seuraava »

[mammamma]

Tai omassa tapauksessa fifti-siksti -tilanne että onkin hyvänilmanlintu. Mutta kyseinen henkilö on ilmestynyt elämääni vain ja ainoastaan tilanteissa, kun jotakin parempaan johtanutta suurta ikävää on tapahtunut. Perjantaina törmäsin häneen taas vuosien jälkeen. Hirvittää jo valmiiksi, mitä tuleman pitää  Onko muilla kokemuksia tällaisista henkilöistä?

[Asterix]

On.

Minun elämääni ilmestyy muutamia haaskalintuja joka kerta,
kun jotain merkittävää elämässäni on tapahtumassa.
Ne ikään kuin haistavat tuon energian ja pyrkivät
hajotaamaan sitä tai/ja tuhoamaan sitä.

Ne edustavat mielestäni vanhaa ja alhaista energiaa.

Aiemmin ne onnistuivat pilaamaan kaiken, mutta vuosien
saatossa olen oppinut pelaamaan niiden kanssa.

Pidän niitä oikeastaan merkkinä isoista muuttavista
energiasykleistä. Tosin niillä ei ole mitään osaa eikä arpaa
tai mitään vaikutusta elämääni ja muutoksiin elämässäni.
Olen irti heistä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Asterix, oletko tullut ajatelleeksi että itse et ole aina kommunikoinut niin mukavasti..? Minäkin pääsen k.-o tapauksista aika sukkelaan eroon. 

Tarkoittiko mammamma paHempaan johtanutta ikävää? 

[mammamma]

Asterix, oletko tullut ajatelleeksi että itse et ole aina kommunikoinut niin mukavasti..? Minäkin pääsen k.-o tapauksista aika sukkelaan eroon. 

Tarkoittiko mammamma paHempaan johtanutta ikävää? 

Ei, vaan nimenomaan paRempaan. Ensimmäisen kerran tuo ilmestyi kun olin just lähdössä kertomaan kihlatulleni, että "son moro". Sitten yhteydenpito tiivistyi jälleen kun ero seuraavasta oli lähellä. Molempien jälkeen elämä kirkastui ja kokemuksista otettiin tieteski opiksi. Eli ei niin pahaa etteikö jotakin hyvääkin. Nyt vaan olen "perustyytyväinen" elämääni enkä "odota" ainakaan parisuhteen osalta mitään muutoksia. Sinänsä tuo ihminen on todella mukava ja pystyn juttelemaan hänen kanssaan asioista paremmin kuin parhaan kaverini, jonka olen tuntenut ihan koko elämäni ajan. Eli eroonkaan en halua hänestä, mutta silti pelottaa päästää häntä taas elämääni 

[Mika-Matti]

On.

Minun elämääni ilmestyy muutamia haaskalintuja joka kerta,
kun jotain merkittävää elämässäni on tapahtumassa.
Ne ikään kuin haistavat tuon energian ja pyrkivät
hajotaamaan sitä tai/ja tuhoamaan sitä.

Ne edustavat mielestäni vanhaa ja alhaista energiaa.

Aiemmin ne onnistuivat pilaamaan kaiken, mutta vuosien
saatossa olen oppinut pelaamaan niiden kanssa.

Pidän niitä oikeastaan merkkinä isoista muuttavista
energiasykleistä. Tosin niillä ei ole mitään osaa eikä arpaa
tai mitään vaikutusta elämääni ja muutoksiin elämässäni.
Olen irti heistä.

Olepa hyvä ja vertailepa sanomisia tähän
"Mistä tuntee mestarin..." - keskusteluosiossa
kirjoittamaasi:

"Minä tunnen hänet hyvin
Tunnistan hänet joka paikasta
Näen hänet joka päivä
Hän on kaikkialla, missä minäkin
Minä keskustelen hänen kanssaan joka hetki
Hän on paras opettajani, jonka tunnen

-Minä olen oman elämäni valaistunut Mestari-"
(Asterix)
 
Voisivatko nämä "haaskalinnut" olla välittäjiä oman valaistuneen mestariutesi kohtaamiselle?

