|
Elämänilo
|
 |
« : 07.09.2006 12:18:37 » |
|
***** ALUSTAKO TAAS UUDELLEEN? Lapsena opettelimme kävelemään,
kaaduimme, nousimme ylös
ja yritimme uudelleen.
Koulussa epäonnistuimme kokeissa,
opiskelimme lisää ja vihdoin menestyimme.
Myöhemmin elämässämme saatamme menettää työpaikan,
kokea outoja elämyksiä etsiessämme uutta työtä
ja aloittaessamme alusta uudelleen.
Saatamme joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle
ja meidän on opittava hyväksymään uusia tapoja
ja etsittävä uusia ystäviä.
Rakastamamme ihminen voi poistua keskuudestamme
ja meidän on täytettävä hänen elämäämme jättämänsä aukko.
Meidän jokaisen on opittava taito aloittaa alusta.
Sitähän elämä on – päättymätön sarja uusia alkuja.
Alkuja, joihin sisältyy elämän mahdollisuudet,
rikkaudet ja kokemukset.
*****www.positiivarit.fi*****
OLETKO SINÄ JOUTUNUT ALOITTAMAAN ELÄMÄSI ALUSTA
Minä olen
Avioero sai tämän muutoksen aikaan
Löysin avioeroni jälkeen elämänhaluni takaisin
Helppoahan muutos ei ole,
mutta mahdollista
Hiljaa hyvä tulee*****
MIKÄ ON SINUN TARINASI
*****  Elämänilo Edit: Kävin poistamassa nuo kuvakkeet, kun ne eivät enään toimineet |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.09.2010 18:24:17 kirjoittanut Elämänilo »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
 |
« Vastaus #1 : 07.09.2006 12:41:29 » |
|
Ehkä juuri tästä johtuu se, että en 'purematta niele' esim 'menneet elämät'-teoriaa.  S i l l ä, olen elänyt tämän elämäni aikana jo monenmonituista elämää. Olen aloittanut alusta monta kertaa. Lapsuus kodista lähtö 17vee, aloitti yhden uuden elämäni. Avoliito, lapsen syntymä ja avopuolison itsemurha päätti seuraavan vaiheen. Sinkkuilu vaihe vailla päämärrää ja sisällä paljon tuskaa oli yksi elämä. Avioliitto vakavaraisessa ja turvallisessa ympäristössä ja lapsia lisää oli yksi elämäni. Yhden lapseni luovuttaminen 'elämä käsiin', koska itse en jaksanut ja kyennyt, oli yhden elämäni vaiheen taakse jättö. Avioeroni ja lähtöni aivan yksin omilleni, oli yksi elämäni. Lasteni paluu luokseni, aloitti taas yhden uuden elämäni. Tämän kaiken tässä muodossaan taakse jättäminen (koska tajusin, että en en elä omalla tavallani) jätti taakseen taas yhden elämäni. Nyt elän tässä, ihanassa paikassa, lasteni kanssa ja kasvatan siipiäni, jotta kantaisivat minut ihan uudella tavallani, elämään sitä ihan oikeaa omaa elämääni ja polkuani... Taakse jättöä...tähän hetkeen tulemista! Lisäksi tietysti on satoja välikuolemia ja syntymiä ollut kaikissa noissa elämäni vaiheissa.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #3 : 07.09.2006 15:47:09 » |
|
Olen kai, yksi kerta ainakin kun parisuhteeni päättyi. Se mullisti elämän täysin, tuntui ensin ettei jaksa ja että edessä ei ole mitään. Tuntui kuin olisi tippunut tyhjän päälle. Mutta kyllähän sieltä noustiin  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 07.09.2006 15:48:00 » |
|
Vaikka olen lapsena kasvanut hyvin rakastavassa ja henkisessä ilmapiirissä, olen tuntenut itseni turvattomaksi. Ehkä juuri siksi, että "hippivanhempani" eivät asettaneet rajoja. Minusta ei oltu ikinä huolissaan; minähän olen viisas lapsi ja tiedän mitä teen. He ajattelivat että jokainen tekee omat virheensä ja oppii siten parhaiten. Nousujouskarina olin aina "jotain vailla", etsin elämään tarkoitusta ilman rajoja. Minä aloitin alkoholi ja tupakkahommat hyvin nuorena, eivätkä nekään riittäneet, mutta sitä en enempiä ala tässä puimaan. Kävin läpi lähes kaiken, mitä nyt ns. kliseisesti luokiteltu "ongelmateini" (tai murrosikäinen) voi läpi käydä. Tämä johti masennukseen ja itsemurhayrityksiin. Olin pohjalla ja huusin apua sieluni syvyyksistä, edelleenkään kenenkään siihen puuttumatta.
