Minä näen asian näin:
Me olemme jokainen luotu olento lähtöisin Jumalasta. Olemme lähtöisin nk. Alkulähteestä, joka eriytti itsestään kipinöitä, jotka jakautuivat maailman kaikkeuteen. Maailman kaikkeus on siis asutettu jumallallisilla kipinöillä, jotka jakautettiin moniin ja taas moniin osiin. Me inkarnoituvat sielut olemme vain hyvin hyvin pieni osa sitä Jumalallisuutta, sillä me kuulumme suurempaan sieluryhmään, joka on täällä ja muualla universumissa keräämässä kokemuksia ja rakentamassa tietä takaisin Alkulähteeseen. Me olemme siis kaikki lähtöisin samasta paikasta ja palaamme sinne takaisin -jokainen omaa tietään ja oman kehityskaarensa mukaisesti.
Samoin kaikki muukin luotu on luotu samasta alkulähteestä: kivet, eläimet, luonto jne. jne.
Samalla tavalla ovat luodut kaikki muutkin henkiolennot mutta heidän tehtävänsä tässä maailmankaikkeudessa on erilainen. Jokaisella enkelillä ja valo-olennolla on oma oppisuunnitelmansa täällä ja samalla tavalla he pyrkivät takaisin kohti Jumaluutta kuin me tänne maaplaneetalle inkarnoituneet. Henkiset mestarit, vaikka kuten Jeesus, Maria, Buddha (Shitharta Gautama) jne. ovat inkarnoituneet tälle planeetalle meidän ihmisten takia mutta tällä hetkellä he työskentelevät henkisinä valon mestareina tuolla toisella puolella auttaen meidän ihmiskuntaamme. Esimerkiksi Jeesus tunnetaan tuolla toisella puolella Sanadana, joka onkin ainut "synnittömästi sikiänyt" Jumalan poika. Äiti Maria taas tunnetaan enkelten Jumalattarena jne.
Minun käsitykseni mukaan enkelit eivät inkarnoidu fyysisiksi olennoiksi. Heidän energiansa on erilaista -samoin heidän oppisuunnitelmansa.
Me ihmisenä eläneet sielut voimme ryhtyä "kuolemamme" jälkeen tänne jääneiden ystävien tai perheenjäsenten henkioppaiksi, jolloin meidän täytyy käydä siihen valmistava koulutus tuolla toisella puolella. Voimme siis ryhtyä henkioppaiksi mutta enkeleitä meistä ei kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä tule.
Kuollut sielu voi myös jäädä tänne maaplaneettamme energioihin kiinni eikä pääse eteenpäin valoon. Näitä kutsutaan yleensä eksyneiksi sieluiksi, koska joko he eivät ymmärrä kuolleensa tai eivät hyväksy kuolemaansa tai jostain muusta syystä ei halua siirtyä eteenpäin. Näistä esimerkkejä on esimerkiksi kummittelu joissain vanhoissa taloissa tai voimakkaasti matalammissa paikoissa, joissa on tapahtunut paljon pahaa esim. keskitysleirit tai sotatantereet tms. Näitä sieluja voi itsekin auttaa siirtymään valoon tai sitten heidän omat enkelinsä yrittävät kutsua ja johdatella heitä kotiin. Toki sielu voi jäädä hetkeksi kuolemansa jälkeen lohduttamaan omaisiaan, jolloin hänen läsnäolonsa onkin voimakasta esim. hautajaisiin saakka. Kuolleet omaiset saattavat myös käydä tervehtimässä meitä tuolta toiselta puolelta esim. unessa tms.
Luonnonhenget, keijut ja yksisarviset jne. ovat hyvin kevyttä energiaa, joten meidän ihmisten on niitä hyvin vaikea nähdä. Voimme niitä kuitenkiin aistia. He ovat täällä pitämässä huolta luonnosta ja eläimistä jne.
Maapallo on vain yksi pieni planeetta koko maailmankaikkeudessa, jolla on elämää. Samankaltaisia paikkoja on useita mutta ne ovat kauempana täältä meidän universumissa. Elämä muilla planeetoilla ei välttämättä vastaa meidän käsitystämme, jokaisella planeetalla ei tarvitse fyysistä kehoa tai kehot voivat olla hyvinkin erilaisia. Elämä ei välttämättä myöskään tarvitse planeettaa vaan elämää on erilaisialla astraalitasoilla antimateriaalissa muodossa.
Toisaalta esim meidän tuntemamme humanoidit vaikka nyt harmaa "sieppaajarotuna" tunnettu on kotoisin Siriukselta mutta esimerkiksi kuussakin on "ihmisenkaltaista" fyysistä elämää.
Ihminen voi myös inkarnoitua muille planeetoille oman sielun suunnitelmansa mukaisesti eikä suinkaan kaikki maapallomme ihmiset ole kotoisin täältä vaan he saattavat olla hyvinkin kaukaisia vieraita.
Ihminen elää oman sielunsa suunnitelman mukaisesti vapautuen karmastaan ja nostaen omaa värähtelyään. Toki tänä päivänä tilanne esim karman suhteen on muuttunut aika paljon mutta ihmisen on mahdollista lopetttaa fyysisyytensä kierre ja valmistua valon mestariksi ja siirtyä sitä kautta muihin tehtäviin tuonne valon maahan. Osa näistä mestareista haluaa silti inkarnoitua vielä tänne johdattamaan muitakin ihmisiä kohti valoa ja nostattamaan ihmiskunnan energioita uusiin ulottuvuuksiin.
Jokainen sielu seuraa omaan suunnitelmaansa ja kehittyy omaan tahtiinsa mutta jokatapauksessa palaa takaisin kotiin, eli Alkulähteeseen oman aikataunsa mukaisesti. Fyysisen kuolemansa jälkeen sielu palaa astraalitasolle lepäämään ja tutkimaan mennyttä elämäänsä. Minä ajattelen, että elämä maan päällä on kuin suurta improvaatioteatteria, jonka käsikirjoitus on meillä suurpiirteisesti hallussa mutta voimme vapaan tahtomme mukaisesti muokata näytelmästämme sellaisen kuin itse haluamme. Kuolemamme jälkeen tapaamme kaikki näytelmämme näyttelijät "karonkassa" jossa juhlimme mennyttä elämää ja käymme yhdessä läpi miten se meni, mitä opimme ja mitä voisimme tehdä paremmin...
Sen jälkeen opiskelemme ja suunnittelemme seuraavaa depyyttiä, hankimme näytelijät, laadimme käsikirjoituksen ja perehdymme rooliimme, kunnes olemme taas valmiita uuteen ensi-iltaan suurella näyttämöllä nimellä maaplaneetta tai joku muu!
Tässä minun ajatuksiani kysymistäsi asioista.
Hyviä kirjoja aiheesta:
Sielun matka
Sielun kohtalo
ja kaikki Diana Cooperin kirjat!
