seuraava »

[*Alkmene*]

Tänään kun tapasin erään ihmisen, joka oli sellainen lempeän oloinen, rauhallinen ja seesteisyyttä säteilevä ja jäin miettimään, että jotenkin tunsin itseni sellaiseksi kovin jyrkäksi ja kovaksi ihmiseksi, vaikka nyt häneen 'verraten'.
Aloin miettiä kaikkia muitakin elämäni asioita. Sitäkin, miten kuitenkin olen aika paljon 'suuntautunut' kaikkeen 'pehmeään ja lempeään'. Koen jopa olevani melkoisen suvaitsevainen ja armollinenkin ihminen,
Mutta jotain kumalisen kovaa ja jyrkkää minussa tuntuu olevan....

Erittäin vaikeaa pukea sanoiksi.
Koen ehkä ristiriitaa siinä, että arvoni ovat tietyllä tapaa 'pehmeät', mutta en ole sellainen hiljaishempeäääninen, rauhallinen ja tasainen...
 

Mitähän tämä nyt on... *ääripäiden ihminen*
(aika tyhmä juttu)

[Myria]

Hei hoplaa täällä toinen samanmoinen

Räiskähtelee ja tärskähtelee, tasaisuus on kaukana. Äänikään ei ole hempeälempeä, eikä puhetyyli. Kirotakin saatan, jos tilanne niin vaatii.

Olen hyväksynyt tempperamenttini, tulisuuteni ja sitten toisaalta pehmeyteni, herkkyyteni. Minä nyt vaan olen tällainen yhdistelmä, enkä sitten yritäkään olla muuta

[valonkantaja]

Töissä olen lempeä. Siihen se sitten jääkin.

Oon aika sellanen kivikasvo, asiallinen. Mitä nyt joskus riehaannun, mutta lempeä ja ystävällinen en ole. En halua tunkea kenenkään alueelle, olla liian lässy. Siltikin tuntuu että ryhmän hiljasimmat/alakynnessä olevat hakevat minusta tukea ja turvaa, niin ei kai mun olemus mitenkään kylmäkään sitten voi olla.

[taiska]

Pysykää vain omana itsenänne  , siinähän se tämä elämän rikkaus on kun kaikki eivät ole samanlaisia  !

[*Alkmene*]

Töissä olen lempeä. Siihen se sitten jääkin.

Oon aika sellanen kivikasvo, asiallinen. Mitä nyt joskus riehaannun, mutta lempeä ja ystävällinen en ole. En halua tunkea kenenkään alueelle, olla liian lässy. Siltikin tuntuu että ryhmän hiljasimmat/alakynnessä olevat hakevat minusta tukea ja turvaa, niin ei kai mun olemus mitenkään kylmäkään sitten voi olla.

Onhan se muuten minullakin niin, että aina jossain ryhmissä, kursseilla yms. sellaiset jotka jollain lailla ehkä kokevat olevansa ryhmän ulkopuolisia, hakeutuvat minun seuraani.
No kyllä muutkin.

Joskus vain äityy miettimään, että olisiko itsellä jotenkin 'kasvun paikka', vaikka toisaalta, juurihan se on rikaus, että meitä on 'moneen makuun'. 

[kooky]

Tunnen usein myös että mussa on liikaa sellaista kovaa energiaa...ja että minulta tullaan hakemaan pehmeyttä ja "hoivaa", ja oikeastaan en haluaisi hoivata ketään : siis sillä tavoin kun sillä tarkoitetaan perinteisessä mielessä. Ehkä oma tyylini hoivata olisi kannustaa ihmisiä itsenäisyyteen. Jos joudun olemaan liian hellä ja hempeä, tulen vihaiseksi ::)Monesti myös tuntuu että olen verrattuna toisiin asenteellisempi ja luukalloisempi.Tuntuu myös että mulla on liikaa virtaa (ja silloin kun ei ole niin sitä ei todellakaan ole)Jostain syystä musta on kasvanut enemmän "kovis" vaikka joskus nuorempana tunsin itseni hyvin pehmeäksi ja ujoksi, herkäksi.

mut sitten taas jossain tilanteissa saatan tuntea itseni älyttömän herkäksi ja haavoittuvaksi ikäänkuin olisin tosi pehmeä...riippuu kovin kenen seurassa olen. jos esim istun yksin baarissa...saatan tuntea itseni tosi pehmeäksi ja mun pitää skarpata kuoren ylläpitämisen kanssa.