Vai näetköhän "mestariutesi kuvan" siirtämällä katsettasi ohitse niiden,
joilla väitteesi mukaan "ei ole mitään osaa eikä arpaa
tai mitään vaikutusta elämääni ja muutoksiin elämässäni.
Olen irti heistä."

Kuinka ihminen voisikaan kokea omaa mestariuttaan
muuten kuin heijastelemalla muita itseensä... 

Sillä eikö Jeesuskin nykyisyydessään opeta,
kuinka hän tietää todella olevansa jotakin
vasta nähtyään sen meissä;
tunnistettuaan meidät itsensä kuvastimiksi
ja ymmärtäen näin voivansa heijastella takaisinkin
omaa vaihteluvälisyyttämme itsemme ilmaisijoina. 

Kuinka näet emme voikaan luoda itseämme "uusiksi"
muuten kuin kutsumalla "uudistumisen" ilmenemään kauttamme
- myös siten, että muut ovat niitä välittäjiä itsemme kohtaamiselle
"haaskalintuina tahi kyyhkysinä".

 :

[mammamma]

Kuinka näet emme voikaan luoda itseämme "uusiksi"
muuten kuin kutsumalla "uudistumisen" ilmenemään kauttamme
- myös siten, että muut ovat niitä välittäjiä itsemme kohtaamiselle
"haaskalintuina tahi kyyhkysinä".

 :

  Kiitos erittäin valaisevista lauseista 

[Asterix]

On.

Minun elämääni ilmestyy muutamia haaskalintuja joka kerta,
kun jotain merkittävää elämässäni on tapahtumassa.
Ne ikään kuin haistavat tuon energian ja pyrkivät
hajotaamaan sitä tai/ja tuhoamaan sitä.

Ne edustavat mielestäni vanhaa ja alhaista energiaa.

Aiemmin ne onnistuivat pilaamaan kaiken, mutta vuosien
saatossa olen oppinut pelaamaan niiden kanssa.

Pidän niitä oikeastaan merkkinä isoista muuttavista
energiasykleistä. Tosin niillä ei ole mitään osaa eikä arpaa
tai mitään vaikutusta elämääni ja muutoksiin elämässäni.
Olen irti heistä.

Olepa hyvä ja vertailepa sanomisia tähän
"Mistä tuntee mestarin..." - keskusteluosiossa
kirjoittamaasi:

"Minä tunnen hänet hyvin
Tunnistan hänet joka paikasta
Näen hänet joka päivä
Hän on kaikkialla, missä minäkin
Minä keskustelen hänen kanssaan joka hetki
Hän on paras opettajani, jonka tunnen

-Minä olen oman elämäni valaistunut Mestari-"
(Asterix)
 
Voisivatko nämä "haaskalinnut" olla välittäjiä oman valaistuneen mestariutesi kohtaamiselle?

Vai näetköhän "mestariutesi kuvan" siirtämällä katsettasi ohitse niiden,
joilla väitteesi mukaan "ei ole mitään osaa eikä arpaa
tai mitään vaikutusta elämääni ja muutoksiin elämässäni.
Olen irti heistä."

Kuinka ihminen voisikaan kokea omaa mestariuttaan
muuten kuin heijastelemalla muita itseensä... 

Sillä eikö Jeesuskin nykyisyydessään opeta,
kuinka hän tietää todella olevansa jotakin
vasta nähtyään sen meissä;
tunnistettuaan meidät itsensä kuvastimiksi
ja ymmärtäen näin voivansa heijastella takaisinkin
omaa vaihteluvälisyyttämme itsemme ilmaisijoina. 

Kuinka näet emme voikaan luoda itseämme "uusiksi"
muuten kuin kutsumalla "uudistumisen" ilmenemään kauttamme
- myös siten, että muut ovat niitä välittäjiä itsemme kohtaamiselle
"haaskalintuina tahi kyyhkysinä".

 :

Niin mikä siinä on ristiriidassa sinun mielestäsi?
Minä olen oman elämäni mestari, en muiden.
Vai väitätkö, että minulle olisi joku muu parempi opettaja
ja parempi elämään ja arvioimaan minun elämääni
kuin minä itse?

