seuraava »

[metsätonttu]

Kaurisenergiaa, enpä olekkaan ajatellut tuota rapu asiaa 
Kerran makasin laiturilla kesällä ottamassa aurinkoa. Nukahdin melkein ja yhtäkkiä tunsin jotain tarttuvan reiteeni. Ponkaisin pystyyn kuin salama ja huomasin reidelleni laskeutuneen pikkulinnun. Lintu tietysti pelästyi meuhkaamistani myös ja lensi karkuun.
Kesällä pelastin uima-altaasta pienen pienen sisiliskon joka ei päässyt korkean uloke reunan yli, se oli lillunut kloorivedessä jo ties kuinka kauan ja oli heikkona. Nostin sen aurinkoon pieneen vesilätäkköön ja se ei lähtenytkään karkuun, minusta tuntui että se katseli minua ja huomasi etten olekkaan pelottava 
Keväällä minulla oli piha hiiri kädessä, tosin se oli loukkaantunut linnun hyökkäyksessä.
Mieheni tietää jo että jos jossain on eläimiä niin syöksyn sinne heti 
Mieheni aina sanookin ettei uskalla lähteä kanssani edes mökille, jos pihalle tulee karhu niin minä olen siellä heti paijaamassa 

Taisi tämä lapsi juttu ajautua vähän sivuraiteille, mutta kun ne elukat vaan ovat niin ihania 

Ilmankos, koska mielestäni tai luulostani näen lapsilla ja eläimilla olevan yhtä suuren ja avoimen vaistonvaraisuuden.

Mutta jos kaurista vetää eläimet puoleensa, niin miten näet ravun siinä käyttäytyvän. Kun tuossa noin ilmaisit rapuasiaa ihmeteltävän?

[Intimaria]

Mitä lapset näkevät joissain ihmisissä, mitä he lähes pakonomaisesti morjenstavat ja katselevet.

TIEDÄ TUON... Se on jotain käsittämätöntä ja luulen, että ne näkevät  auran tai jotain muuta sellaista. Olen aina ihan onnessaan kun joku lapsi ottaa kontaktin. 

[Oikku67]

Poikani katsoo n.2 sekuntia aikuista.. joko alkaa pälpättämään juttujaan
tai kääntyy ja kävelee pois..
Arvio tapahtuu tosi nopeasti, mutta aina kun alkaa höpöttelemään on aikuinen mukana jutussa
ainakin katseella/ hymyllä, yleinsä puhetta riittää molemmin puolin.

Minua kohtaan lapset on aina olleet tosi avoimia ja änkeneet juttusille ja syliin.. 
ja suoraan kun sanon "EN TODELLAKAAN TIEDÄ MIKSI"..
En juurikaan ole pitänyt lapsista (en tosin inhonnutkaan), en ole leperellyt edes vauvoille (paitsi omalle) ja olen
ajatellut, että "muksut on ihania, niin kauan kun ovat jonkun muun"..

Nykyisin tilanne on muuttunut oman "pikku marakatin" myötä,
näen muidenkin lasten ihanuuden..

Jotenkin joskus ennen tuli mieleen, että yrittivätkö lapset jotka liki hakeutuivat viestittää
minulle jotain.. "Kyllä sä tykkäät meistä, vaikka et sitä myönnäkään/ tiedäkään".. tai jotain.. (http://www.snartgravid.com/plassen/images/smilies/confuse2.gif)

[Intimaria]

"Kuunneltuaan viisasta neuvonantajaansa,
Kunigas XXXX lähettää nämä prinsessa-kengät ja
haluaisi kovasti pussailla Prinsessa XXXX:aa.
Käykö illallinen perjantaina XXXX:ssa?
Tarjolla on ainakin kynttilöitä."

AIVAN SUPER!!! Lapsethan ne nappaa ennen muita myös nuo vibat... 

Sisarani 1v poika on aivan käsittämätön isäntä. Ei tule naisten syliin ellei ne anna täyshuomiota (tyyliin tanssita sylissä...), flirttailee vaan kaukaa ja istuu äijäseurassa!!!