17-vuotiaana tämä kaikki loppui kuin seinään, rakas isäni vaihtoi olemisensa tasoa, lähti saappaat jalassa omassa pihassa. Voisi sanoa että "kuoli käsiini".
Juuri sillä hetkellä sisälläni heräsi suuri voima, auttamishalu, elämänjano, "kyllä minä näytän, kyllä minä pystyn, minä opin ja minä selviän, olen vahva!"
Käänsin kelkkaa. En ollut enää se sama epävarma ja vastuuton luuseri. Siitä lähtien olen tehnyt töitä, maksanut kaiken ihan itse omilla rahoillani, hommannut itseni opiskelemaan jne. Etsinyt oikeaa tarkoitusta oikeilla tavoilla. Vaikka tuosta on pian 4 vuotta, se "kipinä" on minussa edelleen yhtä vahvana.
Tällä kirjoituksella en tarkoita syyllistää vanhempiani; he ovat aina rakastaneet minua ja sietäneet ja ymmärtäneet sekoilujani, eivät ikinä tuominneet ja jättänyt yksin. Olen oppinut heiltä hyvin paljon. Olen oikeastaan erittäin kiitollinen siitä, miten he antoivat minun kokea kaiken sen mitä koin. He luottivat minuun ja luottavat edelleen. Kiitos.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
mateve
|
|
« Vastaus #5 : 07.09.2006 19:22:02 » |
|
Näistä kaikista aloituksista joita elämä eteen heittää, on tarkoitus, vahvistuminen, vastuunotto, ja nöyrtyminen.
Kyllä itse ajattelen että tekemiset tulevat aikanaan maksuun ja juuri ne satuttavimat asiat herättelee herätettävää.
Menneiden elämien teot tässä elämässä, tuntuvat jotenkin armolta, saada korjata väärät valinnat, ja jälkeenpäin kun se ns. " lamppu " syttyy ja tajuamme tapahtuneen merkityksen, tuntuu helpotukselta. 
Ja se hetkellinen menetys on sitä kiinnittymistä ihmisiin tai materiaan opettaa irtautumista ja kiinnittymättömyyttä ulkoisiin asioihin.
Kun elämä antaa sisäisen rauhan ja seesteisyyden sekä kaiken kattavan rakkauden kaikkeen, pyyhkii se menetykset taivaan tuuliin, Elämä on Mateve
|
|
|
|
|
tallennettu
|
mateve
|
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #6 : 07.09.2006 19:50:57 » |
|
Avoliito, lapsen syntymä ja avopuolison itsemurha päätti seuraavan vaiheen.
Yhden lapseni luovuttaminen 'elämä käsiin', koska itse en jaksanut ja kyennyt, oli yhden elämäni vaiheen taakse jättö.
Avioeroni ja lähtöni aivan yksin omilleni, oli yksi elämäni.
Lasteni paluu luokseni, aloitti taas yhden uuden elämäni.
Nyt elän tässä, ihanassa paikassa, lasteni kanssa ja kasvatan siipiäni, jotta kantaisivat minut ihan uudella tavallani, elämään sitä ihan oikeaa omaa elämääni ja polkuani...