Jep...joukko päihtyneitä saa mut tuntemaan itseni pehmeäksi sekä mölisevät kontrolloimattomasti liikkuvat joukot, jotka öykkäröivät...sellainen "aivoton" käyttäytyminen tekee aseettomaksi.jos olen siis itse yksin tai pienilukuisessa seurassa.

no joskus se itsensä kiivaaksi ja kovaksi tunteminen tuottaa ongelmia sen kanssa, että on jotenkin vaikeampi tuntea itsensä naiseksi

mut joo, en nykyisellään säteile seesteisyyttä ja rauhaa...ja sellaiset ihmiset ovat mielestäni kerrassaan ihania jotka niin tekevät. joskus tulee olo että täytyy pitää itseään silmällä ettei tietämättään ole liian hyökkäävä, suorasukainen tai ajattelematon, sillä sisällä on kuitenkin halu olla hyvä ja ettei loukkaisi kenenkään rajoja.

mutta huomaan kyllä että jos sntaisin itseni mennä olisin ehkä liian äänekäs, suora ja minut voitaisiin kokea tunkeilevaksi aj uhkaavaksi...ja en siis missään nimessä halua tuottaa ihmisille epämiellyttäviä viboja. Joten yritän tarkkailla itseäni, koska mulle on kuitenkin tärkeää se ettei minua koettaisi ahdistavaksi ja pelottvaksi ihmiseksi, vaikka ehkä näin saattaa tapahtua silloin tällöin.

en kuitenkaan tiedä, sillä en pääse toisetn pään sisälle, mutta kuitenkin pystyn joskus aistimaan epämääräisen fiiliksen, ihankuin jollain oudolla tavalla herättäisin pelkoa. ei sellaista että olisin fyysisesti vaarallinen, vaan ehkä jotenkin onnistun "säikyttämään" ja ´"ravistamaan" vaikken pyri siihen tietoisesti enkä no ainakaan tietoisesti halua provosoida (voi sitten olla että alitajuisesti :)

mut nyut mun pitää rajoittaa taas tältä päivältä, ja lisäksi tunnen oloni vaivautuneeksi tuntuu että hiihdän Alkmenen perässä näissä viestiketjuissa vastaten aina seuraavaksi sinne minne olet kirjoittanut stalkkeri  

[*Alkmene*]

Itseasiassa tuli tuosta vielä mieleeni, että olen aina kaivannut sellaista 'maailmaa' jossa ei ole mitään ulkoisia sääntöjä, ja että ihmiset kestää kaikkia tunteita.... ääh...
Monasti on tilanteita kun joutuu 'himmailemaan', ettei joku loukkaannu yms.
En kuitenkaan tarkoita mitään karkeuksia ja loukkauksia, vaan puhtaita 'totuuksia'...

Näen oikein sieluni silmin, miten rytinällä tietyt rakenteet romahtaisi ihmisten väliltä pois ja miten 'raikasta' olisi sen jälkeen...

Ehkä minun pitäisi itse tehdä niin...
Mahtaisinko olla kovin yksinäinen sen jälkeen, vai muuttuisko todella 'maailma' ympäriltäni...
Ehkä sellaiset ihmiset on täällä kokoajan, mutta en näe niitä, koska en itse ole sitä... ?? Ehkä on nenäni edessä kokoajan, mutta en kohtaa heitä, koska näen heidät nyt niin 'väärin'.... 
 

[*Alkmene*]

mutta huomaan kyllä että jos antaisin itseni mennä olisin ehkä liian äänekäs, suora ja minut voitaisiin kokea tunkeilevaksi ja uhkaavaksi...ja en siis missään nimessä halua tuottaa ihmisille epämiellyttäviä viboja. Joten yritän tarkkailla itseäni, koska mulle on kuitenkin tärkeää se ettei minua koettaisi ahdistavaksi ja pelottvaksi ihmiseksi, vaikka ehkä näin saattaa tapahtua silloin tällöin.

en kuitenkaan tiedä, sillä en pääse toisten pään sisälle, mutta kuitenkin pystyn joskus aistimaan epämääräisen fiiliksen, ihankuin jollain oudolla tavalla herättäisin pelkoa. ei sellaista että olisin fyysisesti vaarallinen, vaan ehkä jotenkin onnistun "säikyttämään" ja ´"ravistamaan" vaikken pyri siihen tietoisesti enkä no ainakaan tietoisesti halua provosoida (voi sitten olla että alitajuisesti :)

mut nyut mun pitää rajoittaa taas tältä päivältä, ja lisäksi tunnen oloni vaivautuneeksi tuntuu että hiihdän Alkmenen perässä näissä viestiketjuissa vastaten aina seuraavaksi sinne minne olet kirjoittanut stalkkeri 

Justiinsa noita itekin tästä kaivelin, vaanen löytänyt sanoja...
  Ajatustenlukijakin vielä... ajattelin juuri hetki sitten kun johonkn ketjuun vastasin, että voi jee... taas tuossa on Sign? viesti johon vastaan... *stalkkeri*   

[kooky]

Joo se ois varmaan raikasta nimenomaan...mutta olo tulee surulliseksi kun huomaa että joku ahdistuu siitä, miten käyttäytyisin luonnontilassa. Mutta ehkä se on kulttuurikysymyskin...siis jos myytti huutavista, itkevistä ja nauravista italialaisista pitää paikkansa...myös afrikkalaisnaisten esim huomaan kailottavan suureen ääneen toisilleen ja lapsilleen, enkä silti näe, vaikken kieltä ymmärräkkään, että he olisivat edes "vihaisia". Myös heidä fyysinen läsnäolonsa saattaa olla erilailla energistä ja tilaa ottavaa.Mut ainakun aggressiivinen riehuminen tai tunkeilu tulee kuvaan niin se kyllä tuntuu väärältä, mutta se onkin eriasia kuin temperamenttisuus ja äänekkyys.

