Kirjoitan tämän alustuksen herättyäni parisen tuntia sitten kertakaikkisista painajaistunnelmista:
uneni ei enää vetänyt - kuten kävisi tukkeutuneelle WC-pöntölle, jonka viemäröinti pettää.
Unessani ei ollut enää mitään luotettavuutta
- oli ihan pakko herätä hakemaan valvetietoisuudesta tolkkua "unentani vetämättömyyteen".
Samalla oivaltaen, kuinka olenkaan oman eri tajunnantasoja halkovan tietoisuuteni seppä.
Niin, puhutaan "oman onnensa seppyydestä".
Mutustelen sanoja "onni, onnistaminen".
Jotenkin... onnistaminen ylittää onnistumisen.
Onnistaminen on oman onnensa nojan käyttämistä,
luottamista siihen, että onni kantaa ja kannattelee valitsijaansa.
Että onni kantaa onnistujansa kannattavaan kotiin.
Onnen auvolaan - taikka Auvon onnelaan.
Kuinka tietoinen oletkaan siitä,
ettei mielesi ulkopuolelle jää luotavuutta,
koska mieli sisältyy sitä ruokkivaan universaaliin mieleen.Lakkaan ruokkimasta alitajuntaani, koska se ei enää vedä.
Koska alitajuntani piilotajuisuus on jo valheensa perustanut
vetämättömään lattiakaivoon.
Niin se vain tuntuupi nyt, yön peti-periltä noustuani, olevan.
Ja kiitos - Sinulle, joka siitä kerroit...
Ei ole paha kenkään ihminen, vaan yksi toisensa jälkeen
heräilemme alitajuntamme vetämättömyyteen.
Ja se on - sittenkin ON - hyvä asia.
Asia, jossa on jyvää!Hei, siinä ompi jyvää! :
*kiittää kosmista yli
tajuntaa, josta samalla karisee yli-määreisyys pois*