seuraava »

[Artemis]

Pohdin taas erästä asiaa kun luin juttua ihmisestä jolla on ollut omituisia kipuja kehossa tietyssä kohdassa ja sitten oli käynyt ilmi entisiä elämiä tutkaillessa mm. se että hän oli kuollut aiemmin haavoitettuna siihen kohtaan mistä häntä särki.
Voiko olla mahdollista että esim. syntymämerkit, oudot jäljet iholla, kivut joita ei osata selittää voisi johtua menneistä elämistä?
Onko kukaan tarkemmin tutkinut/pohtinut asiaa?
Esim. itselläni on outo jälki ollut reidessäni aina, sellainen erikoisen muotoinen. Aikaajoin yritän katsella sitä ja saada siitä selvää mitä muotoa se muistuttaa esimerkiksi. Tulipa sitten tälläinenkin mieleen.
Onko kellään "merkkiä" iholla jonka luulet olevan arpi menneisyydestä? Vai onko kaukaa haettua?

 

[valonkantaja]

Äidilläni on nilkoissa ja ranteissa pahat psori-ihottumat, joita hän on koko elämänsä ajan yrittänyt parantaa kaikilla mahdollisilla lääketieteellisillä ja luontais-hoidoilla. Hän on varmaankin yli kymmenen vuotta meditoinut ja rukoillut päivittäin ihoansa terveemmäksi, pyytänyt enkeleitä yms.

Pari vuotta sitten yksi meedio/selvänäkijä kertoi äidin vielä käyvän vielä tässä elämässä läpi sitä tuskaa, jonka hän oli kokenut monta elämää sitten. Hän oli ollut syytön, mutta vangittu. Ollut seinässä kiinni joillakin "metallirannekkeilla" ranteistaan ja nilkoistaan, roikkunut siinä, kunnes kuollut. Ihottumat eivät siis parane, ennen kuin äiti muistaa sen, minkä hänen pitäisi antaa anteeksi ja unohtaa.

Että tämän perusteella...

[Myria]

Artemis, kun nyt pääsin vauhtiin tuolla toisaalla : tuli tuosta sinun kertomastasi seuraavia mielikuvia: olit soturi, joka vangittiin ja jouduit orjaksi (gladiaattoriksi?), arpi olis syntynyt jonkinlaisen polttavan raudan aikaansaamana.

Tosi mielenkiintoinen aihe, ja valonkantajan kertomus äidistään aika hurja

[Holly Fruit Cake]

Mulla ei ole merkkejä iholla, mutta tuli mieleeni että onkohan minut teloitettu hirttämällä/giljotiinilla/katanalla, kun niska on heikko kohtani? Mitään vikaa siellä ei näy, mutta jatkuvaa pauketta kuuluu kyllä. Olen kuulemma elänyt Japanissa ja tiedä vaikka joku olisi sivaltanut pääni irti 

Onhan toki mahdollista että vaivat ovat ihan tästä elämästä, mutta tuli nyt vaan mieleen...

[enska]

Ei ihmeemmin aavistuksia entisistä elämästä.
Voi olla, että jossain elämässäni olen ollut jollain tavalla epämuodostunut.
Jossain toisessa elämässä minut on joko silvottu tai minulle on suoritettu jotain tieteellisiä kokeita.
Tästäkään elämästä ei ilman arpia olla selvitty..

[sawotar]

Minulla o oikeassa rinnassa sellainen iso mansikkaluomi, se on ihan kuin joku fritsu  imetyn näköinen jälki ja joskus olen kuullut siitä vaikka mitä kommenteja erikoisen se tekee, että se on suomen kartan muotoinen, mutta nurinpäin  ja yleesä selkälihas siitä kohtaan kipuilee ja tukkeutuu, joka aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä
Itse olen nähnyt voimakkaita unia, että minut on teloitettu ampumalla sota-aikaan rintaan ja niskaan 

[Asterix]

Kyllä se ainakin näin menee omalla kohdallani.

Rintalastani on murtunut kolmeen otteeseen tässä elämässä
ja siinä tuntuu törröttävä luu. Onneksi se ei näy,
kun se menee juuri sopivasti hiukan vasemman rinnan alle.

Neljä eri henkisen alan näkijää on sanonut, että kuolin
edellisessä elämässäni rintaan ammutusta luodista.

