Näin viime aika 'huvittavan' unen tavallaan, toisaalta siinä oli myös painajaismaisiakin piirteitä... outo kuitenkin...
Minulla oli vapaapäivä työpaikaltani (en livenä kuitenkaan ole tällä hetkellä kodin ulkopuolella töissä) ja jostain syystä kuljin siitä ohi aamutuimaan. Työtoverini olivat jo siellä valmistelemassa paikan ovien aukaisemista ja huomasin, että siinä ulkopuolella oli joku 'ihme hiippari'. Näytti kuin olisi ollut vähän 'huppelissa' ja sellainen 'teen jotain pahaa' huokui hänestä.
Aikani siinä katselin, että mitähän tuo keksii tehdäkseen ja hän alkoikin raapia isoin vedoin joillan terällä maaleja pois juuri maalatuista ikkunanpielistä.
Menin takaovesta työpaikan sisälle ja kaksi työkaveriani olivat siellä peloissaan. Jostain kumman syystä mainitsin heille ensimmäisenä, että "En muuten näe sitten mitään, minulta on silmälasit hukassa".
(olen aina välillä nähnyt unia, joissa en näe kunnolla ja se on todella tuskastuttava tunne)
Kuitenkin toinen näistä työntekijöistä päätti mennä ulos selvittämään tilannetta. En tarkalleen enää muista, mutta jotain outoa häsläämistä siinä oli ja lopuksi tämä hiippari ajoi polkupyörällä tämän työkaverini yli ja hänestä jäi sellainen kummallinen tennispallon kokoinen muovimetalliseos-klöntti vain jäljelle, jota sitten hetken päästä kummastelimme ja koitime nähdä, onko työkaverimme sen sisällä.
Jossain vaiheessa muuten huomasinkin, että näen taas kunnolla, mikä on ihan kait positiivista, sillä yleensä koko uni perustuu siihen, että kuljen 'näkemättä' kunnolla jotain...
Tämä työpaikka oli kierrätyskeskus ja oli tullut aika, jolloin liikkeen piti aueta. Ulko-ovia oli useampi, ja minä menin laittamaan yhtä kiinni jo jonossa olevien asiakkaiden edestä ja selitin tilanteen, että nyt emme voi pitää liikettä auki.
Samalla huomasin, että työkaverini ei uskaltanut sanoa sisään tunkeville ihmisille mitään. (minun oven takanani oli seisonut vanhoja mummeleita, ja hänen oven takanaan nuoria ihmisiä)
Kun sain oman oveni suljettua, ja näin tilanteen ja sisälle virtaavat ihmiset, taputin käsiäni yhteen (puhe kilistys-tyyliin) ja kuuluvalla äänellä huusin "HUOMIO, HUOMIO" ja samalla selitin, että heidän on nyt poistuttava... ja ihan siinä samalla kun kuuluvalla äänellä puhuin ja selitin, samalla kummastuneena ihmettelin, että näinkö helppoa onkin puhua ihmisjoukolle eikä tarvitse välittää, että toisaalta kaikkien huomio kiinnittyy minuun! Kun ei se edes todellisuudessa kiinnity...
(en siis ole mikään itseäni esiin tuova suurissa joukoissa)
Aika huvittavan outo uni.... jotain symboliikkaa siinä itsekin näen, mutta joku kokonaisuuden hahmottaminen uupuu....