[Lilli]

Itse epäilen olevani pahanilmanlintu. Se ei kuitenkaan näy erityisesti läheisissä suhteissa - mitä nyt pari avomiestä on tehnyt megakonkurssin kohta sen jälkeen kun ovat minut tavanneet...

Pahoja asioita tuntuu tapahtuvan erityisesti paikoille, joissa olen käynyt. Tässä listaa:

2 vallankumousta
2 terrori-iskua
1 mellakka-aalto
1 sisällissota (tätä ei varmaan lasketa, kyseessä on Israel, jossa soditaan aina)
1 tsunami
1 pyörremyrsky (Katrina)
1 maanjäristys

Lisäksi 1 käyttämäni lentoyhtiö joutui pian matkani jälkeen konkurssiin ja yhdessä tunnellissa tapahtui suuronnettomuus pian sen jälkeen, kun olin siellä käynyt. Olen matkustanut myös Estonialla, tosin kauan ennen kuin se oli Tallinkin omisutuksessa. Ja sehän tiedetään, miten sille kävi. 

Ei ole itselle järin kivaa, että onnettomuudet seuraavat minua. 

[Asterix]

Heh..!

Hyvä, että nyt tiedämme kenen syytä kaikki on.
LILLIN!

Tosin itse Israelissa ei sodita, mutta Israel sotii muissa maissa.
Juutalainen hyvä ystäväni on ollut Israelin kodissaan noin 2 kk
ajan, palasi takaisin eilen Pariisiin ja kertoi,
että Israelissa on ollut aivan ihanaa ja rauhallista
ja hän on saanut levätä stressistä, että jaksaa
taas jatkaa ponnisteluja yrityksensä johtamisessa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaa

minusta maapallo on se pahanilmanlintu, jonne alukseni laskin.. 

[valonkantaja]

Enpä pahanilmanlintuja ole tavannut, mutta kuoleman enkelin kyllä...

Hän on tekee satunnaisesti keikkaa osastolle jossa olin kesän töissä. Hänen ensimmäinen työvuoronsa tuolla osastolla keräsi kokoon 4 vainaata. Siitä lähtien aina hänen vuorossaan on kuollut vähintään kaksi potilasta. Eivätkä nämä tapaukset johdu hoitovirheistä, enkä usko kenenkään epäilevän häntä murhaajaksikaan... 

[VE!]

Ehkä ihmiset jotenkin alitajuisesti kokevat, että on turvallista kuolla hänen läsnäollessaan..?

[Mika-Matti]

Niin mikä siinä on ristiriidassa sinun mielestäsi?
Minä olen oman elämäni mestari, en muiden.
Vai väitätkö, että minulle olisi joku muu parempi opettaja
ja parempi elämään ja arvioimaan minun elämääni
kuin minä itse?

Pikemminkin kumpaisetkin edeltäneet kommentit
liitettävissä yhteen täydennyspuolensa kanssa siten,
ettei olekaan muuta kuin opettajuutesi takaisin kuvastumista,
siten kuin olet itsellesi tilannut.

Eikä minun tarvitse haeskella sinulle enää parempaa opettajaa
kuin mitä itse takuulla olen sinulle
ja kuin mitä itse - todellakin - takuuvarmasti olet minulle.

Tässä opiskelunahjossa, jota myös hiomoksi kutsutaan.
Ja jossa kukaan ei arvioikaan toinen toistaan ilman että
omia näppyjään tiirailisi.

Kiitos siitä - tästä yhteenkuroutumisesta kuvaruutua vasten.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Onko muiden elämä todella edes niin kiinnostavaa kuin oma? 

[valonkantaja]

Onko muiden elämä todella edes niin kiinnostavaa kuin oma? 

No haloo. Ei tietenkään. Mitäs sitä kiertelemään. 

Mutta edelleenkin; rakkaudessa olemme kaikki yhtä.

Aion hokea tuota kyllästymiseen asti, sillä se sopii joka tilanteeseen ja asiaan kuittaukseksi. Varastin sen kyllä äidiltä. Eli kiitos ja anteeksi, äiti.  Mutta ei se mitään, koska rakkaudessa olemme kaikki yhtä.