seuraava »

[Intimaria]

Muistatteko satuja? Mikä oli lempisatusi, johon eläydyit kerta kerran jälkeen ja elit siinä mukana?

Satuja voidaan tarkastella psykologisesti ja niissä on elementtejä myyteistä.

Yöllä ennen nukahtamista mietin tätä aihetta ja halusin laittaa sen teille tänne.

Olkaa hyvät - areena on teidän!!

Ja toiset saa tehdä analyysia! 

[Oikku67]

Peter Pan (http://stupidguesttricks.com/vb3/images/smilies/peterpan.gif) ehdottomasti oli minun suosikkini..
Sitä olen usein miettinyt, että siitäkö juontaa elämäni ajan päässäni ollut ajatus;
"En tahdo kasvaa Aikuiseksi.."?
Minulla on Peter Pan pahvikantisena todella vanhana versiona,
sitä mummi ja ukki luki minulle lapsena ja olen vaalinut kirjaa kuin kulta-aarretta.

Minä nimenomaan samaistuin Peteriin, leikin maalla ollessani lentäväni,
Helinä-keiju (http://stupidguesttricks.com/vb3/images/smilies/tinkerbell.gif) oli paras ystäväni jne.
Usein mietin millaista olisi jos joutuisin hukkaan äidistä ja isästä..
kehittelin mitä mielenkiintoisempia ratkaisuja ja toimintatapoja "vapaudelleni"..
Muistan, että taustalla kaihersi ajatus "mitä jos minua ei etsittäisikään,
jos ne olisivatkin iloisia päästessään minusta.." 
Lähdempä lentelemään kauppaan..

[Intimaria]

Itsekin olen miettinyt Peter Pan -ihmistyyppejä ja tunnistin itseni. Sitten tapahtui jotain (täytin kait 30) ja päätin että alan ottaa vastuuta... 

MUTTA VOIVATKO NUO HAHMOT KOSKAAN KADOTA, JOS NE OVAT ARKKITYYPPEJÄ MEISSÄ??

Tämän topicin laitoin varmaan siitä syystä, etten itse osaa vastata enää tuohon kysymykseen. 

Lueskelen siis teidän juttujanne. 

[Sister of Night]

Minun suosikki oli ehdottomasti Liisa Ihmemaassa. Sitä mulle piti lukea kerta toisensa jälkeen, ja siitä tuli silloin tv:stä myös piirrossarja. En tiedä enkä osaa sitä sen kummemmin analysoida. Kai siinä kiehtoi kaikki omituiset ja hassunhauskat hahmot ja jutut..ja se, että kaikki oli mahdollista. Heh, kyllä nykypäivänäkin kaikki päättömät ja omituiset tempaukset kuuluu kokemuspiiriini.

Toinen satu, johon ihastuin vähän vanhempana, oli Veljeni Leijonamieli. Sitä kirjaa tosin luen vieläkin säännöllisin väliajoin. Vaikka se onkin ns. seikkailutarina, jossa ehkä ripaus fantasiaa, niin kyllä siinä on myös elämänviisautta ihan jokaiselle. Pikku Prinssistä nyt puhumattakaan..

Yleensäkin tykkään lukea satuja aina silloin tällöin. Niiden maailman on jotenkin helppoa ja helpottavaa sukeltaa.

[Oikku67]

Sitten tapahtui jotain (täytin kait 30) ja päätin että alan ottaa vastuuta... 

Minulle sanoi viisas täti (ihana ent. psykologini) ISOILLA KIRJAIMILLA,
että "nyt sinun **** on alettava kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu teoistasi!"
(olin tuolloin 34v.)

[*Alkmene*]

En äänestänyt mitään noista satu-vaihtoehdoista, eli jokin muu.

Lapsena pidin kovasti Ruma ankanpoika -sadusta ja samaistuin tähän ankanpoikaan(joka todellisuudessa oli joutsen)  rooliin.

