seuraava »

[Asterix]

Ihmisenhän pitäisi syödä lähiruokaa. Esim. inuitit vetää hyljettä, ja he saavat siitä (lähes) kaiken tarvitsemansa. Kiinalaisen lääketieteen mukaan viileän alueen asukille ei sovi etelän hedelmät, koska ne on tarkoitettu "viilentämään". Se mitä ihmisen on tarkoitus syödä vaihtelee VALTAVASTI maittain!

Suomessahan meillä on esimerkiksi mahtavat marja- & sieniapajat, vaikkapa joku mustikkahan (samoin karpalo ja tyrni) on aivan mieletön terveyspommi!

Niin...
Entäpä nämä minunlaiset rodulliset sekasikiöt?
Luulisi, että geeniperimä ja elimistö muuntuu aika paljon
tietyllä ruokavaliolla tietyssä maassa
ja kun kaksi ääripäätä tekee lapsen,
niin mitä sen lapsen tulisi syödä? 

[Heli]

Itsekkin tuli syötyä liikaa leipää ja jogurttia, kun tuntuu ettei muuta syömistä olekkaan olemassa.(karkkien lisäksi)  Minulla se alkoi pikkuhiljaa sitten laajentua tuo ruokapuoli... Sinunkin kannattaa ottaa itseäsi niskasta kiinni, ettet syö vain leipää ( varsinkaan valkoista) ja jogurttia.
vaalea leipä on vahigollista nivelille, eikä tuo maitotuotteetkaan liiallisena ole hyväksi.
Luulen että ruoka-aineita alkaa tulla pikkuhiljaa lisää.. niin ainakin minulla kävi. Suomalaisten ruokavalio pyörii liikaa lihan ympärillä, nyt sen huomaa vielä selvemmin kun ei itse syö sitä, Kaikki tunkee lihaa joka paikkaan ( ruokapaikat) lasange pilataan aina sillä jauhelihalla tosin jauhelihan hajukin on niin etova puhumattakaan nakeista!! hyi yök  
Kaalikääryleet aina jauhelihaan.. huhuu.. on sitä muitakin täytteitä!!!
Itse kyllä syön ennemmin vajavaisesti kuin lihaa.
Olisi kiva kuulla miksi meidän pitäisi syödä lihaa..?? ai siksi kun ei saada vitamiineja tarpeeksi... kukahan senkin on tutkinut mitä on pakko saada juuri lihasta syötynä ja tietysti tärkein.. lihan tuotanto romahtaisi ja lihantuottajat olisvat puilla paljailla.
No tuohon maailmanlaajuiseen kasvisruoansyöntiin on vielä pitkä pitkä aika.. eikä siihen riittäisi maapallon resurssit... valitettavasti

[VE!]

Minäkin olen kuullut tuosta, että ihminen pystyy tuottamaan itse B12:ta
ja onhan siitä selvä osoitus tuo, että mies sitä ainakin
elimistöllään pystyy tuottamaan.
[color]

Niin no tuohan osoittaa lähinnä sen, että miehen keho erittää sitä spermaan, ei sitä tuottaako hän sen itse.

Entäpä nämä minunlaiset rodulliset sekasikiöt?
Luulisi, että geeniperimä ja elimistö muuntuu aika paljon
tietyllä ruokavaliolla tietyssä maassa
ja kun kaksi ääripäätä tekee lapsen,
niin mitä sen lapsen tulisi syödä? 

[/color]

Enpä tiedä, mutta uskoisin että mahdollisten syömisten määrä kasvaa..?

[valonkantaja]

B-12

Ihmisessä aktiiviset B12-vitamiinimuodot ovat hydroksikobalamiini, metyylikobalamiini ja adenosiinikobalamiini. Näitä voidaan kutsua B12-vitamiinikoentsyymeiksi. Bl2-vitamiini toimii koentsyyminä reaktioissa, jotka johtavat DNA-synteesiin, se osallistuu hermokudoksen toimintaan ja se on osallisena verenmuodostuksessa. B12-vitamiinin imeytyminen edellyttää mahalaukun seinämästä erittyvän ns. sisäisen tekijän läsnäoloa. Vitamiini muodostaa kompleksin mahan parietaalisolujen tuottaman intrinsic factor -proteiinin kanssa ja vitamiinikompleksi absorboituu ohutsuolessa.

