seuraava »

[Lari]

Mitä lapset näkevät joissain ihmisissä, mitä he lähes pakonomaisesti morjenstavat ja katselevet. Ajatukseni ovat lähinnä pienissä lapsissa, mutta jotkut vanhemmatkin ehkä 12v voivat katsella ihmetellen. Silloin kun lapsi on vapaa voi hän nähdä jotain. Vapaudella tarkoitan sitä, että he eivät jossain aktiivisessa toiminnassa silloin mukana, eikä kukaan määräile / hallitse heitä.

Millaisia ominaisuuksia on sellaisessa vanhemmassa ihmisessä, jota lapset eivät voi vastustaa?

Lari – Ajatuksia ehkä enemmän, mutta en saa niitä sanoiksi

[Lilli]

Hihii,

tästä tuleekin mieleeni pikkulasten yleinen reaktio itseeni. Lapset eivät koskaan pyri lähelleni tai hymyile minulle, vaan jäävät yleensä tuijottamaan suu auki, hypnoottisesti ja paikalleen jähmettyneenä.

Pitäisikö tästä päätellä, että olen tosi vaikuttava tyyppi? Tosin tuo tuijotus  ei kauheasti imartele. Tulee sellainen olo, kuin olisin joku erityisen vaarallinen peto tai jotain.

[Artemis]

Minä taas olen se jolle kaikki lapset nauravat ja hymyilevät. Niin tutut kuin vieraatkin lapset tuiottavat ja nauravat. Erään pikkupojan niska meinasi kääntyä nurin kun hän olkansa yli yritti rattaistaan tuiottaa minua aurinkoinen hymy kasvoillaan  Kaipa olen huvittavan näköinen ihminen 

[Lari]

Artemis ja Lilli 

Oletteko te sitä mieltä, että olette hieman poikkeus massassa. Niin että mielestänne lapset eivät seuraa muita ihmisiä niin tarkkaan kuin teitä.

Oletteko nähneet itkua tihrustavaa lasta. Vilkaisette häntä ohimentäessä, lapsi rauhoittuu ja alkaa seuraamaan sinua katseellaan. Pää ja selkäranka kirtyy aika kovasti lapsella jos se vain haluaa   

[mateve]

No tähän olen myös törmännyt, mutta myös koirat katsovat tien toiseltakin puolelta pysähtyen. Pienet haluavat tulla paijatuksi ja muutama on jakamassa suukkojakin. Kaipa koira koiran tuntee, olen Mayassa valkoinen spektraali koira 

  Mateve

[taria]

Olen kans huomannut, että pikkulapset katsoo pitkään.. mutta mulla kyllä on tapana  hymyillä heille.. monet pikkulapset sanoo moi, heiluttaa tai nostaa käden, kun heille hymyilee.. ne tuntee kai tutuksi ihmiseksi kun hymyilee 
.. kyllä ihan varmasti pienet lapset näkee vielä auroja.. ja jos on laaja ja värikäs aura, niin kyllähän sellainen erottuu massasta..
muillekin tuntemattomille vastaantulijoille yleensä hymyilen.. enemmänkin luulen,että tuijotus heidän kohdallaan on lähinnä hämmennystä, kun ihan tuntematon hymyilee.. 

    

[Lari]

Onpa tosiaan yksi pieni koirakin ollut ihmeissään silmät suurina. Koiralla jalat jumissa pää kääntyneenä ja taluttaja ihmeissään että mikä sille nyt tuli.

[Lilli]

Lari,

en osaa sanoa, katsovatko lapset minua yhtään sen enempää kuin muitakaan. Tiedän ainoastaan sen, miten he minua katsovat silloin kun katsovat.

Eläimistä puheen ollen - I love them and they love me. Kissoihin saan erityisen helposti kontaktin ja paikoissa, joissa kissat saavat ulkoilla vapaasti nämä viiksiniekat tulevat herkästi tekemään kahdeksikkoa jalkojeni ympäri.

[Asterix]

Lapset ovat mahtavia tyyppejä!

Olen miettinyt mitä pikkulapset minussa oikein näkevät,
mutta näytän vetävän puoleeni noita minikokoisia
pikku palattajia kuin magneetti olin ihan missä tahansa.

