seuraava »

[Myria]

Artemis: juu, enhän miekään mikään kova tunne olevani kuiteskaan

Mutta helpostihan sitä ns."henkiset" ihmiset muotitetaan hiljaisesti hymyileviksi ja alati lempeällä äänellä harkiten puhuviksi, eikoskaan tulistuviksi tyyneyden lähteiksi :

Ja samaa mieltä valonkantajan kanssa, maireus saa niskakarvat pystyyn

[Artemis]

Niin, totta.
Työpaikalla jos joku ei tohdi sanoa ilmeistä asiaa ääneen niin minä olen se joka sen tuo esiin, tuntuu välillä että pitäisi jättää sanomatta. Itsekin tunnen ajoittain itseni törpöksi kun mielipidettäni kysyttäessä sanon myös sen sitten ja jos vastaus ei olekkaan se mitä odotetaan..

[Vajra]

Olen kova...

Yleensä iltaisin...

Sen voi ehkä tuntea 

[*Alkmene*]

 

[kosmos]

Jokainen varmaan jossain vaiheessa vertailee itseään muihin.
Olen joskus toivonut olevani sellainen supersuosittu henkilö, oikea ilopilleri, jolla on paljon tuttuja ja ystäviä ja jonka on helppo ylläpitää keskustelua jostakin täysin mitättömästä asiasta. Olisi myös hienoa, jos niin tutut kuin tuntemattomatkin kokisiavat läsnäoloni rauhoittavana tuulahduksena maailman myllerryksessä.
 
Todellisuudessa ihmiset kuulemma pelkäävät minua. En kyllä itse ymmärrä miksi, mutta olen usein huomannut, että monet ovat helpottuneita kun katoan näkyvistä. Ja kuitenkin olen melko rauhallinen luonteeltani. Mutta ehkä se onkin siinä, että minulta puuttuu tietynlainen lempeys. En kuitenkaan halua ryhtyä esittämään muuta kuin olen, sillä mun mielestä tärkeintä on olla oma itsensä, vaikka sen takia saakin usein kärsiä.

Olen myös saanut kokea senkin, miten lempeänä ihmisten ja maailman ystävänä esiintyvä henkilö onkin todellisuudessa juonitteleva ja kateellinen. Ja usein tämä tyyppi on se supersosiaalinen, koulussa opettajien ja työpaikoilla johtajien suosikki, joka supersosiaalisuudellaan jyrää muut alleen ja päättää muiden paikan sosiaalisessa verkostossa.     

[kooky]

Olen myös saanut kokea senkin, miten lempeänä ihmisten ja maailman ystävänä esiintyvä henkilö onkin todellisuudessa juonitteleva ja kateellinen.

jep jep...ei tietenkään kaikki lempeät, mutta tuollainen yhdistelmä on olemassa, vaikka sitä ei aluksi välttämättä tajua.

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen ehdottomasti Kova ja Tunteeton

Rakastava ja Valloittava ja Viisas

Vihainen ja Iloinen ja Onnellinen ja Surullinen

eikö meidän pitänyt kokea kaikki roolit? 

[*Alkmene*]

Kosmos;

Ihan tutun kuuloista tuo mitä kirjoitit.
Olen itse vain nykyään lähtenyt 'tsiikailemaan' tuotakin juttua, että onko se pelko, jota muissa näen, heijastuma pelosta, jota itse tunnen itseäni kohtaan...?? (mikä ei poista sitä tosiasiaa, että nämä ihmiset ei oikeasti 'pelkäisi' tms)
Oma'voima', on muuten melkoisen suuri, siis sen kohtaaminen, taitaakin olla isompi juttu... Toisaalta lopun viimeksi ei ole omasta pelosta kyse, vaan siitä, että jatkaa sitä 'mihin vanhemmat jäi' (tai koko lapsuusympäristö perimineen)
Jatkaa siihen omaan voimaan 'tutustumista'... peritty käytös kupla vanhemmilta...
Miettikääpä miten moni aikuinen, ei pelkästään lasten omat vanhemmat, vaan laajemminkin, ovat kykenemättömiä lapsen 'voiman' edessä...  :
Miksi lapsi 'kiukuttelee'? Miksi on levoton?  yms

Kun toisaalta koen niin, että niin kauan kuin tätä 'valheellista näytelmää' tässä pinnalla on ihmisten välillä, niin kauan sitä 'täyttää aina sen tilan', mikä 'näkymättömällä tasolla' jää itselle jossain tilassa... kun joku toinen, on ottanut sen 'toisen' tilan...  Niinkauan kunnes jokainen on ne laittanut 'ruotuun itsessään' tasapainoon... sisältäohjautuviksi...  :
Ei tähän taida ihan olla sanoja... 


