|
^^Queen Nefertiti^^
|
 |
« Vastaus #48 : 11.06.2006 09:41:23 » |
|
Miten kaikki sydänsärkyiset ihmiset pystyisi katsomaan sitä toista ihan tunteetta ja analyyttisesti. No sen jälkeen kun läheisyydet ja suukot ja muut tukemiset ja yhteismenot on tarpeeksi kaukana poissa. Pitäis pystyä HETI kattomaan tyyppiä objektiivisesti ja sellaisen toisen silmin, joka EI ole hulluna kys. henkilöön. Sillai pääsis sydänsäryistä aika helposti ihan terapeuteille menemättä.
Kun eihän ihminen, rakkauden kohde, ole mitään sen kummempaa kuin kooste ainetta ja henkeä, sielua, ruumista; voi sillä olla joku ihana ääni, hymy, kroppa tai jotain, mutta MITÄ SITTEN. Niin on jollain muullakin. Tää on eniten askarruttanut että MISSÄ se "sielun rakkaus" on varastoituna. JOS se on Aikakirjoissa, niin eikös niitäkin pitäisi voida tutkia ihan tunteettomasti kuin kirjastossa kävis.
No meni niin kauas sawottaren alkuhempeilystä että laitetaan nyt tää Korinttolaiskirjekin tänne..
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."
|