Koska työni vuoksi matkustan paljon, niin lentokentillä
on hyvää aikaa välillä kommunikoida useinmiten elekielellä
noiden pikku apinoiden kanssa.

Puolitoista viikkoa sitten kun menimme mieheni kanssa
Dubliniin pitkäksi viikonlopuksi, niin tuollainen
noin vuoden ikäinen natiainen iski silmänsä minuun
ja voi mikä vilkas pikku flirttailija se oli.
Oikea hurmuri!

Se flirttaili kanssani ja nauroi niin mahdottomasti
kokonaiset kaksi tuntia, minkä istuime lentokentän
cafeteriassa.

Mieheni sanoi, ettei pysty mitenkään kilpailemaan
tuollaisten alle 5 vuotiaiden miesten kanssa,
jotka yrittävät iskeä minua ja varastaa minut häneltä.

Pakko kertoa eräs hauska juttu vielä.

Kun olimme mieheni kanssa vielä ikään kuin
business-tasolla suhteessamme, emmekä vielä
seurustelleet tai olleet edes käyneet illallisilla
vielä, mutta ilmassa oli tuota kiinnostusta :,
niin eräs noin 4-5 vanha tyttö (erään PR-tilaisuuden jälkeen)
tuli kysymään minulta että; "Oletkos sinä oikea prinsessa?"
Vastasin että "No en taida olla, oletkos sinä?"

"En minä ole prinsessa" tyttö pudisti hymyillen päätään
ja jatkoi; "mutta minusta sinä näytät ihan oikealle prinsessalle.
Onkos tuo mies sinun kuningas?" se kysyi silmät kirkkaina osoittaen nykyistä miesystävääni.

No huumorimiehenä miesystäväni tarttui aiheeseen ja kysyi;
"Näytänkö minä sinusta kuninkaalle?"
Tyttö vastaa; "Kyllä sinä kovasti muistutat yhtä kuningasta,
jonka tunnen. Pussailetkos sinä sinun prinsessaa?"

Miesystäväni vastaa; "Kyllä minä kovasti yritän, mutta en ole vielä
onnistunut valloittamaan hänen maataan ja sydäntään.
Onko sinulla hyviä vinkkejä, miten hurmata tuo prinsessa itselleni,
että pääsen pussailemaan?"

Tämän jälkeen seurasi hillittömän hauska keskustelu,
jossa 4-5 vuotias napero antaa neuvoja, kuinka pitää
olla kynttilöitä, hyvältä haisevia ruusuja ja ostaa
kaikenlaisia timantteja ja koruja ja prinsessa kenkiä
ja vaatteita, että voi pussailla.
(fixu ja hyvin kasvatettu kersa, täytyy myöntää. )

Paria päivää myöhemmin miesystäväni lähettää
toimistolleni ruusuja ja upeat Charles Jourdanin
rimpulakengät näin vapaasti käännetyllä viestillä;

"Kuunneltuaan viisasta neuvonantajaansa,
Kunigas XXXX lähettää nämä prinsessa-kengät ja
haluaisi kovasti pussailla Prinsessa XXXX:aa.
Käykö illallinen perjantaina XXXX:ssa?
Tarjolla on ainakin kynttilöitä."

Tästäpä sitten kaikki alkoi.

[Artemis]

Kyllä Lari, jos olen mieheni kanssa liikkeellä niin minulle he nauravat. Mieheni on sitä mieltä että vedän lapsia ja eläimiä puoleeni. Juuri äsken vieras kissa lähti seuraamaan minua kotiini, se puski ja kerjäsi hellyyttä. Sisälle saakka se ei uskaltautunut mutta ovelle tuli kurkkimaan 
Lapset eivät myöskään ujostele minua vaan saan heihin hyvin kontaktin. Ehkä olen vielä tarpeeksi lapsenmielinen 

[Artemis]

Eläimistä tuli vielä sellaista mieleen että usein kun olen mennyt ihmisen kotiin niin minua on varoitettu vihaisesta koirasta joka ei pidä ihmisistä, sanottu jopa "älä pelästy kun se haukkuu sinulle" tai "älä koske siihen". Ja kun tuo koira on eteeni tullut niin se on kellahtanut selälleen ja tarjonnut napaansa rapsutettavaksi. Omistaja on ollut silmät selällään.
Huomaan luonnoneläimissä samaa, pääsen aika lähelle niitä ilman että ne pakenevat. Minulla on tapana puhua niille  Tarkkailen eläimiä mielelläni.