Mutta mikä ihmeellistä, niin kun tapasimme mieheni kanssa
ja kaikki tuntui jo heti alusta asti sille kuin olisi
keskustellut itsensä kanssa, mutta kun aloimme
tuntea toisiamme ja elämiämme, löysimme aivan uskomattomia
samankaltaisuuksia!

Ensinnäkin syntymäaikamme;
Hän on syntynyt 13.5.1975
ja minä 30.5.1975, mutta samaan kellon lyömään 20.09,
joten eroa on vain 1 ja 0 ja eri maa ja kaupunki.

Hänelle tuo 1 ja 0 symboloi maskuliinista ja feminiinistä.

Hänellä ja minulla on arvet samoissa kohdissa.
Vasemman silmän kulmakarvassa pieni vekki
ja oikeassa polvessa vekki.
Myös erilaiset onnettomuudet ovat samankaltaiset
ja murtumat ja loukkaantumiset ovat samoissa kohdissa
ja hyvin vastaavat.

Muuta tietoa;

Molemmat olemme syntyneet perheeseen 2. lapsena
ja molemmilla on ollut samankaltaiset ongelmat kasvussa.
Hän on joutunut vaihtamaan koulua 3 kertaa, minä kaksi kertaa.
Molemmat meistä ovat perheemme mustia lampaita ja villikkoja.

Meidän huumori ja ajattelutapa on hervottoman samankaltainen!

Meidän lahjakkuutemme ovat samoilla urilla,
kuten myös työelämämme. Yliopistossa olemme olleet
kiinnostuneet samoista aineista.

Olemme jopa työskennelleet jo aikaisemmin samassa
yrityksessä tietämättämme toisistamme
ja molemmat ovat vaihtaneet uraa ko. yrityksestä muualle
ja jälleen kohtaamme työelämässä, samassa yrityksessä!

Mieheni haluaa vierailla meedion luona tämän erikoisen asian vuoksi.
Hän haluaa tietää, missä kaikissa elämissä olemme olleet yhdessä.
Hän epäilee, että olisimme olleet kaksoset jossain vaiheessa.
Katsotaan, mitä tapahtuu.

[kirsimarita]

Minulla on takaraivossa "lakka". Vauvana se oli auki ja vuotava. Mummillani oli samanlainen ja samassa kohdassa. Tarinan mukaan isomummini oli raskaana ja lakassa sisarensa kanssa. sisar oli heittänyt lakalla, joka tietenkin osui silloin vielä masussa asustaneen mummini päähän... joo, että sellasta.
itse asiassa olen minäkin asiaa miettinyt ja muistaakseni joskus jopa lukenut aiheesta kirjan. Siinä oli mm. että tietyt sairaudet ilmaantuivat siinä iässä kun edellisessä elämässä trauma on tapahtunut. Esim outo hammaskipu samaan aikaan, kun edellisessä elämässä on satuttanut hampaansa...  

Ihmeellisin aisia tässä elämässä ovat olleet stigmat "kristukset haavat", jotka ilmaantuivat ensin jalkoihin, sitten käsiin ja suurin, josta vieläkin arpi oikeaan kämmeneen. Aluksi en itse ymmärtänyt mistä ärhäkän punaiset haavat ilmestyivät, kun en ollut mihinkään satuttanut Eräs ystäväni tajusi mistä oli kysymys... Muutaman ihmisen kanssa olen keskustellut asiasta ja yhdellä on ollut myös sama kokemus.

[Aniara]

Pojallani on otsassa ¨arpi¨ ollut syntymästään lähtien.
Yksi hänen menneistä elämistään oli lentäjänä ja kuolema päähän osuneesta luodista toisen maailmansodan aikana.

[Artemis]

Voi miten mielenkiintoisia kertomuksia teillä kaikilla.
Myria, mielenkiintoinen mielikuva sinulla. Olen ajatellutkin että olen ollut joskus soturi, eräs näkijä kerran mainitsi minulle että olen ollut useammassakin sodassa.. Tässä elämässä en voi sietää väkivaltaa, pelkään ajatustakin satuttamisesta tai satutetuksi tulemisesta. Sotauutisetkin ahdistavat. Ehkä tuo jälki todella on merkki jostain..
Itselläni on myös arpi kulmakarvan tienoilla, se on tosin tullut kun minua lapsena heitettiin esineellä joten siihen tuskin liittyy mystiikkaa.