[aQuarius~]

En tiedä mitä minussa on mutta kun joku lapsi itkee ja menen ohi ja katson silmiin, niin ne rauhoittuvat. Rakastan lapsia! Tutulla on lapsi ja monesti se alkaa rääkymään, mutta kun otan sen syliin niin se menee ihan hiljaiseksi.

Asterix, suloista!!!
Joka kerta kun tulen töistä kotiin niin sellanen 5-6-vuotias myös flirttaileva poika tulee ja sanoo: "oikeesti, anna mulle pusu!"   
Uutena vuotena olimme syntymäpäivillä ja siellä oli semmonen 4-5-vuotias poika joka luikerteli lattioilla nähdäkseen hameiden alle  

[K-NRJ]

Mutta jos kaurista vetää eläimet puoleensa, niin miten näet ravun siinä käyttäytyvän. Kun tuossa noin ilmaisit rapuasiaa ihmeteltävän?

Kyllä minun mielestäni Rapu ovat varsin eläin- ja lapsiystävällinen merkki.

[metsätonttu]

Mutta jos kaurista vetää eläimet puoleensa, niin miten näet ravun siinä käyttäytyvän. Kun tuossa noin ilmaisit rapuasiaa ihmeteltävän?

Kyllä minun mielestäni Rapu ovat varsin eläin- ja lapsiystävällinen merkki.

Olenhan minäkin. Niin kauan kuin muistan, on minulla ollut aina joku tai joitakin lapsia 'holhottavana' sellaisia elämänsä kriisikaudessa olevia. Mutta en erityisesti paapo heitä. Eivätkä he keräänny syliini, vaikka olenkin kehonläheinen ihminen.

En siis ehkä ole sellainen emomainen matroona kuin yleensä rapuihmiset. Oliskohan tuo skorpioni ottanut vahvan otteensa! 

[VE!]

Minua kohtaan lapset on aina olleet tosi avoimia ja änkeneet juttusille ja syliin.. 
ja suoraan kun sanon "EN TODELLAKAAN TIEDÄ MIKSI"..
En juurikaan ole pitänyt lapsista (en tosin inhonnutkaan), en ole leperellyt edes vauvoille (paitsi omalle) ja olen
ajatellut, että "muksut on ihania, niin kauan kun ovat jonkun muun"..

Nykyisin tilanne on muuttunut oman "pikku marakatin" myötä,
näen muidenkin lasten ihanuuden..

Sama juttu! Kun olin teini, niin kaikki lapset ja vauvat jäivät aina tuijottamaan ja yrittivät saada kontaktia. Itse olin silloin tosi lapsivastainen, ja vaivaannuin huomiosta kovasti...

Veljen lapsien myötä (ja varsinkin nyt oman) oma suhtautuminen lapsiin on muuttunut luontevaksi ja kaikki kakarat on aina minun kavereita! Sama juttu niiden eläinten kanssa, koirat on aina selällään ja kissat puskemassa.

Oma tyttö on sellainen, että se juttelee kaikille näkemilleen ihmisille (hurmaa kaikki), ja aivan riemastuu muista lapsista. Se on aivan yltiösosiaalinen ja avoin, joskus aivan huolestuttaa tulevaisuuden puolesta (kaikki kauheat namusedät) kun ei tiedä että onkohan sillä luontaista itsesuojeluvaistoa ollenkaan...

[metsätonttu]

Mutta voi olla toisinkin päin. Oikeastaan vielä vahvempi vetovoima!

Se miten eläin ja lapsi vetävät puoleensa.

Minun toinen poika oli jotenkin vauvana sellainen, ettei tahtonut hoitajaa löytää. Naapurin rouvalla alkoi rinnat vuotaa maitoa, niin että hän ei voinut tulla enää poikaani edes katsomaan (lääkäri kielsi). Niin kävi ystävällenikin. Hänen oli pakko hankkia vielä vauva, syntyi sellainen vauvakuume.

