Poikani katsoo n.2 sekuntia aikuista.. joko alkaa pälpättämään juttujaan
tai kääntyy ja kävelee pois..
Arvio tapahtuu tosi nopeasti, mutta aina kun alkaa höpöttelemään on aikuinen mukana jutussa
ainakin katseella/ hymyllä, yleinsä puhetta riittää molemmin puolin.
Minua kohtaan lapset on aina olleet tosi avoimia ja änkeneet juttusille ja syliin..
ja suoraan kun sanon "EN TODELLAKAAN TIEDÄ MIKSI"..
En juurikaan ole pitänyt lapsista (en tosin inhonnutkaan), en ole leperellyt edes vauvoille (paitsi omalle) ja olen
ajatellut, että "muksut on ihania, niin kauan kun ovat jonkun muun"..
Nykyisin tilanne on muuttunut oman "pikku marakatin" myötä,
näen muidenkin lasten ihanuuden..
Jotenkin joskus ennen tuli mieleen, että yrittivätkö lapset jotka liki hakeutuivat viestittää
minulle jotain.. "Kyllä sä tykkäät meistä, vaikka et sitä myönnäkään/ tiedäkään".. tai jotain.. (http://www.snartgravid.com/plassen/images/smilies/confuse2.gif)