seuraava »

[Jinx]

Ilmiöt, asiat ym. jutut mitä pelkäät?

Mitä et haluaisi missään nimessä kohda tai että se tapahtuisi?
Miksi?
Mikä siinä on niin kamlaa?

Onko joskus tapahtunut jotain mikä on saanut sinut pelkäämään?
Tai ehkä vain ajatusleikki joka on säikyttänyt?
Tyhmätkin jutut lasketaan mukaan ja asiat jotka ei välttämättä liippaa ihan aiheesta!



Itselläni on aika hölmö pelko tai jotain...
Aina kun katson peiliin, tulee mieleen että entä jos nyt käännän pääni pois päin niin olisi kovin järkyttävää jos oma kuva jäisi silti tuijottamaan...
Säikähtäisin varmasti ihan hirveästi. 

Tai keinutuoli...
Tyypillinen pelkoaihe kauhuleffan jälkeen...
Onneksi meillä ei ole keinutuolia mutta mummollani kyllä on..
Se olisi aika kammottavaa jos illanhämärässä
keinutuoli keinuisi ihan tasaisesti ja rauhallisesti... HUI!

[valonkantaja]

Vaikka moni ei minusta uskoisi, mä pelkään ja arastelen ihan hirveästi uusia asioita. En millään haluaisi mennä tekemään jotain sellaista, mitä en ole ennen tehnyt, vain sen avulla että joku on selostanut mulle miten se tehdään. Tarviin kauheasti rohkaisua. Jotkut asiat on sellasia, että kaipaan että joku tulee kädestä pitäen neuvomaan miten se tehdään.

En tiedä mistä tämä epävarmuus kumpuaa. Olen vain aika onneton teknisten välineiden kanssa. Ei mua pelota kuolema tai mikään semmonen, enemmän pelotti mennä vaikkapa tankkaamaan ensimmäistä kertaa autoa yksin. Ehkä se kertoo siitä, että en todellakaan ole käytännön ihminen. En osaa tehdä asioita suullisten ohjeiden mukaan. Opin sillä tavalla että teen ja joku on vieressä sanomassa mitä mun pitää tehdä. Ehkä yksi syy tähän on myös mun huono näkö ja huono suuntavaisto. Jännittää kamalasti mennä uusiin paikkoihin, koska mulla on mitä ilmiömäisin taipumus eksyä joka paikkaan.

En ole kyllä eksynyt aikoihin, tai tehnyt mitään kauheaa mokaa jossain uudessa jutussa. Se on vain pelko. 

Isällä oli tapana auttaa mua ihan kaikessa. Jos piti mennä vaikka pankkiin hoitamaan jotain juttua, niin isä tuli mukaan. Se oli mulla turvana joka paikassa. Vasta isän kuoltua oli ikään kuin pakko alkaa itse hoitamaan omia asioita. Sen takia oon ihan suunnattoman ylpee itestäni joka kerta kun olen käynyt vaikka jossakin virastossa tai muuta vastaavaa... Toisille nää asiat on helppoja ja itsestään selviä, mulla on se ihmeellinen näkymätön kynnys. Mutta kyllä mä tästä oon jo aika paljon rohkaistunut. 

Ja tämä on varmaan eka kerta kun tuon julki tän pelkoni, koska on se aika inhottavaa myöntää kellekään että jännittää ihan ihme juttuja. Kun en noin muuten ole kauheen ujo tai arka ihminen.

Noniin, nyt te pidätte mua ihan surkeena...

[Jinx]

Valonkantaja, en ainakaan pidä sinuu surkeena!!!
Jokaisella on luonnollista pelätä jotakin ja sehän
kai meistä tekee meitä että meillä on mitä kummallisempia pelkoja tai tapoja...
Aisat pitää vaan ottaa niinku ne tulle ja tekevälle sattuu..
Älä lannistu vaan pidä pintas!
Jokos tankkaaminen sujuu? 

[valonkantaja]

Kiitos jinx, olet ihana kun sanot noin. 

Juu, sujuuhan se tankkaaminen.  Ei siinä mitään vaikeaa ollut, pelotti vain ensimmäisen kerran tehdä se. Tänä syksynä toin ekan kerran auton tänne Hämeenlinnaan. Piti pyytää exää tulemaan käymään, että ajeltiin sen kanssa ensin kaupunki läpi. Ei siinäkään mitään vaikeaa ollut. Tarvitsi vain henkistä tukea.

Tekee vaan turhaan elämän vaikeeksi jos pelkää hölmöjä juttuja. Mutta on se niin että päivä väivältä on rohkeampi ja varmempi... Pitää antaa itselleen aikaa kasvamiseen. Kyl se siitä. 

[enkelitär]

En pienenä uskaltanut istua jalat sängyn laidalta roikkuen. Vaikka olen useille sanonut päässeni yli tästä pelosta, en silti aina uskalla vieläkään roikottaa jalkoja, peläten että niihin tartutaan sängyn alta käsin.