Valonkantajan juttu oli ajatuksia herättävä. Onko äidilläsi ollut muistikuvia?

Aniara, miten olet saanut tietää poikasi menneistä elämistä?

Holly Fruit Cake, kun luin juttusi tuli mieleen miekkataistelu. Ehkä haavoituit niskaan?

KirsiMarita, miten nuo jäljet ilmestyivät? Mitä ajattelit?

Sawotar, itse olen nähnyt väkivaltaisia unia myös, joissa pakenen. Unissa aina pakkaan tavaroita sillä minun on jätettävä kotini ja minua ja perhettäni uhataan. Näen myös unia joissa minut yritetään hukuttaa...

Eli menneistä elämistä voisi ilmentyä merkkejä sairauksina ja kipuina sekä arpina. Muistaminen ja asian käsittelykö auttaisi?

[Artemis]

Nyt kun taas tarkastelin jalassani olevaa merkkiä niin se näyttää ikäänkuin kolmiolta, joskus olen ollut sitä mieltä että se on Espanjan kartan muotoinen  : Joku sanoi sitä joskus Australian näköiseksi...
Auringossa se muuttuu vaaleanpunaiseksi ja muuten se on valkoinen.

[valonkantaja]

Artemis, en minä oikein tiedä. Ei taida olla... Lähinnä äiti muistaa menneistä elämistään sellaisia asioita, kenen kanssa hän on ollut missäkin suhteessa missäkin elämässä. Ja suurinpiirtein missä, milloin, "minkälaisena" esim. atlantiksella, intiaanina, jossakin sodassa. Hän ei muista niinkään tapahtumia. Monet eri selvänäkijät ovat kertoneet äidille hänen elämistään ja muutamista joissa minäkin olen mukana ollut.

Isäni muisti menneitä elämiään todella tarkasti ilman kenenkään selvänäkijän apuja ja puhui niistä paljon.

Harmittaa, ettei itselle ole avautunut ihan omin keinoin vielä muuta kuin muutama välähdys elämästä intiaanimiehenä unien kautta.

Toivottavasti joskus... :

[Asterix]

Mutta jos on monia elämiä elänyt, niin kai tuo
ihan luonnollista kuolla eri tavoin?
Eikö se nyt hiukan kuulu niin kuin asiaankin?

Toisekseen, nykyaikana käsitys "luonnollisesta" kuolemasta
on hiukan eri kuin ennen.

Silloin kuoltiin tauteihin ja taistelujen tuoksinnassa
enemmän kuin nyt.

Sitä paitsi viimeinen reilu 100 vuotta on maailmassa ollut
tosi sotaisa vähän joka paikassa.

Nykyään ampumahaava potilas voidaan ihan hyvin saada
vielä jaloilleen.

Minun mielstäni noissa ihmisten kertomuksissa entisistä elämistä
ei ole mitään kummallisen traagista ollenkaan, jos niitä
peilaa historiaan.
Ja mikä nyt kokonaisuuden kannalta on "traagista"
ja mikä ei, kun katsoo sitä tuolta Alkulähteen näkökulmasta.

Olenko minä jo näin paatunut..? :

[valonkantaja]

Asterix, ihan samaa mieltä!

Kammottaa jotenkin se, että vuodeosastolla saatetaan alottaa tehoelvytys kuolemaa tekevälle 90-vuotiaalle, joka on maannut 10v. samassa sängyssä puolihalvaantuneena... Miksei ihmisten anneta kuolla rauhassa?!

Varmaan jokainen meistä on kokenut kaikki mahdolliset tavat kuolla. Kymmeniä eri itsemurhia, hukkumisia, sairaskohtauksia, puukotuksia, myrkytyksiä, kidutuksia jne.

Mikähän on seuraava?

Jospa jään huomenna rekan alle?? JIPIIII!

[Asterix]

Niinpä.

Olen aina miettinyt tuota käsittämätöntä ristiriitaa,
että miksi eläin armeliaasti autetaan kuolemaan,
kun se on aika on, mutta nykyihmiselle on laitettu
"kirous" kärsiä väkisin ja pysytellä elämässä,
vaikka luonnollisen siirtymän aika olisi?

Millainenhan vaikutus noilla elvytyksillä
ja koneen varassa elämisellä on seuraavaan elämään?

Onko seuraavassa elämässä puoliksi joku robotti? :