seuraava »

[ametist]

Voiko alitajunta olla eri mieltä kuin "sinä itse"?  ja miten se tarkalleen ottaen "toimii"? 
Ametist

[*Alkmene*]

Ihan näin omakohtaisen kokemuksen ja itsetutkiskelunkin kautta on itsellä jonkinlainen ("köökkipsykologia") käsitys, että alitajunnan voi käsittää muutamalla erillä tavalla ja sitä kai kuvataankin monella erillä tavalla.
Itselleni kaikki on ns'alitajuista' eli syvältä itsestä kumpuavaa (sen tietystä kerroksesta) ja siinä on eri asteita... niinkuin jotkut vastaavavasti käsittelevät näitä itsensä ulkopuolella ns eri tietoisuuden tasoina ja henkisinä hierarkioina ja ns, ylipäätään lineaariseen aikaan sidottuna.
 
Koen, että "Itse" on ehyt itse, kokonainen hyväksytty itse kaikkine puolineen, niin inhimillisineeen kuin hengellisineenkin. Ja tietysti tässä hetkessä siihen on pääsy ... tietoisesti.
Itse pidän alitajuntaa alueena, joka voi olla 'tunne-pankki' niin 'posittiivisessa kuin negatiivisessa', kaikessa, mitä ei olla eletty tässä ja nyt...
Niihin liittyy aina jonkinlainen ajatuskuvio.... analyysi... ja tarve käsittellistää ne...
Kun taas "Itsen" viestit tulee tässä ja nyt, täysin spontaanisti, suorana tilanne 'reagtiona'... 
Onpas selkeetä ajatuskuviota... 

Mutta tämä oli siis amatööri ajatus kuviota... varmaan jollakulla on asiantuntija tietoa ... 

Eli voivat olla eri mieltä... kunnes linjautuvat tähän hetkeen ....

[ametist]

Kiitos omasta näkemyksestäsi.    Sitten, entä vaikka itse on positiivinen ja reipas jne. ihminen niin voiko alitajunnassa olla jotain "synkkää" vaikka sellaista ei olisi nyt tapahtunutkaan?    Ja voiko se johtua vaikka sitten entisistä elämistä? 
Itse ehkä ajattelen alitajunnan niin, että se tietää kaiken minussa ja on jotenkin salaperäinen jota ei voi selvittää, muuta kuin vähäsen.

[Lilja-82]

Tämä on aina niin kiehtova aihe...  :

Alitajunta on useimmiten eri mieltä kuin mitä itse olemme. Hyvä esimerkki on se, että ihminen on pitänyt pitkään mustaa. Jollain tasolla hän kokee sen turvallisena värinä, vaikka ei ymmärrä miksi. Kun hän sitten menee kauppaan tietoisesti ajatellen, että ostanpas vihreän tai vaaleanpunaisen paidan. Hän menee kauppaan ja kotiin tullessaan huomaa ostaneensa taas mustan paidan ja jos ei ymmärrä alitajunnan voimaa niin ihmettelee mitä tapahtui? Enhän minä mustaa paitaa halunnut?

Paljon vaikeampia asioita ovat sitten ne kun kiinnostumme vaikka jostain ihmisestä ja tietoisesti ajattelemme, että olisipa kiva tutustua. Mutta emme vain saa ilmaistua kiinnostustamme tälle ihmiselle. Ihmettelemme miksi. Siksi koska alitajunta kuiskailee koko ajan, että muistatko sen viime kerran kun olit kiinnostunut ja tämä toinen vain torjui sinut. Tietoinen mielemme ei aina kuule näitä hiljaisia alitajunnan keskusteluja, mutta silti ne vaikuttavat päätöksiimme ja toimintaamme koko ajan. Niin kauan kunnes tiedostamme sen ja muutamme sitä.

