Kk.lohikäärme tässä, syntynyt puuvuotena.
Törmään toistuvasti tilanteisiin, joissa itsensä nurkkaan ajanut ihminen vaatii auttamaan itseään.
No höh. Miten se olisi minun asiani. Kohta sotkisi itsensä vielä vaikeampaan tilanteeseen ja kenties tulee naukumaan uudelleen jelppiä.
Parempi kun joutuu kasvamaan itse ja kärsimään tekojensa seuraukset. Tällaista lyhytterapiaa...
Tänäänkin puolituttu valitti, kun oli Tallinnassa vapunseudun. Rehvakkaasti lähti ja sanoi, että tuo isomman lastin viinaa, kavereilleenkin. No, reissu oli mennyt hiukan toisin. Pankkikortti hävinnyt ja joku oli maksanut hänelle matkan takaisin, vaikka siis oli sen jo maksanut. Rahattomana nyt naukui apua.
Katsoin häntä vaan ihmeissäni. Että minäkö sinulle pankiksi?
Nyt ei kyllä onnistu. En ole vippikassa.
Ja hän alkoi riehua, että olenko aina niin täydellinen, etten tarvitse apua.
Vastasin, että voit auttaa nyt minua asiassa joka usein hukassa. Kaipaan rauhaa, ole hyvä ja poistu. Suuttui niin, että 'virkamiehet' veivät mukanaan.
Nämä naukujat eivät ymmärrä, että ollakseen kissa, pitää olla päällä kunnon syntymäturkki ja osata kehrätä.
Säkäkorkeus saa olla korkeintaan corne mainen luokkaa. Sitten voin ottaa hoteisiini. Kissanruoka ei paljon maksa. Eivätkä hiekatkaan. Alkoa eivät käytä jne. Paljon positiivisia asioita.
Olin juuri syöttämässä kaloja, kun hän ilmestyi valittamaan hävinneitä rahojaan.
Oli vihainen siitäkin, että kalat tärkeämpiä kuin ihminen. Kysyin miten vertautuvat nämä olennot toisiinsa? Hän vaan puhisi.
Totesin hänelle, että lemmikit on hoidettava, ne ovat riippuvaisia ihmisestä. Toinen ihminen voi ottaa vastuun itsestään ja maksaa aina vippinsä takaisin, niin sama henkilö suostuu vippaamaan uudelleenkin.
Ja kun viinapäissään lähtee rehennellen vieraaseen maahan, ei lopputulos voi olla muuta kuin tämä mikä nyt on. Kortti kadoksissa, lähimaksuominaisuus, rahat tililtä jo menneet. Olet itse vastuussa itsestäsi.
Monesko reissu vuoden aikana, kun käy ihan samoin?
Silloin alkoi syöstä suustaan tulta.
On se mukavaa olla Puff ja antaa toisten syöstä tulta.
En raaskinut läväyttää lohikäärmeen aitoa tulennosta. Olisi miesparka alkanut itkeä vielä. Mies?
Hmmh.
Mutta omat asiat näyttävät kääntyvän suunnittelemaani suuntaan. Yksi kerrallaan.
Hiljaa hyvä tulee! sanovat harkitsevat.
Asumisasiaa tässä mietin klassista kuunnellen ja välillä käsityömallia eteenpäin suunnitellen. Tee on hautumassa.
Kellosta on tullut tänä vuonna tosi vikkelä. Äskenhän se vasta oli kymmenen illalla.
Ohhoijjaa! Pitänee ruveta juomaan teet ja ottaa pari voileipää. Peiton reuna ylös ja sitten kroohkrrrooohhh!
Aamuneljältä pitäis jaksaa nousta ainakin hetkeksi ylös.
Hittaat on puolimummon kiireet. Ainakin tämä yönä.
Lupasi tuo kiinalaisen vuoden kuvaus aika hyvää asioilleni. Näyttää pitävän suht kutinsa.
Kuten vanha pappa sanoi aikanaan: parasta olis, kun kestäis tuo sydän kuolemaan asti...
Näillä mennään...
Kirjat etenee valmistumista kohti. Näyttelyn mallit kohta koossa. Pois kaupungista muuttosuunnitelma samoin kääntynyt hyvälle mallille. Ainakin mökkielämään.
Kaks jalkaa joista toinen maalla, toinen kaupungissa, mutta nyt ei riitäkään yhtä haudan partaalle enää. Kuten vielä vähän aikaa sitten. Kuinkas nyt suu pannaan.
Ai niin, oli unohtua:
Turhan usein olen lyhyessä ajassa joutunut purskumaan tulta. Mutta toisaalta, sehän on luonteenomaista, kun olen Puff! Sillä saa tahtonsa läpi.
Aina kun jankuttaja osuu kohdalle, on hyvä muistuttaa Puff. Puff...
Tämä introverttikäänne luonteessani kummeksuttaa. Mutta alan pitää siitä. Rauhoittaa kummasti elämää.
Suosittelen. Mukavaa olla uinuva tulivuori. Herään sitten savua ja tulta syösten, kuten aina ennenkin.
