Sadepäivän ajantappona yritän selittää mahdollisimman kansantajuisesti, miksi brahmasta käytetään yleisimmin muotoa brahman ja mikä ero on brahm
alla ja brahm
aalla
Sanskritin sana jonka sanakirjamuoto eli lemma on
brahman, on johdettu verbijuuresta (dhaatu; "kieliopillinen" muoto, ei esiinny aktuaalissa kielenkäytössä) bRh (~brih), ollen sen merkitys mm. kasvaa, laajentua (kenties
brahma siis viittaa universumin kiihtyvään, kaiketi toistaiseksi melko selittämättömään laajentumiseen?)
Sanskritin sanoilla, kuten esim. saksan kielen sanoilla, on kolme
kieliopillista sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Usein, mutta ei toki aina, sanan suvun voi päätellä yksikön nominatiivin (ekavacanaa prathamaa vibhakti; sanskritissa on 7 sijamuotoa) päätteestä. Kaiketi useimmat sanat jotka päättyvät yks. nom:ssa pitkään vokaaliin (aa tai ii; uu:sta en ole varma), ovat (kieliopillisiakin) feminiinejä, esim. kanyaa, tyttö (vrt. suomen kana*, heh...).
Kaiketi monilla sanoilla, joiden lemma päättyy foneemisekvenssiin -an (aatman, brahman, karman...), voi olla sekä maskuliini- että neutriversio. Ainakin tuo pätee sanaan brahman: jos yks. nominatiivin pääte on pitkä a (aa), siloin kyseessä maskuliininen sana: brahmaa. (Tuo johtunee siitä että aikoinaan muoto on loppunut ännän tapaiseen äänteeseen (vokaalinen n??), mutta loppu-"n" on jotenkin "heikentynyt" a:n pidennykseksi?).
Tuo muoto viitannee useimmiten brahmaa'han, hindujen luojajumalaan, EI siis siihen entiteettiin, jota käsittelemme seuraavassa paragraafissa!
Jos siis taas pääte on lyhyt a (brahma), kyseessä on usein (mutta ei kai aina?) muoto joka viittaa Absoluuttiin, Perimmäiseen Todellisuuteen, ainakin vedaantan ja varsinkin sen ei-dualistisen advaita (a-dvaita) -"lahkon" mukaan. Vedaantan diggarit uskovat että brahma on luomisen (brahm
aa), ylläpidon (viSNu) ja tuhoamisen (shiva, materiaalisen universumin annihilaatio) lähde:
janmaadyasya yataH!
Syy, miksi brahma useimmiten länsimaisissa teksteissä esitetään lemmamuodossa (brahman), lienee se, että monissa kielissä ei erikseen osoiteta pitkiä vokaaleita, vaan puhujat tietävät vaistomaisesti eron joka perustuu kai melko usein aksenttiin. Niinpä esim. enkussa brahmaa kirjotetaan kai lähes aina muodossa brahma, joten se olisi homonyyminen Absoluuttiin viittaavan muodon kaa, jolloin helpoin tapa erottaa nämä kaksi muotoa on käyttää brahmasta muotoa brahman ja brahmaasta siis muotoa brahma!
Esimerkkejä absoluuttia tarkoittavan muodon käytöstä
brahma-suutra; ayam aatmaa brahma (tämä aatman on brahma[n]); sarvaM khalvidaM brahma (kaikki tämä, eli koko mualimankaikkevus, on brahma(nia)); ahaM brahmaasmi (ahaM brahma asmi: minä olen brahma[n]: täydellisen valaistumisen tilassa syntyvä oivallus siitä että sinun aatmaa'si [EI siis egosi] on identtinen brahman kaa!
Äkistään ei tule mieleen esimerkkejä muodon
brahmaa käytöstä.
Todettakoon vielä, että sanakirjan mukaan sanaa
brahma käytetään ikään kuin se olisi maskuliininen silloin kun se viittaa absoluuttiin. Emme ole varma mitä tuo tarkoittaa, mutta kenties sitä että adjektiiviattribuutit, jos niitä yleensä brahmasta käytetään (voidaan määritellä vain negaatiolla, eli mitä brahma EI ole), ovat maskuliinimuotoisia?
(Typoja korjattu...)
* Etymology 1
From Proto-Finnic *kana, borrowed from Proto-Germanic *hanô (“rooster, cock”), from Proto-Indo-European *keh₂n-** (“to sing”). Cognates include Estonian kana, English hen.
** Root
*keh₂n-
to sing
Derived terms
Terms derived from the Proto-Indo-European root *keh₂n-
*kh₂n-é-ti ~ kh₂n-ó-nti (tudati-type thematic present)
[...]
Sanskrit: कणति (kaṇati)
