:
Tässä nouseekin tarkasteluun piirre, jota sanotaan
omahyväisyydeksi.
Itse tulkitsen sen taipumukseksi nähdä kaiken täydellisimpänä havaittavan
asettuvan keikkumaan oman navan ympärille.
Muuten hyvä (ei niin paha), paitsi että omanapaisuus rajoittaa itsetuntemusta.
Kyse on oman äärettömyytensä ja rajattomuutensa sekä ikuisuutensa kuvakulman zoomaamisesta:
niin likelle erillisyyttään, että jotakin ja ehkäpä paljonkin
jää sen ulkopuolelle.
Kuten se, että hyväksyäkseni itseni minun on hyväksyttävä sekin,
mitä muut tulevat minusta näyttäneeksi
- joko harkitusti taikka harkitsemattaan.
Näyttämisen prosessin ollessa alati meneillään.
Ja siihen ei tarvita karttakeppiä, jahka otan ja heijastelen muita itseeni.
...
...