Haasteet, uudet aloitukset, jatkuva aaltoliike on elämänsuola.. Joskus se kirveltää haavoissa, sitten taas maustaa ravinnon juuri oikean makuiseksi..
Minä aloitin murrosiässä melkoisen rankan itsenäistymisen, kaikki kääntyi päälaelleen. Jouduin muuttaa pois kotoa kun olin 14 vuotias. Takaisin muutin 16 vuotiaana. Tuo kaikki Kasvu, mikä alkoi 12 vuotiaana,
on yksi suuri ja ensimmäinen Aloitus. Aina 18 vuotiaaseen asti siinä oli "oma kautensa", oma elämänsivunsa.
Seuraavan sivun käänsin, kun viikkoa vajaa 19 vuotiaana sain lapsen ja kokeilin taas TÄYSmuutosta, perhe-elämää opetella. Kaikki vanhat "ystävät" ja tekemiset jäi. Aloin opiskella parisuhteen ja vanhemmuuden kautta sitä Kuka oikein olen, uudestaan. Tämä vaihe kesti 3 vuotta.
Sitten uusi aloitus; ero ja yksinhuoltajuus. Teki kipeää mutta niin puhdistavaa, tutkin entistä enemmän itseäni ja todella katsoin peiliin ja itsetutkiskelin.
Tuon aloituksen myötä tapasin hyvin pian nykyisen mieheni.
Josta alkoikin taas ihan uusi sivu. Sen opiskelua kesti vuoden verran. Se oli todella tapahtumarikas vuosi, niin "hyvässä kuin pahassa". Menetin lapseni muualle asumaan, joka oli hurjan rankka juttu..
Seuraava suuri Aloitus oli, kun päätimme muuttaa elämämme suuntaa ja lähteä hoitamaan itsemme, perheen (lapsi muutti takaisin luoksemme uuteen paikkaan jonne muutimme), katkaista Kaiken mitä oli, ottaa ihan uuden suunnan. Tämä jakso toi tullessaan taas paljon itsetutkiskelua, paranemista, toinen lapsi syntyi (miehen esikoinen).
Tuo jakso kehittyi luonnollisesti siten, että muutimme omillemme taas uuteen kaupunkiin, uutta elämää kokeilemaan, uusi työ miehelle. Yks rankka takapakki, mutta erittäin tarpeellinen kasvun kannalta, puhdistava.
Tästä on nyt aikaa vuosi, ja 1kk sitten syntyi kolmas lapsi. Tästä jatketaan, opiskelua..
