seuraava »

[sawotar]

samahan se on kun ei aina muista rakastaa itseään, niin ei voi aina rakastaa toistakaan

[Asterix]

Mielestäni itserakkaudella ja itsensä rakastamisella
pelataan vain sanaleikkejä.

Itserakkaus ehkä sai negatiivisen latauksen
joidenkin itseään rakastamattomien mustasukkaisuudesta..?

Lisäksi itsensä rakastamisesta kristillinen usko on muotouttanut
synnin, koska se itsensä rakastamisen energia
haluttiin ohjastaa tuon uskonnon palvelukseen,
josta se sitten sai voimansa levitä.

Jos ihmiset todella rakastaisivat itseään,
niin tuskin moni pahuutena koettu asia edes tapahtuisi.

[Rakkauden enkeli]

Jos ihmiset todella rakastaisivat itseään,
niin tuskin moni pahuutena koettu asia edes tapahtuisi. [/color]

Amen. 

[Mika-Matti]

samahan se on kun ei aina muista rakastaa itseään, niin ei voi aina rakastaa toistakaan

Niin, ja voisiko tämän sanoa niinkin,
että kun muistaa rakastaneensa itseään,
tietää rakastaneensa toistakin
ja että kun muistaa rakastaneensa toista,
tietää olevansa rakkauden arvoinen itsekin.

Niin ja näin; näin ja niin.

 

[sawotar]

Rakkauttahan on monenlaista onhan se selvää, että ei aina 100&:sti hyväksy itseään jossain vaiheessa elämää : mun itseni on vaikea rakastaa tuntematonta ja itsensä kanssa on pärjättävä  tuntematonta kohtaan rakkautta voidaan kutsua hyväksymiseksi kun hyväksyy itsensä on helpompi hyväksyä tuomitsematta muita

[taiska]

Itserakkaus.....sanana jo kalskahtaa pahalta, koska sitä sanaa on aikojen kuluessa yleensä aina käytetty kuvaamaan ihmistä joka ylentää itseään toisten mielestä liikaa.Olisiko parempi sanoa, että kun ihminen oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on vikoineen kaikkineen , niin on helppo hyväksyä toisetkin sellaisina kuin ovat ilman kateutta ja panettelua.Se että hyväksyy itsensä ja voi rehellisesti tunnustaa omat vikansakin (vaikka se tekee niin kipeää), mutta osaa arvostaa myös niitä hyviä puolia (joita meissä kaikissa on    ) niin se on juuri sitä lempeää rakkautta itseään kohtaan, mitä me kaikki tarvitsemme, että jaksamme rakastaa elämää ja nauttia siitä.Sekin on jännä, että sellaisen ihmisen jolla tämä asia on kohdallaan kyllä tunnistaa.Sellaisesta ihmisestä henkii niin ihana rauha ja aito välittäminen, että se tekee kaikille hyvää    .

[Mika-Matti]

 :

Tässä nouseekin tarkasteluun piirre, jota sanotaan omahyväisyydeksi.

Itse tulkitsen sen taipumukseksi nähdä kaiken täydellisimpänä havaittavan
asettuvan keikkumaan oman navan ympärille.

Muuten hyvä (ei niin paha), paitsi että omanapaisuus rajoittaa itsetuntemusta.

Kyse on oman äärettömyytensä ja rajattomuutensa sekä ikuisuutensa kuvakulman zoomaamisesta:
niin likelle erillisyyttään, että jotakin ja ehkäpä paljonkin
jää sen ulkopuolelle.

Kuten se, että hyväksyäkseni itseni minun on hyväksyttävä sekin,
mitä muut tulevat minusta näyttäneeksi
- joko harkitusti taikka harkitsemattaan.

Näyttämisen prosessin ollessa alati meneillään. 

Ja siihen ei tarvita karttakeppiä, jahka otan ja heijastelen muita itseeni.

... ...