[Dinah]

Nuo syksypimeät tuntui alkaneen jotenkin niin yht´äkkisesti, että melkein vois sanoa että pelottaa mennä illalla ulos... täällä kun ei ole katuvaloja niin on todellakin pimeä. Toisaalta ei huvita laittaa pihavaloja päälle eikä pahemmin sisälläkään muuta kuin kynttilöitä.  No pian tähän taas tottuu...

Pienenä pelkäsin kaikkia tulipaloja, kolareita, että joku kuolee tms. mikä nyt milloinkin sattui jotenkin ajankohtaista olemaan, kuullut tai nähnyt jossain. Siinä olikin vanhemmilla selittämistä sitten, tyyliin että "ei mitään kauheaa koskaan tapahdu, usko jo..." Muistan että ne pelot menivät usein todella hysteeriseksi, mielikuvitus kun oli jo silloin melko nokkela...

Ja nykyään sitten... voisin yhtyä tuohon Valonkantajan kertomukseen, nimittäin minullakin vastustaa kaikki uusi ja tuntematon, pelottaa mennä tekemään ihan pikkujuttuja, jos en ole varma miten...  : Tankkaaminen on ollut myös minulla yksi koetinkivi silloin joskus...  Siis voin tehdä vaikka mitä vain, jos olen yksin, mutta jos joku voi olla todistamassa niin en haluaisi epäonnistua, vaikka toisaalta sitten helposti myös teen itsestäni pilaa... No pakkohan se on kun aina jotain mokaaaaaa. Mutta nämä on niitä pikkujuttuja, oikeastaan isommissa asioissa luotan, jos en aina itseeni, niin johonkin suurempaan. Että oikeasti virheitä ei ole.   

[Jinx]

Kiitos jinx, olet ihana kun sanot noin. 

Juu, sujuuhan se tankkaaminen.  Ei siinä mitään vaikeaa ollut, pelotti vain ensimmäisen kerran tehdä se. Tänä syksynä toin ekan kerran auton tänne Hämeenlinnaan. Piti pyytää exää tulemaan käymään, että ajeltiin sen kanssa ensin kaupunki läpi. Ei siinäkään mitään vaikeaa ollut. Tarvitsi vain henkistä tukea.

Tekee vaan turhaan elämän vaikeeksi jos pelkää hölmöjä juttuja. Mutta on se niin että päivä väivältä on rohkeampi ja varmempi... Pitää antaa itselleen aikaa kasvamiseen. Kyl se siitä. 

Itse kun menin tankkaamaan ensimmäisen kerran niin tietenkin tottakai
laitoin aivan väärää bensaa meidän autoon...
Kun 98 piti laittaa niin iskin sinne sitten 10l 95...
Isi vähän suuttui mutta ei autossa ollu muuta vikaa kuin että se vähän hyppi
ja nytkyi oudosti... 

[Oikku67]

Noniin, nyt te pidätte mua ihan surkeena... [/color]

Kukaan EI pidä sinua surkeana.. (http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/hugsm38x18.gif)

Kun 98 piti laittaa niin iskin sinne sitten 10l 95...
Isi vähän suuttui mutta ei autossa ollu muuta vikaa kuin että se vähän hyppi
ja nytkyi oudosti... 

..no, se oli sitä kengurubensaa..  
Minä vanhus tarkistan n. 1000 kertaa mistä pistoolista tankkaan, kun pelkään laittavani
tankin täyteen dieseliä.. :

Mutta suurempi huoleni on pelkoni lapsen kuolemasta tai vakavasta onnettomuudesta..
Itseni puolesta en juuri ole pelännyt, mennyt vaan tukkaputkella.. mutta kaikki muuttui
kun poju syntyi. Ahdistaa oma pelkääminen ja järki sanoo, että ei kannata etukäteen pelätä..
siinähän menettää elämänilon... MUTTA KUN..

Lapsuudesta on jäänyt pelko pirusta sängyn päässä..
Heräsin joskus alle kouluikäisenä keskellä yötä ja sarvipää
punaisine kledjuineen oli kutittamassa minua jalkapojasta ja nauroi pas**ista naurua..
Siis jalat pitää olla peiton alla yöllä ja
kun esim. elokuvassa tulee jännät paikat, niin jalkapohjat painan tiiviisti maahan/ sohvaan tms.
(http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/nonok15x18.gif).. ei voi ymmärtää..  (http://www.absent.nu/mb/images/smilies/em_bag.gif)

[Sister of Night]

Hei ihanaa, että täällä jaetaan samoja "tyhmiä" pelkoja. Mulla oli myös pienempänä sama juttu kun Maijulla, että en uskaltanut istua jalat roikkuen sängyltä, kosa pelkäsin jonkun tarttuvan niihin. Tällä hetkellä mulla on parvi, ja nykyäänkin välillä kun kipuan sinne, tulee sellainen inha olo, että hitsi jos joku jää roikkumaan mun jalkaan kiinni. Yöks

Sitten on myös noi peilit. Pelkään, että siellä näkyy jonkun muun naama. Varsinkin kotona vanhempien luona, vanhan huoneeni oven vieressä on iso peili, ja muistan kuinka minua aina inhotti mennä sen ohi huoneeseen, jos valot oli jo sammutettu.

