No kolmivuotiashan on uhmaikäinen.. Kamalasti kärsivällisyyttähän se vaatii kun täytyy toistella niitä sääntöjä jatkuvasti. Myrskyn iskiessä ei kannata selitellä, koska toinen on raivosta kuuro ja sokea, täytyy vaan odottaa tilanteen tyyntymistä.
Omalla lapsella oli ihan sama juttu, testasi päivittäin sitä missä ne rajat kulkevat. Ja tuota sylihoitoa annoin itsekkin vaikka leukani ja rintalastani olivatkin murskaantua toisen raivonpuuskan takia.
Yksi keino oli se että laitoin ns. jäähylle omaan tilaan josta sai tulla vasta sitten kun oli rauhoittunut. (Tätä konstia pystyi käyttämään silloin kun lapsella ei ollut tuhovimmainen raivo päällä)
Joskus oli vain sanottava että noilla puuskilla et saa tahtoasi läpi nyt etkä myöhemmin ja että kauniilla käytöksellä onnistuu paremmin. Tästä on ollut myöhemmässäkin vaiheessa hyötyä, ei ole vinkunut kaupassa nameja jne kun tietää ettei kinuaminen ja kiukuttelu tehoa.
Sitten välillä täytyi ottaa takavarikko-metodi käyttöön. Lempilelu tvs hyllylle, josta se palautui vasta kuin turha raivoaminen oli loppunut.
Joskus on tietenkin PARASTA antaa lapsen purkaa vihaansa, mikäs se sellainen on, joka ei saa näyttää tunteitaan.
Sitten kun lapsi on hieman rauhoittunut, niin voi yrittää jutella siitä mikä nyt nyppii tai on ongelmana ja kuinka sen voisi ratkaista.
No joo, ei tässä tainnut mitään lääkejuttua olla, ihan tällaista maallikkokasvatusta vain.
Nyt, kun lapsi on kahdeksan vanha, niin onkin sitten jo uudet metkut ja mutkat matkassa..