[K-NRJ]

Eläimistä tuli vielä sellaista mieleen että usein kun olen mennyt ihmisen kotiin niin minua on varoitettu vihaisesta koirasta joka ei pidä ihmisistä, sanottu jopa "älä pelästy kun se haukkuu sinulle" tai "älä koske siihen". Ja kun tuo koira on eteeni tullut niin se on kellahtanut selälleen ja tarjonnut napaansa rapsutettavaksi. Omistaja on ollut silmät selällään.
Huomaan luonnoneläimissä samaa, pääsen aika lähelle niitä ilman että ne pakenevat. Minulla on tapana puhua niille  Tarkkailen eläimiä mielelläni.

Olin juuri kirjoittamassa ihan samaa, eli minulla on sama vaikutus koiriin! Viikko sitten tapasin erään henkilön, jonka koiraa en ollut ennen nähnyt, ja jopa oli haukku heti pötköllään minun edessäni ja pyysi rapsuttamaan... Eikä olisi millään päästänyt minua lähtemään.

Eläimet pitävät Nousuravuista! 

[metsätonttu]

Uskonpa että kohtaan tai lapset kohtaavat minut aika neutraalisti, tietyltä etäisyydeltä. Tarkastelemme toisiamme hiljaa kuin eläimet jotka kohtaavat.

Lapset kyllä mielessänsä päättävät, kuka on luottamuksen arvoinen. Joskus siinä ei muuta tarvitakaan. Eletään omaa elämää, kuunnellaan ja vastaillaan, oikeastaan enemmän jollakin vaistolla kuin sanoilla.

En tiedä mitä lapset näkevät minussa tai muissa. Silti uskon, että heillä on tarkemmat aistit kuin aikuisilla.  

[Artemis]

Kaurisenergiaa, enpä olekkaan ajatellut tuota rapu asiaa 
Kerran makasin laiturilla kesällä ottamassa aurinkoa. Nukahdin melkein ja yhtäkkiä tunsin jotain tarttuvan reiteeni. Ponkaisin pystyyn kuin salama ja huomasin reidelleni laskeutuneen pikkulinnun. Lintu tietysti pelästyi meuhkaamistani myös ja lensi karkuun.
Kesällä pelastin uima-altaasta pienen pienen sisiliskon joka ei päässyt korkean uloke reunan yli, se oli lillunut kloorivedessä jo ties kuinka kauan ja oli heikkona. Nostin sen aurinkoon pieneen vesilätäkköön ja se ei lähtenytkään karkuun, minusta tuntui että se katseli minua ja huomasi etten olekkaan pelottava 
Keväällä minulla oli piha hiiri kädessä, tosin se oli loukkaantunut linnun hyökkäyksessä.
Mieheni tietää jo että jos jossain on eläimiä niin syöksyn sinne heti 
Mieheni aina sanookin ettei uskalla lähteä kanssani edes mökille, jos pihalle tulee karhu niin minä olen siellä heti paijaamassa 

Taisi tämä lapsi juttu ajautua vähän sivuraiteille, mutta kun ne elukat vaan ovat niin ihania 

[K-NRJ]

Elämistä vielä yksi kommentti ennen kuin palataan asiaan... Minulla menee joskus vähän liian pitkälle tuo eläinrakkaus. Yhtenä kesäaamuna heräsin siihen kun sängyn yllä seinää pitkin meni sellainen ISO hämähäkki, sellainen pitkäsääri (hyi!). Herätin mieheni että katsoppas mikä sinun pääsi yllä menee, johon hän että apua, tapa se!!! Minä sanoin että ei, vien sen parvekkeelle, joten pyysin miestäni avaamaan parvekkeen oven ja itse kuljetin hämähäkin sinne, josta se jatkoi tyytyväisenä matkaansa naapuriin...

Mutta asiaan: kyllä myös lapset pitävät minusta ja tulevat usein tekemään tuttavuutta. Se on kiva ominaisuus kun itselläkin on noita pikkuisia...