kyllä! Itku on puhdistavaa vettä! Hyvä kun pysähdyit kuulemaan tätä ihanaa kevättä, löydä siitä voimaa, Eppana! 

[Esmiralda]

No sinulle Tiigris onnestasi ja tyytyväisyydestä elämääsi tahtoisin poimia kimpun rentukoita siitä virran varrelta. Ne ovat niin mahtipontisen iloisia ja yksinkertaisia kukkia.! 

Metsätonttu

[Tiigris]

Kiitos ihanista kukkasista..! Rakastan kaikkia kukkia..

[eppana]

Puhdistusta joo. Sitä tässä varmaan tarvitaankin kun koko elämä/suuri osa muuttaa muotoaan juhannuksen jälkeen.
Välitilinpäätöksen teko on näköjään taas ajankohtainen.
Hassua, miten joillain se tulee vain kerran elämässä, toisilla parin vuoden välein...

Kai se on ihan hyväkin kuulua tohon jälkimmäiseen, mut voiskos sitä joskus itse valita sen hetken  ja mielellään saada tehdä sen silloin kun voi hyvin, eikä silloin kun tulee turbaaneja.
*valiti valiti valiti*

[Tiigris]

Mulla on jännä elämäntilanne...

Se asia mitä on viimeisen vuoden ajan lähes joka päivä miettinyt ja painanut töitä sen eteen tosi paljon viimeiset puoli vuotta, onkin yhtäkkiä ohi.
Olen huojentunut tottakai, mutta samalla on äärettömän tyhjä olo, on yllättävän vaikea päästää irti, irrottautua sitä paineesta mikä oli...

Nyt on vähän kuin vailla suuntaa, koska ei ole enää mitään minkä vuoksi pitäisi työskennellä niin paljon..

Toisaalta mulla ei vielä ole töitäkään, joten siinä on uusi pähkinä..

Jotenkin luotan että tämäkin asia kyllä järjestyy.

Mutta mitä tehdä tyhjyydelle kun tajuaa, että asun nyt kaupungissa jossa ei ole perheenjäseniä ja osa opiskelukavereista muuttaa pois, osan tiedän jäävän etäisemmiksi nyt kun niilläkin alkaa "uusi elämä"..

Ei ole mitään sidoksia..

Tällaisina muutoksen hetkinä kaipaisi että olisi edes yksi pysyvä ihminen lähellä tukena.

Olen kevään painanut niin kovaa koulujuttujen parissa, ettei siinä olisi ollut oikein voimavarojakaan kehittää mitään uutta suhdetta.. Nyt sillekin olisi sitten tilaa tulla. Mun sydämessä olisi yksi vakipaikka avoinna. Hakemuksia voi lähettää. 

Odotan ja katson mitä elämä alkaa piirtämään tähän mun uudelle, tyhjälle sivulleni..
Olen toiveita täynnä ja avoin.

[Rakkauden enkeli]

Mun sydämessä olisi yksi vakipaikka avoinna. Hakemuksia voi lähettää. 

Sama homma täällä...  Elämän virta soljuu sillä osa-alueella vähän liiankin hiljakseen. Missä on HÄN? Kaipaa kaipaa... Yrittäjiä on kyllä ollut tasaiseen tahtiin, mutta kun kaipaa häntä joka saa minussakin aikaan sitä "kuohuntaa". Jonkun, joka veisi "jalat alta" vieden sinne veden syleilyyn... 
No juu... Tieto lisää todellakin tuskaa tietyllä tavalla, sillä olen aina aistinut ihmisistä helposti asioita, mutta tuo kyky on vain entisestään kasvanut... Toisaalta se suojelee näissä miesasioissakin entistäkin vahvemmin, mutta estääkö se myös osaltaan heittäytymästä virran vietäväksi, joka joskus voisi olla ehkä hyväksikin, virkistävää...?  : No toisaalta, en todellakaan kaipaakaan mitään tilapäistä seikkailua, vaan jotain PYSYVÄÄ. 

[Esmiralda]

Voi ihme teitä! :DTulee mieleen italialaisen sosiologi Albinon kirja 'Rakkaus' vai oliko se Ystävyys vai Erotiikka, joku niistä, missä on tuo ilmaisu 'Sentimentaalinen frustraatio' =turhauma.

Se tarkoittaa sitä pysähtyneisyyden ja tyhjyyden tilaa, jota tuo intohimo tai rakkaus odottaa jossakin iskeäkseen. Kun oikea asia osuu oikealla hetkellä, syntyvät nämä himopolitiikot, tulisesta asiaansa ajavat fanaatikot tai yksinkertaisesti elämään astuu joku oikea ihminen, ystävä tai rakastettu.

Joten antakaa tuon frustraation ihan rauhassa rakentaa sopivasti tilaa, puhdasta ja kirkasta, jonne jonkin tai jonkun on hyvä saapua. Rakenna mielessäsi rauhallisesti se mitä just nyt tarvitset. Ja ole hiljaa.