B12-vitamiinien ja foolihapon aineenvaihdunta on kytkeytynyt toisiinsa, sillä B12-vitamiinia tarvitaan foolihapon muuttamiseksi elimistössä toimivaan muotoon. B12-vitamiini ja foolihappo ottavat osaa nukleotidien ja sitä kautta DNA:n synteesiin.

B12-vitamiinin tarve korostuu tietyissä erikoistilanteissa. Näitä ovat mm.:

    * laktoosi-intoleranssi
    * keliakia
    * raskaus
    * imetys
    * sairaus- ja toipilasaika
    * stressi
    * kova fyysinen rasitus
    * yksipuolinen ravinto
    * pitkäaikainen paasto
    * dieetti ja laihdutuskuurit
    * ehkäisypillerien käyttö
    * runsas alkoholinkäyttö
    * epäsäännölliset elämäntavat

Keskimääräinen B12-vitamiinin saanti ravinnosta on 5-8 mikrog/vrk, mikä ylittää suositukset moninkertaisesti.

Elimistön B12-varastot ovat suhteellisen suuret (2 - 3 mg). Mikäli vitamiinin saanti vaikeutuu, kliinisen puutostilan kehittyminen voi kestää vuosia.

      Puutos

B12-vitamiinin puutos aiheuttaa anemiaa. B12-vitamiinin ravintolähteet ovat eräitä merikasveja lukuunottamatta eläinperäisiä, kuten liha-, kala-, kananmuna- ja maitotuotteet. Tämän vuoksi tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat voivat kärsiä B12-vitamiinin puutteesta. Vegaaniäidin rintamaito ei aina turvaa imeväisen B12-vitamiinin tarvetta. Yleisimpiä syitä B12-vitamiinin puutteeseen ovat kuitenkin erilaiset imeytymishäiriöt ja sisäisen tekijän puutokset. Yleisin imeytymishäiriö johtuu mahalaukun solujen riittämättömästä kyvystä erittää ns. sisäistä tekijää eli intrinsic factoria, jota tarvitaan B12-vitamiinin imeytymistapahtumassa.

B12-vitamiinin tai foolihapon imeytymishäiriön yhteydessä DNA:n ja nukleotidien jakautuminen vilkastuu ja seurauksena voi olla megaloblastinen anemia, jossa verisolujen muodostuminen häiriintyy ja vereen tulee isoja varhaispunasoluja. Megaloblastisen anemian oireita ovat mm. kielen ja mahalaukun limakalvon surkastuminen ja hermostolliset oireet.

Suomalaiseen tautiperintöön kuuluu Imerslund-Gräsbeckin tauti, jolle on ominaista B12?vitamiinin ja sisäisen tekijän muodostaman kompleksin imeytymättömyys suolesta sekä tästä aiheutuva megaloblastinen anemia.

Toisena B12-vitamiinin puutostautina tunnetaan sisäisen tekijän vajauksesta aiheutuva pernisiöösi anemia (anaemia perniciosa) eli näivetysveritauti, jolle ovat tyypillisiä häiriöt puna- ja valkosolujen tuotannossa. Puutostilaan voi liittyä myös hermoston oireita ja limakalvomuutoksia. Pernisiöösi anemia voi hoitamattomana johtaa kuolemaan.

      Saanti

B12-vitamiini eli syanokobalamiini on mikrobien synteesituote, jota saadaan eläinperäisestä ravinnosta sekä eräistä merikasveista ja maitohappokäymisellä hapatetuista kasviksista.

Parhaita B12-vitamiinin lähteitä ovat

    * maksa,
    * munuainen,
    * kala ja liha sekä
    * maito- ja hiivavalmisteet.

