seuraava »

[Kotkansilmä]

                                     

             Kun ja jos, antaa aikaa itsellen pysähtyä. Saa sen lammenpinnan seestymään.

               Jolloin sen kautta voi korkeammatkin visiot heijastua arkielämään. Eli ei enää

                 kannata niitä pohjamutia penkoa, koska se sotkee sen kirkkaan pinnan.


                                                           

[Esmiralda]

Kuinka kauniisti sanotkaan Kotkansilmä! 

[Kotkansilmä]

                                       

               Kiitos ja kumarrus. Sinulle(kin) ystäväiseni, soisin mielesi levottomissa,

                 itseensä kietoutuneissa koukeroissasi selkeyttä, ihan vaan itsesi

                    vuoksi. Rakkautesi kietoo läheisesi, mutta kuinka itse voit?


                                                 

[Esmiralda]

Voi kiitos kysymästä, todellakin koukeroita kaikenlaisia, mutta pidän pääni kylmänä. Hyppäsin pöydältä ja täräytin polveni. Parempi olisi pysyä virrassa vain, eikä hypellä!

Miten on sinun kulkusi Kotkansilmä?

[Rakkauden enkeli]

Mun sydämessä olisi yksi vakipaikka avoinna. Hakemuksia voi lähettää. 

Sama homma täällä...  Elämän virta soljuu sillä osa-alueella vähän liiankin hiljakseen. Missä on HÄN? Kaipaa kaipaa... Yrittäjiä on kyllä ollut tasaiseen tahtiin, mutta kun kaipaa häntä joka saa minussakin aikaan sitä "kuohuntaa". Jonkun, joka veisi "jalat alta" vieden sinne veden syleilyyn... 
No juu... Tieto lisää todellakin tuskaa tietyllä tavalla, sillä olen aina aistinut ihmisistä helposti asioita, mutta tuo kyky on vain entisestään kasvanut... Toisaalta se suojelee näissä miesasioissakin entistäkin vahvemmin, mutta estääkö se myös osaltaan heittäytymästä virran vietäväksi, joka joskus voisi olla ehkä hyväksikin, virkistävää...?  : No toisaalta, en todellakaan kaipaakaan mitään tilapäistä seikkailua, vaan jotain PYSYVÄÄ. 

No sitä KUOHUNTAA tulikin sitten hyvin pian tämän kirjoituksen jälkeen ja vielä  miehen kanssa... Antaa virran sitten näyttää mihin tämä vie...

[kengururotta]

Mun maisema on myrskyn jälkeinen karu ja synkkä/riepoteltu metsä,metsäpalossa kärsineet
puut näyttävät rapistuvan pikkuhiljaa kasaan ja metsässä kävellessä maasta nousee pölyä ja kuulen kuinka kuivat oksat rapisevat jaloissa ja ottavat kipeää jos ei osaa varoa..
Tuntuu ahdistavalta ja pysähtyneeltä. Välillä tuntuu kuin ei sais henkeä ollenkaan kun on niin
ahdistavaa kuivuutta.Myrsky ja palo on ohi,jäljellä vain palaneita
puun runkoja.

Virkistävää vesisadetta odotellessa ja uutta alkua.

[Kotkansilmä]

Voi kiitos kysymästä, todellakin koukeroita kaikenlaisia, mutta pidän pääni kylmänä. Hyppäsin pöydältä ja täräytin polveni. Parempi olisi pysyä virrassa vain, eikä hypellä!

Miten on sinun kulkusi Kotkansilmä?

                                                           


                 Kiitos myös ja huomattavasti paremmin soljuu tuo askellus, koska alkaa

                     tuo toinen takajalka olla jo astunta kunnossa.   


   Entäpä hengen lento?


                                                         

[eppana]

Virta vie kohti suurta, voimakasta, synkkää ja armotonta pyörrettä. Se näkyy ja kuuluu jo. Ei voimia yrittääkkään ohjata toiseen suuntaan  . Antaa siis mennä, pohjaan saakka. Ainakin tippuu kaikki turha pois ja kun mitään ei jää on kevyet kantamukset 
Vain siitä voin olla onnellinen, etten upota ketään mukanani. Fiksut rotat jättivät uppoavan laivan viime satamassa  .

[Esmiralda]

Minun henkeni energia nousi toiselle tasolle, kun sain kulkea Pyreneitten vuorten rinteillä ja kuunnella kosken kohinaa.

Jos metsälampi mustine tyyneyksineen on mystinen ja monitahoinen, on tuo vuorilta juokseva sulavesi täynnä elämäniloa ja energiaa parhaimmillaan.

Uskon, että näin kulkee nyt mielialanikin, kuin iloinen puro...ainakin vähän aikaa!