CS;
Roolit?
En usko, että se mitä inhimillisyys on kokonaisuudessaan, olisi mikään rooli!
Tietty siltä kantilta, kun se perustuu 'valheelliseen'minään, eli ulkoatulleen palautteen kautta muodostuneeseen minään. Silloinhan se on rooli, jotain mitä ei ole nyt tässä näin.
Kun se perustuu ihan mihin vaan uskomukseen, pyrkimykseen, traumaan, yms silloin se on rooli.
Ja kuitenkin sitä on loppupeleissä itse vastuussa siitä 'roolistaan', 'rooleja' ei ole pakko vetää...
Ei elämä mikään koulu kait ole.. 
Tuntuisi jotenkin kovin 'irralliselta', elää eläämnsä läpi ikäänkuin se olisi jokin 'testi tai koulu'. Tietysti niillä uskomuksilla saa etäisyyttä omaan tuskaansa, ei muuta.
Ei ihmisen todelliset tunteet/kokemukset, mitä hän tässä ja nyt kokee, eivät ole missään tapauksessa rooli.
Eikä tunteita koeta vain kerran, ja sitten on läpäisty jokin testi...
Siis tämä oli minun näkemykseni,. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ihmisillä näkyy nousevan karvat pystyyn tota rooli-sanaa kohtaan, joka maistuu minun suussani parhaimmalle. Myöskin näyttelijät ymmärtävät asian syvällisyyden.

Perusteoreema henkisyydessä on tämä koulu, koulutus..

[*Alkmene*]

Ihmisillä näkyy nousevan karvat pystyyn tota rooli-sanaa kohtaan, joka maistuu minun suussani parhaimmalle. Myöskin näyttelijät ymmärtävät asian syvällisyyden.
Perusteoreema henkisyydessä on tämä koulu, koulutus..

Niinno... ehkä jollain nousee..  Jokainen luo sanoille oman merkityksen/sisällön.. ja sitten on olemassa perusmerkitys.
Olen kyllä täysin erimieltä siitä, että henkisyydellä olisi mitään tekemistä 'koulun' tai 'koulutuksen' kanssa.... melkeinpä päinvastoin... siis että tämä olisi 'henkinen'koulu, tämä elämämme !   

Mutta eipä se nyt liittyne edes aiheeseen...  :

[^^Queen Nefertiti^^]

Yllättävää. Minusta se tulee henkisissä keskusteluissa viisailta kuin tykin suusta, että opit siitä tai tästä jotain, olemme oppimassa, kaikki on koulua jne. 

[*Alkmene*]

Yllättävää. Minusta se tulee henkisissä keskusteluissa viisailta kuin tykin suusta, että opit siitä tai tästä jotain, olemme oppimassa, kaikki on koulua jne. 

Niin, ehken minä ole viisas, enkä käy 'henkistä'keskustelua... 
Mikä on kyllä totta. 

[*Alkmene*]

Jatkan tähän itse aloittamaani ketjuun, kun en näin 'turhanpäiväiseen' aiheeseen viitsi uuttakaan aloittaa.

Onko teillä koskaan aikoja tai hetkiä elämässänne, että tunnette itsenne jotenkin niin hmmm... ihmiseksi, joka levittää vain mielipahaa ja surkeutta toisille ja ympärilleen pelkällä olemassaolollaan....?
Oloa, että ei kuulu minnekkään... eikä missään tarvita ?
Oloa, että toiset vieroksuu?

Jostain syystä olen itselleni tällaista oloa tässä aikaan saanut ja kokoajan tapahtuu kaikkea lisää, joka lisää tätä oloani...(kas, kummaa)

 

[Kaarina Niro]

Sanoisinkohan sen sitenkin, mitenkä sen kyllä jo kerroitikin, ettemme edes voisi erottautua kollektiivisesta mielemme luomasta egosta, ellei se tapahdu konkretiallekin tehtynä tekona, koska siten se tulee aidosti teoiksi! 

Se tarkoittaa siis sitä, että olet nyt iäksi mielestäsi eli siitä kollektiomme osasta, jota egoksemme sanotaan, irti ja siten se tuntuu hetken verran siltä kuin kokisit olevasi muusta maailmastakin vieroitettuna. Muttei se ole kuin harhallemme kuuluva tapamme sekoitella niitä fiktioita ja faktoja siksi ajaksi, kun tuodaan mielelle uuttakin tapaa ohjailla tulevaisuutta kuin sitä vanhaa ja samaa ohjaava.

Hauskoja tapoja on tunnetasoilla koettu itsekin silloin, kun tein tuon saman! 

[*Alkmene*]

Hauskoja tapoja on tunnetasoilla koettu itsekin silloin, kun tein tuon saman! 

"hauskoja ja hauskoja" tapoja...  
Jotenkin on nyt 'aivotkin' niin solmussa, etten ymmärrä ja jaksa nähdä taas tässäkään sitä 'kokonaisuutta', kun on niin kohdillaan...
Mutta kiitos kuitenkin vastauksesta...