Vesiliukoiset vitamiinit eivät yleensä varastoidu elimistöön, mutta B12-vitamiini on tästä poikkeus. Sen varastot ovat yleensä 4 - 5 mg, mikä riittää useiksi vuosiksi. Siksi B12-vitamiinin puutos vain harvoin johtuu riittämättömästä vitamiinin saannista, vaan puutosoireiden syynä ovat useimmiten erilaiset vitamiinin imeytymishäiriöt.
(www.tohtori.fi)

[*Alkmene*]

Tämähän on näitä 'ikuisuuskysmyksiä', joita jokainen varmasti omalla kohdallaan käsittelee elämänsä eri vaiheissa.
Minulla ei ole mitään vankkumatonta näkemystä asian suhteen, vaan tutkailen sitä tässä elämäni kulkiessa eteenpäin omalla kohdallani.
En tiedä onko sekään vähempää uskomus, että ihminen ei tarvitse lihaa ravinnokseen, kuin että tarvitsee ... 
Jos ihmisellä on uskomuksia ja pyrkimyksiä tiettyyn suuntaan, joita hän uskoo tukevan sen, ettei syö lihaa, saattaa olla kysmys kokonaisuutena uskomuksesta.
Ja taasen ihan päinvastoinkin.

Nykyajan eläinten kasvatus ja teollinen tuotanto on enemminkin sitä, joka missään muodossaan ei tue luonnollisesti elämän omaa rytmiä, eikä kunnioita sitä, kuin ehkä itse lihan syöminen.
Kuitenkin arvostan esim 'alkuperäiskansojen' tapaa saalistaa, ja valmistaa myös liha-ateriansa elämää ja sen rytmiä kunnioittaen.

Periaatteessa jos ihminen ei ole sinut oman raadoillisenkin 'saalistamisviettinsä' kanssa, ja näkee lihanmetsästyksen ja ehkä kunnoittavankin 'teurastuksen' väkivltana, hän saattaaheijastella ja projisoida tuon sukupolvien syvyyksistä tulevan epätasapainottumuutensa lihaan. Väkivallan pelko voi saada ihmisen pelkäämään lihaa ja sen syömistä. Oman inhimillisen ja oikein kanavoidun ruumillisenkin voiman käytön vääristyneet lapsuuden kokemukset, voivat saada välttämään lihan syöntiä. Yleensä tällainen ihminen juuri etsii ja hakee kaikkea 'hyvää' elämäänsä muussa muodossaan, peittääkseen omat pelkonsa ja raadoillisen inhimillisyytensä.
Hyvitetään itselle 'pahaa hyvällä'.
Koska tosiaan monet väkivaltaiset(henkisetkin) kokemukset lapsuudesta on naamioituneet ns'hyvään', se saattaa aikuisiällä juuri kohdistua johonkin ulkoiseen tekijään... kuten lihan välttämiseen.

Mutta aihe on laaja ja mielenkiintoinen... kiinnostavaa lukea tätä ketjua... 

[Hiisitär]

Olen miettinyt tätä kasvis-lihajuttua myös siltäkin kannalta, että pitäisi olla kiitollinen kaikesta siitä ruuasta, jota on mahdollista syödä. Kaikille se joka päiväinen leipä ei ole itsestään selvyys, ei voida puhua edes joka viikkoisesta leivästä!

Samaan aikaan henkimaailma korostaa, että liha ei ole alunperin ihmiselle sopivaa ruokaa. Se kuuluu alemman kehitytason piiriin, samoin lihaa syövät eläimet kuuluvat alemman kehitystason piiriin. Pidemmälle kehittyneillä planeetoilla ja asuinsijoilla ei asustele mitään lihaa syövää olentoa ja oikein pitkälle ehtineissä asuinsijoissa ei syödä lainkaan.

Minua huolestuttaa sekin, ettei henkinen tieni saavu päätökseen ennen kuin pystyn luopumaan lihasta kokonaan. Minulla on palava halu jättää jo tämä fyysinen maailma loppu iäkseen taakse, enkä todellakaan haluaisi, että kuoltuani enkelini ja oppaani tuumaisivat, että "elämäsi meni muuten hyvin, mutta koska söit lihaa joudut palaamaan maan päälle ja opettelemaan elämän kunnioituksen. Liha ei ole sopivaa ruokaa". (vähän sama asia kuin se, ettei epärehellisyys ole sopivaa käytöstä, palaapa takaisin opettelemaan rehellisyyttä).

