Tässäpä äänestä, toivoisin teidän mielipiteitä ja huomiointeja. Ihmettelyä!
Mantrameditaatiohan perustuu kai nimenomaan äänen värähtelylle.
Intialaisen ajattelutavan mukaan puheella on neljä karkeus- tahikka
hienoustasoa, jotka ovat nimeltään karkeimmasta hienoimpaan:
vaikharii (korvin kuultava puhe), madhyamaa ("kallonsisäinen" puhe?)
pashyantii (kirjaimellisesti 'näkevä'[puhe]; onko ehdotuksia käännökseksi?) ja paraa (transsendenttinen "puhe" eli hiljaisuus,
jossa ajatus on "siemenenä"??). Tämän ajattelutavan mukaan äänellä
tai ajattelun värähtelyllä on sitä suurempi poweri, mitä hiljaisemmalla
tasolla se ilmenee. Näinollen ihmisen ajatukset ovat sitä voimakkaampia, mitä hiljaisemmalla tasolla hän tiedostaa ne. Jos
hemmo tiedostaa ajatuksensa hyvin lähellä niiden lähdettä, hän
pystyy käytännössä melkein mihin tahansa. Tuohon perustuvat
ns. siddhit eli "yliluonnolliset" kyvyt, joita esitellään mm.
Yoga-suutran kolmannessa kirjassa.
Että tämmöset pölinät tällä kertaa!