[kooky]

 

taas tuossa on Sign? viesti johon vastaan... *stalkkeri*

Kjääh....alan vainota sinua...*paholaismaista naurua*  (höh...täällä ei ole sellaista evil-hymiötä )

[valonkantaja]

Jep jep. Juuri sitä, että mieluummin sit pitää turpansa kiinni, kun sanoo jotain mikä vois loukata. Mulla on sen verran kieroutunut huumorintaju ja olen suht hyvä nauramaan itselleni räkäsesti päin naamaa, etten aina tajua, miten herkkiä toiset ovat ja miten helppoa on kääntää hyvällä sanottu asia ilkeäksi.

Alkmenen viileys, veskaria... Minä kaksonen, järkeilevä. Meillä kummallakin ASC jouskarissa, sehän tekee sen että haluaa sanoo totuuden ääneen oli se sit miellyttävä tai ei.

Inhoan yli kaiken sellasta maireutta. Tai että joku random puolituttu tulee "moi! TOSI IHANA nähä sua pitkästä aikaa!" kun tietää, ettei tyyppi oikeesti ole kiinnostunut minusta tai minun asioista. Miksi pitää esittää? Olen ystävällinen ja tuttavallinen ystävilleni ja niille ihmisille, kenestä toivon ystävää. En ole tarvetta nuoleskella muiden ..rseitä. Huh. Tulipa purettua...

[Artemis]

Hei hoplaa täällä toinen samanmoinen

Räiskähtelee ja tärskähtelee, tasaisuus on kaukana. Äänikään ei ole hempeälempeä, eikä puhetyyli. Kirotakin saatan, jos tilanne niin vaatii.

Olen hyväksynyt tempperamenttini, tulisuuteni ja sitten toisaalta pehmeyteni, herkkyyteni. Minä nyt vaan olen tällainen yhdistelmä, enkä sitten yritäkään olla muuta

Minä myös, räiskähtelevä tempperamentti mutta en kovaksi itseäni sanoisi 
Kaiken räiskähtelyn ja murahtelun takana on herkkis 

[*Alkmene*]

Minä myös, räiskähtelevä tempperamentti mutta en kovaksi itseäni sanoisi 
Kaiken räiskähtelyn ja murahtelun takana on herkkis 

En minäkään varsinaisesti itseäni kovana pidä, enkä olekkaan, erittäin haavoittuva olen, mutta jotenkin vain olen kokenut, että saan sellaisia 'heijasteita', että jotkut pitäisi minua sellaisena....Ehkä ihan oman 'pään'juttuja vain...  :

[kooky]

etten aina tajua, miten herkkiä toiset ovat ja miten helppoa on kääntää hyvällä sanottu asia ilkeäksi.

nimenomaan tuo, että ei tajua, eikä missään nimessä tarkoita pahaa...ja sitten jälkeenpäin tajuaa että on voinut loukata...kun ei ole minkäänlaista käsitystä siitä moninaisuudesta, millaiset erilaiset asiat voivat loukata, jos toisesta ei näy päällepäin mitään. Joitakin ihmisiä on todella vaikea tulkita, koska he eivät auta sitä prosessia yhtään, antamalla vinkkiä mitä haluavat toisilta ihmisiltä, ja sitten loukkaantuvat patoavat sen sisälle...ja itse ei edelleenkään edes tiedä mitä teki väärin. se on itselle pelottavaa ja tulee vainoharhainen olo. :

olisi ihanaa, jos ihmiset ilmaisisivat toiveensa suoraan, niin voisi ottaa heidät paremmin huomioon.

[*Alkmene*]

Alkmenen viileys, veskaria... Minä kaksonen, järkeilevä. Meillä kummallakin ASC jouskarissa, sehän tekee sen että haluaa sanoo totuuden ääneen oli se sit miellyttävä tai ei.

Inhoan yli kaiken sellasta maireutta. Tai että joku random puolituttu tulee "moi! TOSI IHANA nähä sua pitkästä aikaa!" kun tietää, ettei tyyppi oikeesti ole kiinnostunut minusta tai minun asioista. Miksi pitää esittää? Olen ystävällinen ja tuttavallinen ystävilleni ja niille ihmisille, kenestä toivon ystävää. En ole tarvetta nuoleskella muiden ..rseitä. Huh. Tulipa purettua...

Kuulostaa tutulle.
Olenko muuten käsittänyt oikein, että  merkki ikäänkuin nousee enemmän tietyssä iässä pinnalle persoonaan? Siis aikuisiällä... tai jossain vaiheessa... ?