Alitajunnassa voi toki olla myös positiivisia asioita, jotka auttavat selviytymään vaikeasta tilanteesta kun itsekin ihmettelemme miten sen teimme.
Mutta enimmäkseen alitajunta sisältää ne kaikki negatiiviset muistot ja ajatukset, jotka mielessämme liikkuu ja jos ne menevät liian syvälle emme enää itsekään ymmärrä toimintaamme.

Jos alitajuntaan kertyy liian paljon käsittelemättömiä asioita me voimme nähdä niin sanotusti ulkona sadetta ja pilviä kun siellä oikeasti paistaa aurinko.

Pahimmillaan alitajunta on sen egon viimeinen kuiskaus, joka on sellaista melua että emme sitä enää edes kuule kun olemme niin tottuneet siihen. Sitten vasta kun se hiljenee hetkeksi tajuamme mitä meteliä se pitää koko ajan.

[*Alkmene*]

Kiitos omasta näkemyksestäsi.    Sitten, entä vaikka itse on positiivinen ja reipas jne. ihminen niin voiko alitajunnassa olla jotain "synkkää" vaikka sellaista ei olisi nyt tapahtunutkaan? 

Nimenomaan koen/näen itse noin asian. Tietysti mitä itsellä taas tarkoitetaan 'persoonaa' vai kokonaista'Itseä'  muuttaa tietysti hieman tuota näkökulmaa.
Sieltähän ne alitajunnan pimennoista kumpuaa kuin elokuvaprojektorista itsen ulkopuolelle... kaikki se 'synkkä' ja 'valoisa' joka ei ole sulautunut Itseen. Eikä niiden syntymiseen tarvita mitään valtavan traumaattisia kokemuksia, sillä nekin voidaan naamoida 'ulkoiseen hyvään'...riittää että syntyy keskelle sukupolvien ketjua...

Ja voiko se johtua vaikka sitten entisistä elämistä?

Jos haluaa tuolta kantilta venuttaa itseään niin pitkälle ajassa, niin kai se sitten voisi vaikuttaa...  :

Itse ehkä ajattelen alitajunnan niin, että se tietää kaiken minussa ja on jotenkin salaperäinen jota ei voi selvittää, muuta kuin vähäsen.

On se omastanikin mielestäni noin. Itse kuitenkin koen, että elämäni jonkinasteinen 'tarkoitus' on oppia tuntemaan se kaikki salaperäinen ja kasvaa kokonaiseksi ja alkaa nähdä ja kokea ilman salaperäisyyden varjoja. Omana kokonaisena itsenäni. Mielestäni minun itsen tulisi oppia alitajuntani, eikä antaa alitajunnan olla 'isäntä' talossa... 

[*Alkmene*]

Tulipahan vielä mieleeni, että juuri usein sekoitetaan alitajunnan viestit intuitioon....
Tai jos alitajunnassa on paljon itselle käsittelemätöntä, pidetään sen esiin nostamia elämän kokemuksia, niin 'hyvässä kuin pahassa' kohtalona! 

[Lilja-82]

Mulle tuli myös mieleen toi intuition ja alitajunnan ero. Ne on eri asioita, vaikka jotenki joskus voidaan erehtyä kumpi on kumpaa...

Pääsääntö vois olla että alitajunta usein hommaa meidät vaikeuksiin kun taas intuitio auttaa niistä pois tai estää meitä kokonaan joutumasta niihin.

[*Alkmene*]

Pääsääntö vois olla että alitajunta usein hommaa meidät vaikeuksiin kun taas intuitio auttaa niistä pois tai estää meitä kokonaan joutumasta niihin.