Kaksi muuta satua, joita luin yhä uudelleen ja uudelleen, oli Tulukset ja Pieni Merenneito.
Tuluksissa 'olin' tämä 'päähenkilö' ja merenneidossa tietysti merenneito.
Mitä sitten lieneekään symboloivan?! Tuo ruma-ankanpoikanen, nyt on aika selkeä symboliikaltaan, mutta nuo kaksi muuta ei ehkä niinkään..?

[enska]

Alkmenen kanssa samoilla linjoilla, H.C Andersenin sadut ovat todella hyviä. Muistan että itkin pienenä vuolaasti Merenneidon kohtaloa, toisaalta tuntui jotenkin kiehtovan erilaiselta kuulla/lukea satua jossa oli onneton loppu..
Samaistumista vaikea ajatella, mutta ehkäpä juuri Ruma Ankanpoikanen ja Pieni Merenneito tuntuvat läheisimmiltä kärsimys-teemoineen..


Klassikoista menivät myös Topeliuksen sadut es. Adalmiinan helmi, kuvitetut Beskowit, Lindgrenin Pitkätossut sekä Narnia-sarja.

Minulla oli sellainen Aarteiden Kirja-sarja, jossa oli sekä tunnettuja että tuntemattomampia kirjailijoita, satujen lisäksi runoja ja kansantarinoita. Muistaakseni myös pätkiä eepoksista esim. Herakleen urotyöt, Odysseus ja Kirke jne. Osa tarinoista oli hyvin haikeita, osa pelottavia ja outojakin.

[Ippuska]

Aladin ja Sinbad Merenkävijä olivat lapsena suosikkeja - itämaista mystiikkaa (muistoja  ) - seikkailua, hyvän ja pahan kamppailua ...

Tuhkimo sykähdyttää vieläkin 

[helen]

Muumi mamma ilmoittautuu

[Artemis]

Olisi kivaa olla Peppi 

[Jinx]

Muumeissa olisin ehdottomasti...
Tiuhti ja Viuhti ,mutta yhdessä ruumiissa 
Taikka kamalan ihanan ilkeä Haisuli 

Tykkäsin pienenä todella paljon Pupesta ja Pupu tupunasta...

Sitten kävin aina itkemään kun Puputupunan häntä jäi kiini aitaan ja siitä irtosi karvoja   
Toinen mikä sai miut itkemää oli kun miun äiti laulo jotain laulua joka menee jotenki näin:

"Anni tanni talleroinen puna poski pulleroinen
Haki kellarista voita, maitoa ja perunoita.."

Repesin ihan totaallisesti kun se oli kuulemma miusta niin surullinen...

[sawotar]

Barbababassa ehdottomasti  (http://www.cosgan.de/images/midi/konfus/k060.gif)  sais muuttaa muotoaan 

[MetalLady]

No tietty Lumiukko Snowman, se on jääny mun mieleen ikuisiksi ajoiksi, sillä se sävel "Walking in the air" myös on mun lemppari.

Joten en kyllä äänestänytkään.

[metsätonttu]

Rakastan kaikkia satuja, itsekin oikea satutäti, tarinoita on ehtymättömästi.

Mutta kyllä varmaan samaistuisin tuohon vaeltajaan siinä muumeissa, kuka se nyt olikaan, se vihreä hattu päässä. Minä, vanha kulkuri!

Kulkurihan se minun yksi arkkityyppini on, vaikka kummasti nyt olen paikoillani ollut jo kohta 30 vuotta! 

[Jinx]

Rakastan kaikkia satuja, itsekin oikea satutäti, tarinoita on ehtymättömästi.

Mutta kyllä varmaan samaistuisin tuohon vaeltajaan siinä muumeissa, kuka se nyt olikaan, se vihreä hattu päässä. Minä, vanha kulkuri!

Kulkurihan se minun yksi arkkityyppini on, vaikka kummasti nyt olen paikoillani ollut jo kohta 30 vuotta! 

Taidat meinata Nuuskamuikkusta?