Ehkä se on sitten sitä syksyä ilmassa kun yhtäkkiä on vain sellainen olo, että ei kiinnosta mikään eikä kukaan. Kuvitella, että joskus jopa pidin syksyistä. En todellakaan enää. Mun tietysti pitäis olla kaiken yläpuolella, mutta siitä huolimatta toi sade, meluavat naapurit ja niiden räksyttävä koira saa mut hermoromahduksen partaalle. Kuten myös se ajatus, että mun pitäis mennä kouluun ja alkaa taas opiskeleen.
Ehkä tää syksy nyt vaan yllätti ja jospa se tästä, mutta nyt on ainaki sellanen olo että on täysin turta ja väsyny. Mikä näissä hemmetin syksyissä nykyään on ku saa mut ihan totaalisen masentuneeks.
Tulis jo talvi. Voi miten mä rakastan kirkkaita pakkaspäiviä.
(toim.huom. niin en tiedä liittyykö tää varsinaisesti aiheeseen, mutta halusin vaan jotenki ilmasta nää ajatukset... Oon muuten kanssa pari kertaa nähny välähdyksiä ohikulkevien ihmisten elämästä, mutta torjunu sen kuvan samantien liian jotenki pelottavana. "mä en halua nähdä" tyyppisesti varsinkin jos ittellä ollu herkkä päivä, joita mulla riittää...