Tunnistan itsestäni myös samoja juttuja kun Valonkantaja kuvaili, että ekaa kertaa tankkaaminen jännitti kauheesti, ja sitten just noiden eri teknisten laitteiden kanssa pelaaminen. En minäkään niistä paljoa perusta. esim uudessa työpaikassa kun piti opetella eri nippelit ja nappelit hälyttimien pois päältä laittamiseen, ettei ne automaattisesti soita vartijoille ja hälytä niitä paikalle..niin olin kyllä ihan paineessa että mikä nappi se nyt oli minkäkin jälkeen kun piti painaa.    Nuo nyt ei ehkä ole sinällään pelkoja, mutta inhottavaa kuiteskin..

Sitten on tietty nuo mistä olen täällä aikaisemminkin jaapattanut, eli ahtaan paikan kammo (hissit..pelkkä ajatuskin puistattaa) ja ampiaiset (kadotkoon minun puolestani planeetalta koko laji).

[VE!]

Valonkantaja, samassa jamassa ollaan... 

Minusta on kans aivan kauheaa tehdä uusia juttuja tai mennä paikkoihin, joissa en tiedä miten käyttäytyä. Ite olen aina jotenkin ajatellut tämän johtuvan perfektionismistani, tai sitten siitä, että vanhemmat tekivät vähän liian helposti pelottavat asiat minun puolestani.

Autolla ajaminen hirvittää, mulla on kortti jo pitkään, mutta olen ajanut tuskin lainkaan (vaikka itseasiassa olin alunperin vallan hyvä kuski). Nyt on pakko aloittaa kun tullaan Suomeen, kauhistuttaa jo valmiiksi.

Samoin minua pelottaa soittaa ihmisille, jopa tuntemilleni ihmisille!

Ehkä älyttömin pelkoni on kuitenkin se, että kun kävelen sillan yli, pelkään että heitän lompakkoni veteen! Oikeastaan mulla ei kestä olla sillalla kävellessä mitään kädessä, muuten pelottaa että se lentää jorpakkoon ...

[Astrobug]

Hah, onpas sulla hassu pelko tuo tavaran viskaaminen.

[VE!]

Hah, onpas sulla hassu pelko tuo tavaran viskaaminen.

 

Eikö o! Sen oikein tuntee käsissä, että miltä se heittäminen tuntuisi...
Onneksi sitä ei tosin koskaan ole tapahtunut oikeasti 

[*Alkmene*]

Ehkä älyttömin pelkoni on kuitenkin se, että kun kävelen sillan yli, pelkään että heitän lompakkoni veteen! Oikeastaan mulla ei kestä olla sillalla kävellessä mitään kädessä, muuten pelottaa että se lentää jorpakkoon ...

Muistuttaa vähän korkeanpaikankammoani.. 
Nimittäin jos olen jossain korkealla, (paitsi täysin maasta irti ja ilmassa) minulle tulee vahva tunne, että minun on hypättävä alas... 
Oli se sitten joku silta, torni, vuorenseinämän pudotus, parveke, ...

Ehkä tuo sinun on hiukan 'turvallisempi' pelko 

[Dinah]

Ehkä älyttömin pelkoni on kuitenkin se, että kun kävelen sillan yli, pelkään että heitän lompakkoni veteen! Oikeastaan mulla ei kestä olla sillalla kävellessä mitään kädessä, muuten pelottaa että se lentää jorpakkoon ...

Muistuttaa vähän korkeanpaikankammoani.. 
Nimittäin jos olen jossain korkealla, (paitsi täysin maasta irti ja ilmassa) minulle tulee vahva tunne, että minun on hypättävä alas... 
Oli se sitten joku silta, torni, vuorenseinämän pudotus, parveke, ...


Ehkä tuo sinun on hiukan 'turvallisempi' pelko 

Tutulta kuulostaa nämäkin... Minä taas pelkään pudottavani avaimet sellaiseen viemärirenkaaseen, jonka viereen usein pysäköin kauppaan mennessä. Ja muuallakin. Siis houkutus on niin suuri että... 

Ja lenkillä pimeässä. Olen useita vuosia kuvitellut että joku tulee mun takana ja katkaisee kaulan niin että pääni lentää pöpelikköön. Päätön ratsumies ehkä...     

[VE!]

Ja lenkillä pimeässä. Olen useita vuosia kuvitellut että joku tulee mun takana ja katkaisee kaulan niin että pääni lentää pöpelikköön. Päätön ratsumies ehkä...     

(Oli muuten aivan loistoleffa, tykkään Burtonin jutuista muutenkin, niissä kun on hieno taianomainen tunnelma)

Mulle tuli tuo hyppäämisen pelko kans sen jälkeen kun joskus kymmenen vuotta sitten hyppäsin benji-hypyn. Siitä lähtien on aina tuntunut siltä että pitää hypätä, olin sitten jollain parvekkeella, maailmanpyörässä, missä vaan...