Sellaisia vain mietiskelin, olen miettinyt jo vuosia, mutten ole kiirehtinyt eroon liharuuasta. Olen ajatellut, että se jää pois sitten, kun on oikea aika.

[Asterix]

Minua huolestuttaa sekin, ettei henkinen tieni saavu päätökseen ennen kuin pystyn luopumaan lihasta kokonaan. Minulla on palava halu jättää jo tämä fyysinen maailma loppu iäkseen taakse, enkä todellakaan haluaisi, että kuoltuani enkelini ja oppaani tuumaisivat, että "elämäsi meni muuten hyvin, mutta koska söit lihaa joudut palaamaan maan päälle ja opettelemaan elämän kunnioituksen. Liha ei ole sopivaa ruokaa". (vähän sama asia kuin se, ettei epärehellisyys ole sopivaa käytöstä, palaapa takaisin opettelemaan rehellisyyttä).

Hmmmm.....?

Miksi sinun enkelisi ja henkioppaasi ovat noin ihmismäisen
ehdollistavia ja suorituskeskeisiä..?

Minusta henkimaailma ei oikein toimi noin,
mutta ehkä se on vain minun henkimaailmani..

[*Alkmene*]

Itse koen asian niin, että 'henkimaailma'on heijastus osaa itsestäni, eikä mitään erillistä todellista todellisuutta.
Kuten myös väkivallan pelkoni, jota näen ehkä milloin missäkin muodossa myös ulkopuolellani, sekin heijastaa osaa itsestäni.

Olen myös kokenut, että mitä pelottavampaan ja pimeämpään menen itsessäni, sen lähemmäs sen kaiken tuon 'valoon' ja tähän todelliseen todellisuuteen itsessäni.

Oma 'pimeyteni ja valoni' käy vuoropuhelua ulkopuolellani, milloin missäkin muodossa.

Olen tuosta samaa mieltä, että miksi emme osaa ottaa kiitollisena vastaan, sitä mitä meillä nyt on ja mitä elämä tarjoaa, vaan pyrimme 'parempaan', valitsemalla pinnallisella tasolla, miksi haluamme tulla, uskomustemme varassa, miten siksi tullaan, millaiseksi haluamme tulla!

Ei kai ole hätää ja kiirettä, ei aika lopu! paitsi sitten, kun emme sitä enää siinä muodossaan tarvitse.... halujemme ja päämääriemme tuoteutukseen...persoona tasolla... alitajuisella tasolla... astraalitasolla...

Taisi mennä hiukan off topic, mutta en kuitenkaan usko vielä ainakaan, että liha itsesään estäisi kenenkään 'henkistä kehitystä' tai eheytymistä, vaan enemminkin uskomukset ja halu määritellä miten elämä virtaa.... suuremassa mittakaavassa.

[Hiisitär]

Haha!
Eivät he toki ole noin minulle sanoneet, se on ihan oma ajatukseni tyyliin "entäs jos". Haluan aina olla perillä kaikista vaihtoehdoista ja lopputuloksista, jotka vaikuttavat minuun tavalla tai toisella. Oikeastaan kun juttelin joskus vuosia sitten enkelini kanssa tästä asiasta (söin broileripyöryköitä ja sain hirveän morkkiksen) enkeli totesi vain, että "sinun tehtäväsi on huolehtia siitä, että pysyt terveenä, jotta saat suoritettua elämäntehtäväsi lävitse. Älä ole niin huolissasi lihansyönnistä".

Kasvisruokailun korostamiseen törmää niin usein, etten ainakaan minä voi ottaa sitä kevyesti. Jos (ja korostan sanaa JOS)se todella on yksi valaistumisen saavuttamisen virstanpylväistä, se täytyy oppia ja käydä läpi ennen kuin täältä pääsee pois (tuollaisen kuvan olen saanut monista eri lähteistä, niin ihmisiltä kuin kirjoistakin).