Minä taas koen sen eron niin, että intuition ohjauksen kautta voi joutua 'vaikeksiin' kuin 'pois niistä', sillä sitä kautta tulleet 'tuntuma/vaisto/ohjaukset' eivät enää määrity kaksijakoisesti 'hyvään ja pahaan'... vaan ojaavat ihan ihka oikealle omalle polulle ja oman itsen kohtaamiselle. Vaikka eittämättä ne mahdollisesti jollain tasolla tuntuvat vaikeudetkin muuttuvat 'ei vaikeuksiksi' kun ymmärtää niiden pienen pienen osuuden kokonaisuudessa.... 
Alitajunnan viestit taas jaottelevat hakemaan joko 'hyvää tai pahaa'...ne saa tuntemaan mielihyvää tai mielipahaa... tai näkemään valintojen vastuupisteen itsen ulkopuolella...  ehkä..

[Lari]

Alitajunta, tajunta, intuitio, ylitajunta, sydäntajunta 

Olen aina janonnut elämää
koska sydän sanoi niin
sain maistaa ja tahdoin heti enemmän
koska sydän sanoi niin
vangitsin valkoisen kyyhkysen
panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen
ja laskin takaisin taivaan tuuliin
koska sydän sanoi niin

silti kaiken oli käytävä niin
koska sydän sanoi niin 

[sawotar]

Itse käsitän alitajunnan sielun syvyytenä, josta lähtee ihmisen personallisuus hyvänä kuin pahanakin, esim. lapsuudessa koetut ikävät asiat tallentuvat sinne ja sen voi laukaista aikuis-iässä joku tapahtuma, joka tavallaan herättää sen alitajunnan uudelleen eloon ja sinä hetkenä persoona alkaa miettimään mikä moisen aiheuttaa siinä voi tulla se AHAA  ilmiö, voi olla että muistaa tilanteen selkeästi ja voi nopeuttaa parantumista käsittelemällä asia pois päiväjärjestyksestä 
Minulla on eräs tuoksu, jonka harvoin kuitenkin nykyään haistan, muistan sen tuoksun lähteen päiväkodista se oli minulle ihana tunne ja sai aina makuhermot tiukille yritin ottaa selville, että mikä ruoka aiheuttaa sitä, että voisin itse valmistaa sitä mut en ole muuta saanut selville kuin se on joku neljänvillan velli ja itse en saa sitä tuoksua tulemaan
Toinen asia mitä pelkäsin aikuisena tosi pitkään on pimeän pelko kun nukuin yksin, piti vessassa tms:ssa olla valo että pystyin turvallisesti saamaan unen päästä kiinni mut jos oli vieraita niin pystyin nukkumaan ilman valoa, ja aloin miettimään mistä se voisi johtua niin nousi eräs ikävä kokemus lapsuudesta kun isä pelotteli möröllä ja sen äänellä, kun nukuttiin pimeässä ja mie menin peiton alle piiloon tärisemään  mutta onneksi olen sen pelon voittanut käsitellessäni asiaa, mutta se vei kyllä todella kauan aikaa

[ametist]

Itsellänikin on vähän pimeä pelon taipumuksia. Vaikka jos illalla katson tv:tä ja muut ovat menneet nukkumaan, ja ei ole valoja rupean kuvittelemaan kaikenlaista. Tappaja on nurkassa ja muuta tällaista  ihan hölmöä. Tiedä siitä milloin pääsen irti 
 Sitten entä jos on ollut joku asia joka vaivaa ja sitten se on selvitetty,niin voiko sekin jäädä vielä kummittelemaan?

[Hiisitär]

Jos asia on selvitetty, sen ei pitäisi jäädä kummittelemaan. Jos kuitenkin alkaa liikaa ajattelemaan jo loppuun käsitetyä asiaa sen vetäisee ajatuksen voimalla takaisin. Ihmisillä on mahtava kyky lähteä hakemaan uudestaan hampaankoloon tai sydämen nurkkaan jääneitä juttuja, jotka on jo aikaa sitten poistettu!

[Kaarina Niro]

Alitajunta oli juurikin se, jonka jo puhdistimme eikä sen takia kukaan enää oikein tajuakaan, että mitenkä ne tekonsa eivät enää teekään sellaisia tuloksia kuin ennen vanhaan vaan aivan siten kuin kuuluukin!