Ihania kuitenkin nuo vetovoimat! 

[Jinx]

Pikku lapset tuppaavat moikkailemaan ja tuijottamaan...
Kerran irvistin jollekkin lapselle joka jäi tuijottamaan..
Kun nostin katseeni niin lapsen äiti tuijotti kamalan pahasti...
Enpä ole sen jälkeen irvistellyt pienille  

Kissat on ne joiden kanssa tulee välittömästi mutkattomat välit...

Ystävälläni on ongelmia kaltoin kohdellun kissan kanssa jonka ystäväni pelasti... Kissa luottaa minuun mutta ei lainkaan ystävääni..

[the_planet]

Hyvä kysymys! Olenpa itsekin tätä joskus miettinyt, koska usein lapset pysäyttävät minut, koska haluavat näyttää kuinka he tekevät saippuakuplia tai miten hyvin hyppäävät hyppynarua. Olen korjannut vieraiden lasten polkupyörän kelloja, sitonut kengännauhoja jne. Myös villimmät nappulat rauhoittuvat seurassani. Monesti lapsien vanhemmat ovat varoittaneet, että lapsi on aika villi, mutta eipä ole mulle kiukutellut tai riehunut.
Kaikkein huvittavinta tässä on se, etten niin erityisesti ole mikään "lapsifani".
Tosin kun olin noin 15-17-vuotias sellaiset 5 vuotta nuoremmat tytöt tuppasivat ylipäätänsä aina huutemaan kaikkea mahdollista. Tiedä sitten mikä sekin aikakausi oli?! 

Oli puhetta myös eläimistä. Itse pidän todella paljon koirista, mutta myös muista "silitettävistä" eläimistä. Koirat tulevat melkein aina luokseni. Kesälomalla oli aika jännä tapahtuma, kun kummieni luona vieraillessa ulkoilutin heidän beaglea, joka on aivan uskomaton duracell. Kun kummini taluttavat koiraa se syöksähtelee jatkuvasti hihna kireällä tien laidasta toiseen. Noh, kun lähdin koiran kanssa lenkille, se käveli oikean jalkani juuressa kuin paremminkin opetettu koira. Sanoin tästä kummeilleni ja he eivät aluksi uskoneet kysyivät, että : "Puhutko sinä nyt meidän koirasta..." 

[sawotar]

Mulla sama juttu, minusta ei tykkee kuin eläimet ja lapset 
Työskentelen lasten parissa ja itselläni on 3 lasta ja oikeestaan olen ikäni ollut lasten parissa, niin aina muksut tarraantuu minuun ja ihastuvat minun rentoon asenteeseen olen kysnytkin lapsilta että miten ne kokevat minut aikuisena, niin vastaus on. Sä oot niin lempee ja aina iloinen  vaikka aamulla olisi huono mieli, niin lapset oikein tulevat kiinni tiukemmin ja paha olo on poissa

[Lari]

Minulle tämä on kohtuu tuore havainto, kun sitä on kestänyt alla vuoden.

Ohikulkiessa lapset morjenstavat lähes aina ensin, johon vastaa. Oli mielialani mikä tahansa niin lapset voivat sopivassa/vapaassa tilanteessa katsella minua pitkään. Mahdollisuus kontaktiin on kyllä suurempi jos vilkaisen heitä sympaattisesti.

Aina näin ei käy, mutta olen ihmeissäni kokemastani

[sawotar]

Ne vaistoo Lari sinusta sen hyvän 

[Lari]

Ne vaistoo Lari sinusta sen hyvän 

Voipii olla
Naapurin pikku Elina moikkaili kauan, kertoili juttuja ja esitti kysymyksiä. Kerran se sitten sanoi minua möröksi. Kieltäydyin olevani mörkö. Sen jälkeen pikku Elina halusi aina kurkata kauppakassiini ohimatkalla ja jutut jatkuivat 

Missähän pikku Elina nyt on ollut, kun ei ole näkynyt  :