Huoli on tietysti vain egoni pelottelua, mutta ehkä samalla myös sieluni herättelyä siihen, että onko nyt IHAN välttämätöntä syödä se pihvi, mahasi täyttyisi kyllä muullakin

[VE!]

Samoilla linjoilla kuin Asterix.

Minusta, Atha, kuulostaa siltä että sulla on itsellesi hirveän tiukat raamit, joissa elää.

Mutta tuohon kasvis asiaan palatakseni, Alkmene kirjoitti asiaa.

Lihanjalostusteollisuutta pidän aika kauheana juttuna, mutta en lihan syöntiä itsessään. Mulle kasvit ja eläimet on aivan samaa asiaa (elävää energiaa), vähän eri muodossa vain. Näenkin asian niin, että kunhan kunnioittaa sitä mitä syö, se on "oikein". Voin syödä lihaa ja kunnioittaa sitä esim. ostamalla luomua. Pienenä pidin metsästystä järkyttävän kauheana, mutta nykyisin ajattelen sitä hienona keinona (metsästystavasta riippuen) hankkia luomulihansa luonnollisesta ympäristöstä!

Ruuan tappaminen tosin olisi itselleni todella hankalaa (vaikka inhoan myös kasvien tappamista).

[Hiisitär]

Itse asiassa mie olen vapaamielinen tapaus, ainoastaan tämä ruoka-asia mietityttää. Kuten sanoin haluan olla tietoinen kaikista eri reiteistä ja niiden vaikutuksista minuun ja kehitykseeni. Mitä enemmän tiedän, sen parempi, siitä on yvä lähteä karsimaan pois sellaisia ajatuksia, jotka eivät tunnu Itsestään hyvälle. Henkinen tieni on ykkössijalla. Olen kova analysoimaan, pohtimaan ja selvittelemään asioita.

Henkiseen tiehen kuuluu tiettyjä Lakeja, kuten Universaali Rakkauden Laki, jonka alapuolelle myös Karman Laki kuuluu. Jos tapat ihmisen, on turha kuvitella että pääsisit pois jälleensyntymän kierrosta ennen kuin olet hyvittänyt sen, että riistit hengen veljeltäsi/sisareltasi. Kuuluuko kasvisruokailu myös näihin ehdottomiin lakeihin (no, ehdoton on hiukan huono sanamuoto, pitäisi varmaan puhua itsensä rangaisemisen teoista)? Se minua mietityttää.

Ja liha ei enää oikein maistukaan miltään ja se väsyttää. Kiitän ja siunaan tietysti kaikki eläimet, jotka ovat minulle lihaksi uhrautuneet! Se nyt on vähintä, mitä voin tehdä. Kävin myös mökillämme kalassa, kiitin kaloja ja annoin ne siskoni kissalle (tuli vain muutama). Mutta silti oli sydämessä sellainen olo, että teen väärin.

[Sister of Night]

Sellainen juttu tuli tätä ketjua lukiessa mieleen, että onko teistä kukaan lukenut kirjaa Eat right for your type? Tekijää en muista, mutta siinä pointti on siis se, että eri veriryhmään kuuluvien ihmisten keho vaatii erilaista ravintoa.

Itse en tiedä omaa veriryhmääni (pitäis kai neulakammoisen vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä testiin) mutta äippäni kuuluu siihen ns. lihansyöjä -veriryhmään.

Omalla kohdallani olen epäillyt samaa, sillä kaksi kertaa olen ollut kasvissyöjä, ekalla kerralla useita vuosia, mutta molemmat ovat päättynet siihen, että mulla on huono ja väsynyt olo, ja tuntuu että en saa jotain tarpeeksi. Viimeisimällä kerralla teki lopussa oikeasti mielikin jotain lihaa.

Ja kuitenkin olen syönyt molemmilla vege -kausillani kalaa ja pähkinöitä, soijaa, linssejä, että ei sen nyt luulisi ravinnon yksipuolisuuteen tyssänneen. 

