Lapsena pelkäsin, tai oikeastaan tunsin hirmuista ahdistusta katsoessani aurinkoon.
Toinen lapsuuden pelkoni olivat alastomat nuket, enkä kuulemma pitänyt lapsena nukkeleikeistä muutenkaan. Ensimmäisen nukkeni heitin nurkkaan pitkäksi aikaa, ennenkuin otin sen leikkeihini. Liekö liittyy edellisiin elämiin, mutta samainen nukkekammo on yhä.Inhoan
ensiapu kursseja ja vieraillessamme kaukana lapsuuden kodissani nuket lentävät ensimmäisenä kaapin perimmäiseen nurkkaan ennenkuin voin asettua taloksi. Outoa käytöstä kohta 37 v. tyttölapselta
.
Lapsena kaamein pelko kohdistui erilaisten hälytysajoneuvojen ääniin, ne olivat todella ahdistavia.
Aina olen pelännyt ufoja, vaikka olen nähnyt vain ystävällisiä unia niistä.
Paranormaalien ilmiöiden pelko on varmasti ollut kuitenkin ykköspelkoni ja olen kasvanut sen kanssa.
Murrosiässä minulle sattui kummallisia asioita, joista parhaiten on jäänyt mieleeni tupakka askin katoaminen taskustani ollessamme 15 vuotiaina "kartsalla pärtsäämässä". Luulin askin pudonneen, mutta sitä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Myöhemmin illalla kun palasin kotiin, riisuin ulkovaatteet, morjestin vanhemmat, avasin oman huoneen oven: Kadonnut tupakka aski lojui keskellä huoneen lattiaa!!!
Arvatkaa kuka sai hepulin !?!, hyvä että uskalsin huoneeseen sen jälkeen mennä. En kyllä vieläkään tajua miten aski sinne lattialle joutui.
Enkelit ovat minulle rakkaita, mutta en oman mielenterveyteni vuoksi kyllä haluaisi kohdata niistä yhtään. Otan mielelläni opastusta vastaan unissa, mutta en usko että pystyisin käsittelemään henkiolentojen ilmestymistä valveilla ollessani.
Että sellaisia pelkoja tällä MC & DC kauriilla, ASC & IC ravulla ja se kuuhan oli siellä skorpionissa.