Taakse jättöä...tähän hetkeen tulemista!
Hei "Alkmene"
Kovia olet kokenut
Jokainen vaihe on sinulle ollut merkittävä
- jokaisesta on jäänyt jokin "merkki" elämäsi historiaan
Toivotan sinulle voimia ja jaksamista lastesi kanssa
Olet selviytyjä
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/e100.gif) Elämänilo |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #8 : 07.09.2006 20:01:17 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #9 : 07.09.2006 20:13:25 » |
|
Minä aloitin alkoholi ja tupakkahommat hyvin nuorena, eivätkä nekään riittäneet, mutta sitä en enempiä ala tässä puimaan. Kävin läpi lähes kaiken, mitä nyt ns. kliseisesti luokiteltu "ongelmateini" (tai murrosikäinen) voi läpi käydä. Tämä johti masennukseen ja itsemurhayrityksiin. Olin pohjalla ja huusin apua sieluni syvyyksistä, edelleenkään kenenkään siihen puuttumatta.
17-vuotiaana tämä kaikki loppui kuin seinään, rakas isäni vaihtoi olemisensa tasoa, lähti saappaat jalassa omassa pihassa. Voisi sanoa että "kuoli käsiini".
Juuri sillä hetkellä sisälläni heräsi suuri voima, auttamishalu, elämänjano, "kyllä minä näytän, kyllä minä pystyn, minä opin ja minä selviän, olen vahva!"
Hei "Valonkantaja"
Kiva kuulla, että sinäkin olet löytänyt
oman tiesi selviytymiseesi
- ammatin valintasi johtuu siis lapsuudestasi
Ihminen keksii selviytymiskeinoja,
kun elämä on vaikeaa.
Elämänilo |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #10 : 07.09.2006 20:19:51 » |
|
Näistä kaikista aloituksista joita elämä eteen heittää, on tarkoitus, vahvistuminen, vastuunotto, ja nöyrtyminen. ....
Menneiden elämien teot tässä elämässä, tuntuvat jotenkin armolta, saada korjata väärät valinnat, ja jälkeenpäin kun se ns. " lamppu " syttyy ja tajuamme tapahtuneen merkityksen, tuntuu helpotukselta. ....
Kun elämä antaa sisäisen rauhan ja seesteisyyden sekä kaiken kattavan rakkauden kaikkeen, pyyhkii se menetykset taivaan tuuliin, Elämä on
Hei "mateve"
Näinhän tuo elämän kulku taitaa mennä.(http://www.danielsuperstar.de/forum/images/smilies/engel_big.gif) Elämänilo |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ozzette
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 07.09.2006 20:24:48 » |
|
Oih, kyllä ja vaikka kuinka monesti ! Eikös jokainen päiväkin ole aina uusi elämän alku...? Minusta ainakin. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #13 : 07.09.2006 20:37:06 » |
|
Oih, kyllä ja vaikka kuinka monesti !
Eikös jokainen päiväkin ole aina uusi elämän alku...?
Hei "Gigianne"
Noinkin voi asiaa ajatella.(http://www.farahq8.net/vb/images/smilies/sunglasses2.gif) Elämänilo |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #14 : 07.09.2006 20:51:17 » |
|
Hei "Alkmene"
Kovia olet kokenut
Jokainen vaihe on sinulle ollut merkittävä
- jokaisesta on jäänyt jokin "merkki" elämäsi historiaan
Toivotan sinulle voimia ja jaksamista lastesi kanssa
Olet selviytyjä
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/e100.gif) Elämänilo Kiitos! Noh, ehkä ne on 'kovia' ollut silloin kun kohdalla ovat olleet, mutta ne on avannut sellaisen maailman, että en kovina niitä pidä, vaan elämänä! Ja 'rikkaana' sellaisena. Monilla läheiselläni on ollut paljon paljon enemmän kaikkea... Niiden rinnalla omat 'murheet' on monasti olleet pieniä. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