Nyt,kun taas syön lihaa (punaista välttelen yhä, mutta kana on hyvää) niin on paljon parempi olo. Mulle yleensäkin käy parhaiten sellainen ateria, jossa on vaikka lihaa ja kasviksia, mutta ei niinkään perunaa tai muuta hiilihydraatteja. Paljosta leivänsyönnistä tulee paha olo, oikeastaan syön sitä vaan aamulla, puurot yms ei uppoa, ja jugurtit yms. on niin makeita ja maitoisia ettei mene nekään. 

Olen myös miettinyt tuota, kun kasvissyönnistä niin paljon puhutaan, ja monet ystäväni ovat olleet sitä vuositolkulla, että miksen minä pysty. Ja onko se nyt sitten minun kiintymykseni tähän maalliseen "iloon" se syy, jonka takia tänne olis vielä tultava, kun ei nyt itseäkään tänne huvittais enää kovin montaa kertaa inkarnoitua. 

Mutta lopputulos on aina se sama, että omaa kehoa on kunneltava, ja josse kerran voi hyvin lihansyönnillä, niin sittenpä sitä on syötävä. 

[Hiisitär]

Minäkin huomasin nyt tullessani kotiin, että kun perheen luona ei ollut muuta vaihtohtoa kuin olla syömättä tai kiskaista karjalanpaistia muutamat minua vaivanneet oireet hävisivät. Nappasin joskus 3 suomalaista luomuporkkanaa ja sain kammottavat vatsanväänteet, jota jatkui 2 vuorokautta O_____O

Tuollainen veriryhmistä löytyvät kirja on saatavilla myös suomeksi. Suomalaisessa Kirjakaupassa sitä katselin. Se oli kattava opus veriryhmistä mm. siitä millainen persoona kelläkin veriryhmällä on. Japanissa ilmoitetaan vieläkin nimen ja sosiaaliturvatunnuksen lisäksi veriryhmä, koska se kertoo henkilön luonteesta niin paljon.

Itse olen B-

[VE!]

Mutta lopputulos on aina se ama, että omaa kehoa on kunneltava, ja josse kerran voi hyvin lihansyönnillä, niin sittenpä sitä on syötävä. 

Just noin!

Itse en muuten ole koskaan oikein uskonut tuohon karmahommaan. Vaikka perusperiaatteiltaan se toimiineekin jokseenkin noin, en pidä sitä minään ehdottomana lakina. Kuulostaa kauhean "Hammurabiselta", ihmisillä on tarve oikean ja väärän tunteeseen, ja tuo karma on kätevä tapa antaa ihmisille (itsellekin) "mitä he ansaitsivat".

Minusta tämä kaikki on energian jatkuvaa liikettä ja muutosta, johon me kuitenkin loppujen lopuksi kadotaan kuin pieru saharaan (tosin sellainen kaiken kattava, ykseydellinen pieru)

[*Alkmene*]

Mutta lopputulos on aina se sama, että omaa kehoa on kunneltava, ja josse kerran voi hyvin lihansyönnillä, niin sittenpä sitä on syötävä.  [/color]

Juuri näin minäkin koen asian. Kun kokonaisuutena on hyvä ja tasapainoinen olla, silloin voisi kuvitella ruokavalionkin olevan kohdallaan.
Toisaalta ihminen ruokkii itseään muullakin kuin ruualla, myös elämyksillä, leikkimällä, seksuaalisuudella, itkemällä, nauramalla, kompastelemalla, uskon hurmioilla... jne.. Jokainen eri osa ihmisessä kaipaa erilaista 'ravintoa'.
Vielä kun tuon kokonaisuuden saisi tasapainoon, voisi kai olla aika ehyt olo.  :

Jos ihminen jättää 'ruokimatta' jotain aluettaan kokonaisuudessaan, voi se esim ruokavaliossa esiintyä jonkun ääripää valion muodossa tai missä tahansa ravinnollisessa epätasapaino tilassa. Ja taas päinvastoin.

"Uskon että uskomuksilla ruokimme eniten itseämme" 
Jos ne heittäisi romukoppaan, voisi keho omalla viisaudellaan viestiä, mitä oma yksilöllinen kehomme tarvitsee ravinnokseen... ja sehän voi muuttua vuosien varrella, eikä olla mikään pysyvä tila.