Se on kuin hämärässä metsänsiimeksessä hiljaa soljuva virta, kunnes yhtäkkiä tulee aukea ja aurinko sokaisee silmiäsi koko voimalla ja HENKÄISET! Valo ja lämpö täyttävät koko minuutesi ja sytyt!

[eppana]

Kuulin tänään ettei avokkini halua enää jatkaa yhdessäoloa  .Voihan tunteiden tuulimylly, miten syvältä se ottaakin vaikka aavistin tämän jo kauan sitten.. 
Aika vaikeetahan se olis kun toinen asuu damissa ja toinen tampereella-muttei mahdotonta.

Kertoi olevansa liian sekaisin voidakseen jatkaa, tällä hetkellä.
Aika näyttää. Mutta tämän ihmisen kanssa olin kuvitellut olevani loppuun saakka..en vaan kertakaikkiaan pysty käsittämään että tämä olis tässä 

[Esmiralda]

Ymmärrän että tunnet olevasi tuuliajolla.    Älä vajoa, vaan kysy itseltäsi, mikä tekee kipeintä, mihin sinua itseäsi ja kuuntele. Ota 'mela käteen'.

[Riitta]

Elamasi virta(lisataan siihen myos rakkaus) on kaikkein kauneinta kun sen annetaan virrata vapaana
joessa-sen vesi on puhtainta ja kirkkainta-emme omista ketaan-eika meita omisteta.
Kun olemme tarpeeksi kehittyneita ymmartaakseemme taman-kaksi auringon sadetta kelluu joessa matkalla yhdessa jatkaen matkaa suurempaan vesistoon...

[Esmiralda]

Diamond! Runoilija virran äärellä! 

[Kotkansilmä]

             


                                           

          Irtipäästäminen on ihmisen suuria voimia, jos, ja kun jaksaa!

            SIISPÄ, tuo ns. menneisyys onkin mitä suurin taakka!

              EHKÄPÄ onkin UUsi ( ? ) tilaisuus aloittaa jotain

                peräti uutta, ja jopa TOSI omaa! 


                                     

[Rakkauden enkeli]

Joten antakaa tuon frustraation ihan rauhassa rakentaa sopivasti tilaa, puhdasta ja kirkasta, jonne jonkin tai jonkun on hyvä saapua. Rakenna mielessäsi rauhallisesti se mitä just nyt tarvitset. Ja ole hiljaa.

Se on kuin hämärässä metsänsiimeksessä hiljaa soljuva virta, kunnes yhtäkkiä tulee aukea ja aurinko sokaisee silmiäsi koko voimalla ja HENKÄISET! Valo ja lämpö täyttävät koko minuutesi ja sytyt!

Kiitos.  Kaikki on hyvin ja juuri niinkuin pitää juuri NYT, eli en siinä mielessä kyllä ole fustroitunut, vaikka välillä kaipaankin/haaveilen siitä elämänkumppanista. 

Kuulin tänään ettei avokkini halua enää jatkaa yhdessäoloa  .Voihan tunteiden tuulimylly, miten syvältä se ottaakin vaikka aavistin tämän jo kauan sitten.. 
Aika vaikeetahan se olis kun toinen asuu damissa ja toinen tampereella-muttei mahdotonta.

Kertoi olevansa liian sekaisin voidakseen jatkaa, tällä hetkellä.
Aika näyttää. Mutta tämän ihmisen kanssa olin kuvitellut olevani loppuun saakka..en vaan kertakaikkiaan pysty käsittämään että tämä olis tässä 

Voimia! 

Elamasi virta(lisataan siihen myos rakkaus) on kaikkein kauneinta kun sen annetaan virrata vapaana
joessa-sen vesi on puhtainta ja kirkkainta-emme omista ketaan-eika meita omisteta.
Kun olemme tarpeeksi kehittyneita ymmartaakseemme taman-kaksi auringon sadetta kelluu joessa matkalla yhdessa jatkaen matkaa suurempaan vesistoon...

 

[Esmiralda]

Huh, ihan kylmät väreet kulki, niin tunsin olotilasi!

Syvyyttä, mustaa...kuljet varmaan hyvin vahvaa kasvullista kautta, jolla on suuri sanoma, kun sen läpi kuljet. Kunhan et tuomitse itseäsi millään tavalla, älä muitakaan, etsi ja odota.

Ja nuo vanamot, vaaleanpunaisia toiveen tuoksuja! Sieltä ne nenääsi tulevat! Vanamo oli Linnean lempikukka. Hän kantoi sitä symbolinaan, vaikka jotkut eivät arvostaneet hänen työtään, monet nauroivat, mies oli kummallinen...ja minkä rikkauden hän on jättänyt jälkipolvelleen.

Jotakin tästä rikkaudesta sinäkin tulet vielä muille jakamaan...sain tällaisen intuitiivisen viestin jostakin.